Sivumennen

Jonna ja Johanna keskustelevat vuoden hittiromaanista, Caro Claire Burken Eilisvuodesta - tai pikemminkin sen takana olevasta someilmiöstä. Luetaanko kirjaa kuin biofiktiota, joka paljastaa menestyvän influensserin ruman elämän? Mistä koko tradwife-ilmiö kertoo – ja joko se meni ohi? Miksi liberaalit eivät ole yhtä hyviä tarinankertojia ja tunteiden herättäjiä kuin konservatiivit? Ja vielä: mitä yhteistä on tradwifeillä, natseilla ja hipstereillä? 

Miksi ihmiset pahastuvat, kun heille tärkeää asiaa kritisoidaan? Mikä on sijansa huumorilla - kauhun lajityypissä, teatterissa tai politiikassa? Johanna on lukenut Ben Lerneriä ja Jonna Arundhati Royta. He jakavat myös kesän näyttelyvinkkinsä ja pahoittelevat jo etukäteen sitä, että tekoäly mainitaan.

Johanna on lukenut Siri Hustvedtin kirjan Paul Austerin kuolemasta ja ymmärtää että surukirjalisuudella on aina paikkansa. Surusta puhuu myös Anna Lindhin poika David ensimmäisessä haastattelussaan. Jonna on katsonut Backroomsin ja miettii, miten se kanavoi hänen uniminäänsä. Entä mitä uutta Zadie Smith tuo ikivanhaan keskusteluun kulttuurisesta omimisesta.

Johanna on katsellut Devil wears Prada 2:n ja analysoi sen käsitystä naisista työelämässä. Entä mistä kertoo vanhojen mallien suosio muodin maailmassa? Jonna on lukenut Leonora Carringtonin Kuulotorven ja unelmoi jo ajasta vanhana, anarkistisena naisena.

Keskustelemme kolmesta teoksessa, jossa nainen todistaa hulluksi tullutta maailmaa (kuulostaako tutulta, anyone?): Solvej Ballen Tilavuuden laskemisesta, Marlen Haushoferin Seinä sekä Pluribus-tv-sarja. Lisäksi Johanna kertoo yhden-naisen-kapinastaan ja Jonna pohtii seksin merkitystä nykytelkkarissa.