Näkökulmaus

Tämän viikkoisessa jaksossa mietitään ruokailun ja musiikin yhdistäviä tekijöitä. Kuten jakson otsikostakin käy ilmi, Tuomo ja Joonas ovat keksineet hyvinkin omaperäisen tavan lähestyä aihetta. Kuulijat ovat varmasti tähän päivään mennessä oppineet, että jakson nimi ei välttämättä kerro mitään itse jaksosta. Näin ollen tätäkään jaksoa ei kannata dumata pelkän otsikon perusteella. Dumaus kannattaa tehdä vasta, kun on kuunnellut koko jakson. Näkökulmauksen isännät pohtivat muun muassa sitä, mitä musiikkia kannattaa kuunnella ruokaa tehdessä tai ruokaa syödessä. Oman osansa saavat myös ravintoloiden musiikkitarjonta, ja taitavatpa Joonas ja Tuomo aloittaa jakson pohtimalla, mikä ruoka sopii mihinkin musiikkigenreen. Tämän lisäksi mietitään eri muusikoiden lanseeramia diettejä ja ihmetellään, miksei muusikot ole tehneet reseptikirjoja.

Tällä viikolla Näkökulmauksen isännät vievät kuulijansa musiikkimatkalle. Matkalla kuunnellaan mitä erikoisempia artisteja (oikeasti aika peruskamaa). Toisin sanoen Joonas ja Tuomo keskustelevat siitä, mitkä laulut kertovat matkailusta, mitä musiikkia reissussa kuunnellaan ja mitkä ovat tarttuvimmat korvamadot, joilla matkustusta yritetään edistää. Lisäksi Joonas kertoo kivasta pelistä, jota voi pelata reissun päällä (oikeasti peli on ”Elämäni biisi” pienellä twistillä) ja Tuomo pohtii, voiko reissufiilikseen päästä kuuntelemalla matkakohteeseen sopivaa musiikkia. Melkein koko jakson kannattelee ajatus Joonaksen tekemä reissu Suomen pohjoisosista Jyväskylään saakka. Sillä reissulla kuunneltiin musiikkia ja tehtiin uusia tuttavuuksia.

Kun Näkökulmauksen isännät puhuvat musiikista kirjojen kautta, he eivät todellakaan puhu nuottivihkosista. Sen sijaan tämän kertaisessa jaksossa Joonas ja Tuomo ottavat käsittelyyn muusikoiden elämäkertoja. Osa elämäkerroista on muusikoiden itsensä kirjoittamia, osa muiden kirjoittamia, osa sellaisia joita Tuomo ja Joonas ovat oikeasti lukeneet, osa taas sellaisia, mitä he eivät ole lukeneet. Näiden kaikkien lisäksi mainitaan kirjoja, jotka eivät edes kerro muusikoista tai musiikista. Lopulta päädytään myös miettimään mitä eriskummallisinta autoseuruetta ja pohditaan, ovatko Sibelius ja Loiri eläneet samaan aikaan.

Tällä viikolla Joonas ja Tuomo keskustelevat siitä, mikä on tärkeintä musiikissa eli siitä, miltä se näyttää.Fakta ja fiktio sekoittuvat sopivissa määrin, kun keskustelu vaihtelee luontevasti hipidihopparien lökäpöksyistä Topi Sorsakosken stetsoniin ja punkkareiden keskisormista Slashin silinteriin unohtamatta tietenkään beatles-tukkaa ja Marlon Brandon ikonista t-paitaa. Se, miten Brando liittyy musiikkiin, jää täysin arvoitukseksi, mutta se ei menoa haittaa. Juttelun aiheena on myös Chaplin, mutta ei kuitenkaan hänen musiikillisten saavutusten ansiosta, vaan tietenkin ulkonäön takia.Kaiken kaikkiaan jälleen jakso, joka kuulostaa - ja varsinkin näyttää - erittäin hyvältä.

Tällä kertaa keskustellaan musiikista musiikin keinoin. Ennen kun liikaa säikähdätte, niin todettakoon, etteivät isännät soita mitään soittimia tämän kertaisessa lähetyksessä.Sen sijaan Tuomo ja Joonas keskittyvät pohtimaan sitä, minkälaista tunnetta milläkin soittimella kerrotaan. Joistain tunteista he ovat keskenään eri mieltä, mutta molemmat kuitenkin oikeaa mieltä.Jakson loppupuolella mietitään myös kaikkien aikojen parhaita covereita ja sitä, mitä kaikkia bändejä, biisejä tai esiintyjiä mainitaan eri lauluissa.Kaiken kaikkiaan jälleen kerran kuuntelemisen arvoinen jakso.

Kun yhdistää musiikin ja sisustamisen, tulee varmastikin mieleen bändijulisteet. Tässä jaksossa niistä ei puhuta ollenkaan.Sen sijaan puhutaan aiheesta, josta Joonaksella ja Tuomolla ei ole minkään näköistä ymmärrystä. Onneksi ymmärrystä ei tarvita, kun on oikeita mielipiteitä.Isännät ottavat kantaa siihen, miten sisustuksessa (tai arkkitehtuurissa) huomioidaan äänentoisto - ja varsinkin sen toimivuus. Juttua riittää musiikkisaleista keikkapaikkoihin ja Vesa-Matti Loirista Guns n Rosesiin, kun Tuomo ja Joonas miettivät parhaita keikkoja, vaikka tehtävän antona oli keskustella parhaimman kuuloisista keikoista.Mainitaanpa jaksossa myös ystäviä ja vihamiehiä. Tai jos ei ihan vihamiehiä, niin ainakin naapurisopua häiritsevät teinioletetut.Kuten musiikki, myös Näkökulmaus on parasta kuunneltuna. Olkaa hyvät.

Joku Tuomon tuntema muusikko on tokaissut, että musiikki pelasti hänet urheilulta. Jos guuglettaa kyseisen fraasin, niin huomaa, ettei tämä muusikkotuttu ole ilmausta keksinyt, vaan se on melko yleisesti tunnettu sanonta.Koska tämän viikkoisen jakson aiheena on musiikki ja urheilu, niin isännät eivät pyrikään keksimään ratkaisua siihen, miten musiikki pelastaa urheilulta. Sen sijaan Joonas ja Tuomo miettivät kaikkia mahdollisia tapoja, mikä yhdistää urheilun ja musiikin. Tällä kertaa käsittelyssä on sekä kappaleet, jotka soivat urheilutapahtumissa että ne kappaleet, joissa käsitellään urheilua. Lisäksi pohditaan urheilevia muusikoita tai ainakin musisoivia urheilijoita.

Kauden neljäs jakso käsittelee perinteisesti elokuvia, eikä tämäkään kausi ole poikkeus. Isännät joutuvat tekemään kovasti töitä, ettei musiikkikauden elokuva jakso ole sisällöltään täysin sama kuin elokuvakauden musiikkijakso. Kuulijat saavat tehdä omat päätelmät siitä, miten Joonas ja Tuomo edellä mainitussa tehtävässä onnistuvat, mutta virallinen ja ainut oikea vastaus on, että he onnistuivat.Vaikka Joonas ei voi puhua elokuvista mainitsematta edes jotain Kaurismäkeä ja Tuomon on lähes joka kerta Tarantino, niin tarkkasilmäisimmät kuulijat huomaavat, että Näkökulmauksen tekijöillä on myös muita aiheta käsiteltävänä elokuvista puhuttaessa.Tämän viikkoisessa jaksossa Tuomo kertoo mielipiteensä monesta musiikkiaiheisesta elokuvasta, jota hän ei ole nähnyt ja mainitsee myös muutaman, minkä on nähnyt (tai sitten hän on opetellut niiden tarinat uskottavasti imdb:stä tai wikipediasta). Joonas kertoo tarinan suomalaisesti basistista, joka on myös amatöörinäyttelijä ja joka on myös voittanut jonkun palkinnon jossain. Toki basistin rooli liittyy elokuvaan, jossa on olevinaan bändi, jolla on paljon keikkaa, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt bändiä livenä. Näin ollen jää hieman epäselväksi, onko kyseistä bändiä, elokuvaa, palkintoa tai basistia koskaan edes ollutkaan. Noh, kuuntelijat voivat halutessaan tarkistaa faktat vaikka internetistä tai jostain.Lopuksi (tai oikeastaan melko aluksi) Joonas ja Tuomo pohtivat, josko he tekisivät mykkäpodcastia. Kaiken kaikkiaan luvassa on taattua laatua Näkökulmausta alusta loppuun ja koko jakson verran.

Mikä laulu on suomalaisin. Miltä haisee suomalainen musiikki? Olen suomalainen. Vai olenko sittenkään.

Mitä tulee, kun yhdistää musiikin ja teatterin? a) musiitterib) teakkic) musikaalid) loistavaa kontsaa eli sisältöä eli mitä mahtavin Näkökulmaus podcastOikea vastaus on tietenkin c, mutta ei d:kään täysin väärin ole. Joten jos vastasit aivan tosissasi d, niin ei paljon tarvitse hävetä. Jos taas vastasi d siitä syystä, että haluat mielistellä Näkökulmauksen isäntiä, niin soosoo ja hyihyi. Jos taas vastasit a, niin sinulla on hyvät hoksottimet ja olet hupaisa. Olet siis todennäköisesti juuri tämän podcastin kohderyhmää, vaikkei tällä podcastilla varsinaista kohderyhmää olekaan. Jos vastasit b, niin harmi. Se oli täysin väärä vastaus eli niin sanottu tyhjä arpa.Tämän viikkoisessa jaksossa todellakin jutellaan musiikin ja teatterin yhdistämisestä, joka Joonaksen määritelmän mukaan on musikaali. Joonas on kuitenkin Näkökulmauksen isännistä se, joka on ihan oikeasti käynyt katselemassa musikaaleja (ainakin 2). Tuomo taas ei omien puheiden mukaan ole nähnyt yhtään musikaaliksi määriteltävää teatteriesitystä. Voi myös olla, ettei hän kehtaa myöntää nähneensä niitä tai sitten hän ei oikeasti muista nähneensä yhtään. Tietenkin sekin vaihtoehto on, ettei hän ole ymmärtänyt nähneensä musikaalin.Se, ettei Tuomo ole nähnyt yhtään musikaalia, ei kuitenkaan estä häntä kertomasta vahvoja (ja oikeita) mielipiteitä tästäkin aiheesta. Viikon jaksossa muun muassa opitaan, minkälaista englantia on vielä rallienglantiakin vaatimattomampi kielitaso (kyllä, tämä ihan oikeasti liittyy tämän kertaiseen aiheeseen). Tämän lisäksi Joonas kertoo, miten hän ohjaisi musikaalin ja vielä tarkemmin, mitä musiikkia siinä soisi. Kaiken kukkuraksi - tai oikeastaan aivan aluksi - käsitellään legendaarisia musikaaleja, joiden kautta päästään suhteellisen helposti juttelemaan ei niin legendaarisista musikaaleista ja jopa niistä musikaaleista, jotka olisi voinut jättää tekemättä.

Näkökulmauksen viides kausi alkaa än, yy, tee, Nyt!Viidennellä tuotantokaudella isännät Joonas ja Tuomo käsittelevät musiikkia enemmän kuin koskaan aiemmin. Tuttuun ja turvalliseen tapaan kauden aihetta käydään erilaisten teemojen kautta.Tämän kertainen jakso toimii introna, lämmittelynä, esimakuna, tai muuten vain ensimmäisenä jaksona tulevaan kauteen.Vaikka musiikki on kaikkien elämässä läsnä lähes koko ajan, joutuvat Tuomo ja Joonas pohtimaan toden teolla, tuliko tällä kertaa valittua liian iso aihe käsiteltäväksi. Miten muka musiikin voi yhdistää ruokaan, politiikkaan tai vaikka urheiluun? Onneksi jaksot, joissa niitä aiheita käsitellään, nauhoitetaan vasta myöhemmin, joten isännät ehtivät tehdä läksynsä ja opiskella aihetta kunnolla.Jakso sisältää hyvää huumoria (ainakin Tuomon ja Joonaksen mielestä), melkein paikkansa pitäviä faktoja sekä oikeita mielipiteitä. Kuuntele, nauti, nukahda, eläydy.

Rakkaus ja valta

Tämän viikkoisessa jaksossa pohditaan ruoan ja rakkauden keskinäistä suhdetta. Varmasti kuulijoillakin tulee heti mieleen, että kun yhdistetään ruoka ja rakkaus, niin lopputulemana on treffit. Eikä mitkä tahansa treffit, vaan ensitreffit. Joonas ja Tuomo kertovatkin omat vinkkinsä siihen, mitä ensitreffeillä kannattaa syödä. He ottavat myös kantaa siihen, mitä ei todellakaan kannata syödä ensitreffeillä. Sen lisäksi isännät pohtivat, miten rakkautta ja ruokaa kuvataan lauluissa, elokuvissa ja kirjallisuudessa. Okei, kirjallisuudesta ei puhuta, mutta jotenkin se vain sopi edelliseen lauseeseen.Välillä keskustelu eksyy kaupan kassalle, Pariisin rottaongelmaan, Tuomon miesmakuun ja muun muuassa siihen että joku on mennyt naimisiin Eiffel-tornin kanssa. Pienten kiertoteiden kautta nämäkin saadaan liitettyä ruokaan ja rakkauteen. Jos haluaa tietää, minkälaisia kiertoteitä Näkökulmauksen keittiössä tällä kertaa kokkaillaan, pitää kuunnella tämän kertainen jakso.Ei lisättävää, ei poistettavaa.

Mikä on maailman romanttisin kaupunki?Onko se Pariisi, Venetsia, Kouvola vai kenties Jämsä?Tämän viikkoisessa jaksossa Joonas ja Tuomo pohtivat, miten rakkaus ja matkustaminen liittyy toisiinsa sekä sitä, minne rakkaan kanssa voisi matkustaa.Tämän lisäksi keskustellaan siitä, miten tietyt kaupungit brändäytyvät romanttisiksi kaupungeiksi ja kuka siitä lopulta päättää. Onko kyseessä matkailijoiden tekemä äänestys, kaupungin markkinointiosaston hyvä duuni vai kenties naapuripitäjän kiusa.Jaksossa kuullaan myös enemmän ja vähemmän tosia faktoja joistain kaupungeista ja isäntien matkoista.

Vaikka Tuomo ja Joonas väittävät lukeneensa paljon, kumpikaan heistä ei myönnä, että olisi lukenut rakkauskirjallisuutta.Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he olisi lukeneet kirjoja, jotka käsittelevät rakkautta.Tämän viikkoisessa jaksossa keskustellaankin siitä, millä eri tavoin rakkautta käsitellään niissä kirjoissa, joita isäntämme ovat lukeneet.Tapansa mukaan Näkökulmaus kiertelee ja kaartelee sivureiteillä kuitenkin löytäen aina oikeille raiteille. Luvassa viihdettä, hauskuutta, oikeita mielipiteitä ja ehkä jotain faktaakin.

Tämän viikkoisessa jaksossa isännät puhuvat siitä, miten rakkaus näkyy vaatteissa tai pukeutumisessa. Kuulijat ajattelevat heti tietenkin alusvaatteita ja sen sellaista, mutta ei, Tuomo ja Joonas eivät puhu niistä.Sen sijaan he keskustelevat siitä, miten esimerkiksi ihastuminen, treffailu ja suhteen eteneminen saattavat kehittää pukeutumista.Koska ollaan Suomessa niin tietenkin puhutaan myös tuulipuvuista, jonka kautta päästään sauvakävelyyn ja sitten keskustelu onkin aivan sivuraiteilla.Onneksi oikeat raiteet kuitenkin löytyvät lopulta ja jakson loppupuolella saadaan myös Joonaksen parisuhdevinkki.

Rakkaudesta on kirjoitettu paljon lauluja. Ihan vain suomenkielisiä miettiessä tulee nopeasti mieleen:Laulu rakkaudelle, Kuka keksi Rakkauden, Rakkauden haudalla, Rakkauden ammattilainen, Minä rakastan sinua, Rakkaus on lumivalkoinen, Sinua sinua rakastan, Tahdon rakastella sinua (onko tää rakkauslaulu?), Vuosisadan rakkaustarina TAI ihan vain Rakkauslaulu.Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun siihen lisätään vielä englanninkieliset (tai ne kielet, joita Näkökulmauksen isännät eivät osaa), saadaan hyvin monta näkökulmaa rakkauteen.Lauluissa ilmaistaan rakkauden väri, pohditaan rakkauden keksijää, kerrotaan rakkauden kestosta ja kohteista ja vaikka mitä muuta.Ihan kaikkia teemoja Tuomo ja Joonas eivät käy tämän viikkoisessa jaksossa, mutta paljastetaan sen verran, että isännät pohtivat sitä, että lauluissa luvataan paljon asioita rakkauden kohteille, mutta toteuttaako kukaan koskaan niitä lupauksia. Lisäks keskustellaan myös rokkareiden ikuisesta nuoruuden ihannoinnista ja monesta muusta musiikkia ja rakkautta melkein läheltä liippaavasta aiheesta.

Kuudennen jakson aiheena tuttuun tapaan sisustaminen ja arkkitehtuuri sekä kaikki, mikä voidaan jollain tapaa niihin rinnastaa.Miten ihmeessä rakkaus voidaan yhdistää sisustamiseen? Tarkemmin: miten ihmeessä Näkökulmauksen kaksikko voi yhdistää rakkauden sisustamiseen?Helposti!Vaikka jakson alussa tullaan niin sanotusti "vitsillä sisään ja sitten sovelletaan" -tyylillä, niin kyllä Tuomo ja Joonas saavat jopa omaksi yllätyksekseen harvinaisen johdonmukaisen jakson aikaan.Tämän viikkoisessa jaksossa muun muassa suunnitellaan sisustustauluja ja pohditaan sitä, miten asunnot rakennetaan järjellä (vaikka sitä ei ihan aina uskoisi), mutta sisustetaan tunteella (sitäkään ei ihan aina uskoisi). Lisäksi mukaan saadaan mahdutettua hieman urheiluhalleja, Aki Kaurismäkeä ja Maradonan patsas. Nyt saatat kysyä, miten ihmeessä ne liittyvät rakkauteen ja sisustamiseen. Se selviää kuuntelemalla jakso.

Rakkaus on suuri tunne. Urheilussa, jos jossakin, on mukana suuria tunteita - myös rakkautta. Rakkautta lajiin, joukkueeseen, urheilemiseen, pelikavereihin, lajitovereihin... Onpa joskus nähty rakkautta yli lajirajojen.Jääkiekkoilijoiden ja missien välisen rakkaus on ainakin Suomessa käsite, vaikka on joku missi löytänyt parinsa koripallovalmentajastakin, ja jokunen jääkiekkoilija on hairahtanut löytämään puolison missikisojen ulkopuolelta. Sen sijaan, että Tuomo ja Joonas keskittyisivät kokonaisen jakson ajan puhumaan vain jääkiekkoilijoiden ja missien suhteesta, he keskittyvät puhumaan siitä, miten JVG:n kappale nimeltä Faija käsittelee urheilua ja rakkautta. Tai oikeastaan eivät isännät siihen keskity, mutta se on jokin hyvin vaaleanpunainen lanka, joka kantaa läpi melkein koko jakson.Välillä jäädään muistelemaan omia nuoruuden urheilukokemuksia. Sitä miten vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan näkyy muun muassa siinä, miten tuetaan harrastuksissa. Ja varsinkin sitä, miten lapsena vanhempien toimintaa ei ymmärrä ollenkaan. Siinä ohessa otetaan myös kantaa vanhempiin, jotka elävät omia menetettyjä haaveitaan lastensa urheiluharrastusten kautta ja sitä, miten urheilutulosten seuraaminen Tulosruudusta periytyy isältä pojalle.Tänään käsitellään siis rakkautta ja urheilua hyvinkin monipuolisesti eli ei muuta kuin jakso kuunteluun, jotta tiedät mitä mieltä asioista oikeasti pitää olla!

Tämänkertaisessa jaksossa Joonas ja Tuomo pääsevät vihdoin keskustelemaan avoimesti aiheesta, joka käy tunteisiin!Ei siis keskustella toimintasankareista, länkkäreistä, koomikoista tai kummisedistä, vaan kaikkien aikojen parhaista rakkaustarinoista. Muistellaan sitä, kuinka Tuomo pikkupoikani itki nähdessään Titanicin tarinan Tikkurilan Bio Grandissa, ja sitä kuinka moneen Disney-prinsessaan Joonas on elämänsä aikana ihastunut. Tai niinhän kuulijat varmaan toivoisivat. Mutta ei. Vaikka Disneyn tarinat ja Titanicin mainitaan, ei keskiössä ole kaikkein perinteisemmät rakkaustarinat. Joonas johdattelee kuulijat (ja Tuomon) pohtimaan sitä, miten rakkautta kuvataan elokuvissa. Esimerkeistä löytyy yksinäisiä, petettyjä, jätettyjä, mutta myös ihanan parisuhteen löytäneitä.Lopuksi päästään ottamaan kantaa siihen, kuinka virheellisen kuvan monet elokuvat antavat rakkaudesta, ja mitä siitä pitäisi ajatella.