Koiran ulkoiluttaja löytää Haakoninlahden rannalta vedessä osittain kelluvan naisen ruumiin. Paikka on syrjäinen, Helsingin Laajasalon entinen öljysatama. Eletään lokakuista sunnuntaiaamua vuonna 2014. Poliisit lähtevät paikalle kuolinsyyn selvittämistehtävälle. Huomio kiinnittyy ensimmäiseksi naisen erikoiseen vaatetukseen, vaaleanpunaiseen pyjama-asuun. Kokeneet rikostutkijat huomaavat kuitenkin ruumiissa pieniä hiertymiä ja verenpurkaumia, jotka viittaavat henkirikoksen mahdollisuuteen. Poliisi turvautuu yleisön apuun ja julkaisee retusoidun kuvan vainajasta tämän henkilöllisyyden selviämiseksi. Kuva ehtii kuitenkin olla julki vain hetken, kun poliisi tekee hätkähdyttävän löydön.
Ulkoilija on löytänyt miehen ruumiin tien vierestä Helsingissä Vuosaaren Uutelan ulkoilualueelta. Kun poliisit saapuvat löytöpaikalle, he eivät voi aavistaa, että tästä alkaisi Suomen rikoshistorian erikoisimpiin lukeutuvan murhan tutkinta. Mies on edellispäivänä surmattu teloitustyyliin niskaan ampumalla. Henkirikoksen taustalta paljastuu miljoonakaupat väitetystä natsien kultaharkoista. Myöhemmin löytyy maastosta myös toinen toinen ruumis, sekin luodinreikä niskassaan. Huhtikuussa 1990 tapahtuneet natsikultamurhat ovat kuin suoraan rikoselokuvan käsikirjoituksesta.
Itsenäisyyspäivän iltana vuonna 2009 valtaosa suomalaisista oli kokoontumassa TV-ruutujen ääreen seuraamaan presidentinlinnan juhlavastaanottoa. Samaan aikaan noin kilometrin päässä linnasta sijaitsevassa Hotelli Glon sviitissä numero 538 muutama nuori valmistautui Colors-festivaalien päätösbileisiin. Juhlat loppuivat aamuyön tunteina, ja kasvanut juhlaseurue siirtyi jatkoille hotelli Glon sviittiin. Hetken päästä yksi nuori oli kuollut ja toinen kiidätetty sairaalan. Mitä hotellisviitissä oli tapahtunut?
Miksi poliisin kameratolppia ei maalata näkyviksi? Miten vappunaamari voi pelastaa ylinopeussakolta? Miksi kortin voi yhä menettää pienistäkin ylityksistä? Runsaat 30 vuotta sitten juntattiin ensimmäinen nopeuskameratolppa Turuntielle. Nyt näitä kasvottomia kasvonkuvaajia on jo noin 1200, ja lisää tolppia asennetaan jatkuvasti. Poliisilla on suunnitteilla myös uusia keinoja autoiljoiden käräyttämiseksi.
Maaliskuussa vuonna 2010 sukulaismies teki katoamisilmoituksen Jari Koskelasta. Miestä ei ollut nähty yli kahteen viikkoon. Poliisi ryhtyi selvittämään löytyisikö Koskelan hämäräperäisistä ja vaietuista bisneksistä avaimia katoamisen selvittämiseksi. Pitkän ja monimutkaisen tutkinnan sekä poliisin kehittämän ovelan juonen jälkeen helsinkiläisen miesjoukon matka nurmijärveläiseen metsään paljasti karmean totuuden.
Poliiseina esiintyvät häikäilemättömät rikolliset valitsevat uhreikseen heikossa asemassa olevia, virkavaltaan hyväuskoisesti luottavia vanhuksia. He etsivät numerotiedustelusta iäkkäiltä kuulostavia nimiä ja soittavat heille prepaid-liittymistä. Soittaja kertoo uhrille, että poliisi on juuri saanut selville rikollisten päässeen tunkeutumaan hänen pankkitililleen. Soittajan mukaan poliisi on parhaillaan rakentamassa tilille suojamuuria, johon tarvitaan pankkitunnukset.
Kahden myllypurolaistytön katoaminen nousi valtakunnallisten uutislähetysten kärkeen lauantaina 4. maaliskuuta vuonna 1989. Seuraavana päivänä selvisi, että tytöt oli murhattu. Murhaajaksi paljastui lähistöllä asuva Jammu-sedäksi kutsuttu 62-vuotias Veikko Antti Siltavuori. Poikkeuksellisen raaka teko järkytti pitkään koko Suomea. Jakso alkaa otteella MTV:n uutisista.
Tammikuussa vuonna 1995 Helsingin poliisin hälytyskeskukseen tuli ilmoitus kaulaan puukotetusta naisesta Hämeentiellä sijaitsevassa kukkakaupassa. Ensimmäisenä paikalle ehtinyt järjestyspoliisin partio kohtasi kaupan takatilassa karmean näyn. Rikoksen uhri, nuori kukkakauppias makasi hengettömänä raa’asti kaulaan puukotettuna. Kaula oli viilletty auki usealla veitsen vedolla eikä nopeasti paikalle tulleella ambulanssilääkärillä ollut mitään tehtävissä naisen hengen pelastamiseksi.
Kilokaupalla kokaiinia kilpikonnien kilpien alla. Tuon salakuljetusyrityksen Tullin valvontajohtajan Hannu Sinkkonen muistaa yhä. Mies on nähnyt kaiken, mitä maahan yritetään tuoda tai maasta viedä laittomasti. Nuuskaa, huumeita, linnunmunia, väärennettyä oliiviöljyä, Eremitaasin taideaarteita – lista on loputon. Takavarikko johtaa usein myös muiden rikosten, kuten laittoman 3d-asepajan paljastumiseen.
Miksi poliisia eivät enää kiinnosta tavallisiin ihmisiin kohdistuvat pikkurikokset? Onko Suomessa tarpeeksi poliiseja tutkimaan näitä päivittäisrikoksia? Kumpi on poliisille tärkeämpi – sormenjälki vai dna? Mikä on muuttunut poliisin työssä vuosikymmenten aikana? Jaksossa vieraana nelisenkymmentä vuotta poliisissa työskennellyt rikoskomisario Pekka Seppälä.
Sari Sinisalon surmaaja on yhä vapaalla jalalla lähes 30 vuotta henkirikoksen jälkeen. 20-vuotias Sari menetti henkensä omassa asunnossaan Hämeenlinnassa vuonna 1992. Sarin asunnosta kuuluneet öiset avunhuudot, raskaan mattokäärön raahaaminen autoon sekä moni muu seikka vahvistivat Sarin miesystävään kohdistuneet epäilyt. Oikeus ei kuitenkaan suostunut vangitsemaan miestä, koska ruumista ei vielä tuossa vaiheessa ollut löydetty. Marokosta kotoisin ollut miesystävä käytti pian tilaisuutta hyväkseen ja häipyi Suomesta. Häntä ei ole vieläkään saatu vastuuseen teoistaan.
Harri Talvikangas toimi rikosylikonstaapelina pääkaupunkiseudulla ammatti- ja taparikosten valvonnassa yli 35 vuotta. Talvikangas oli mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa rikostapauksissa. Rikollispiireissä hänet tunnettiin pelottomana, sinnikkäänä ja oikeudenmukaisena poliisina. Joskus häntä ammuttiin, harvoin hän turvautui itse aseeseen. Tässä jaksossa Talvikangas muistelee mieliinpainuvimpia tapauksia uransa varrelta.
Rikostarkastaja Petri Rainialalla on vuosikymmenten kokemus kovien rikollisten kuulusteluista. Rainiala tietää, että on parempi olla empaattinen kuin asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Yksikin virhe voi rikkoa luottamuksen ja pilata kuulustelun. Hyvä kuulustelija tietää, että päämäärä ei ole puristaa epäillyltä tunnustus, vaan päästä totuuden jäljille.
Ilpo Larha surmasi vuonna 1992 Helsingin Jollaksessa liikuntakyvyttömän 77-vuotiaan Wilhelm Högstenin. Elinkautiseen tuomittu Larha pakeni vankilasta kaksi vuotta myöhemmin ja linnoittautui lahtelaiseen asuntoon kahden panttivangin ja pakokaverinsa kanssa. Sieltä hän soitti Radio 99:n lähetykseen ja uhkasi räjäyttää talon. Ensimmäisestä epäonnistuneesta Larhan kiinniottoyrityksestä kehkeytyi piiritystilanne, joka kesti 55 tuntia. Panttivangit ja Larhan pakotoveri pääsivät pakenemaan asunnosta ja Larha ilmoitti piirityksen jatkuessa, että hän joko antautuu ehdoitta tai ampuu itsensä. Noin puoli tuntia ennen määräaikaa asunnosta kuului laukaus.
Tiina on 40-vuotias korkeasti koulutettu Helsingissä asuva seksityöläinen. Hän on myynyt seksipalveluita jo 10 vuotta ja ottaa asiakkaita vastaan pääasiassa omassa kodissaan. Tiina haluaa poistaa seksityöntekijöihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Hän kertoo avoimesti ammatistaan ja asiakkaistaan.
Miljonäärisukuun kuuluvan naisen röyhkeä kidnappaus Helsingin Töölössä, uhrin vankeus ahtaassa, äänieristetyssä kopissa sekä kahdeksan miljoonan euron lunnaiden maksu. Tapaus oli kansainvälisestikin poikkeuksellinen. Poliisi perusti kidnapatun naisen pelastamiseksi salaisen, Ullakoksi nimetyn operaation, johon osallistui enimmillään 200 poliisia. Vuonna 2009 tapahtuneen ihmisryöstön takana ei vastoin oletusta ollutkaan ulkomaalainen rikollisryhmä, vaan talousvaikeuksissa ollut turkulainen juristi ja perheenisä.
Heinojen murhat kohahduttivat Suomea elokuussa vuonna 2001. Teko oli suunniteltu ja toteutettu poikkeuksellisen kylmäverisesti. Neljä 16–18-vuotiasta espoolaisnuorta murhasi liikemies Martti Heinon ja hänen Elise-vaimonsa Lopella sijaitsevalla kesämökillä. Ruumiit sullottiin urheilukasseihin ja upotettiin Suomenlahteen.
Ammattina rikos -podcast vie kuulijat syvälle rikosten maailmaan ja paljastaa sellaisia kulissien takaisia yksityiskohtia, joita ei ole ennen kerrottu. Iltalehden rikostoimituksen ohjelman ensimmäisellä kaudella äänessä ovat yli 30 vuotta Helsingin rikos- ja huumepoliisissa työskennellyt Kale Puonti sekä yhtä pitkän uran rikostoimittajana tehnyt Risto Kunnas.