Erehdysekspertti

Kun katsoo maailman menoa, bioäly on huonossa hapessa ja kohta kaikki on yhden kortin varassa eli tekoälyn, vaikka kukaan ei tiedä miten se lopulta toimii. Tästä huolimatta Tieto on jo nimittänyt datakeskeiset liiketoiminnot -yksikkönsä johtoryhmään yhdeksi täysivaltaiseksi jäseneksi tekoälyn. Alicia T. -nimisellä keskustelevalla tekoälyllä on myös äänioikeus. Näin digitalisaatio ottaa jo merkittäviä askeleita korvatakseen myös vaativimpia ammatteja. Tietokirjailija Ari Ojapelto on kirjoittanut kirjan Kasvun loppu, jossa kyyti on kylmää niin digitalisaatiolle kuin automaatiollekin. Ojapellon mukaan olemme nyt tilanteessa, jossa digitalisaation ja automaation aikaan saama tuottavuus on nopeampaa kuin markkinoiden kasvu ja epäsuhta tulee jatkossa kasvamaan entisestään. Tällä yhtälöllä ei uutta työtä ja työpaikkoja maailmaan enää synny vaan käy päinvastoin. Nykyinen meno tukee työpaikkojen syntymistä samalla tavalla kuin köysi hirtettyä. Digitalisaation ja automaation luoman tuottavuuden kasvun hyöty valuu osinkoina omistajille ja pääomat alkavat kasaantua yhä harvempien käsiin. Esimerkiksi Suomessa yritykset maksoivat viimevuonna osinkoja 11 miljardia, joka on ennätys Suomen historiassa. Yli puolet näistä osingoista menee kuitenkin ulkomaalaisille rikkaille eli ne eivät ohjaudu kulutuskysynnäksi ja ostovoimaksi Suomeen. Samaan aikaan automaation vähentäessä työvoimaa valtion verotulot pienenevät. Erilaiset palvelusovellukset eli Appsit ovat puolestaan parhaillaan korvaamassa palveluammatteja. Vaikka kävisi kymmenen Esa Saarisen ja Jari Sarasvuon positiiviskurssia niin pelkällä asenteella tilanne ei enää muutu. Ohjelmassa osansa saavat myös banksterit. Nämä investorit , jotka ovat paketoineet ja myyneet ilmaa johdannaisina, joiden arvo pankkien taseissa on jo kymmenen kertaa isompi, kuin koko maailman bruttokansantuote. Meno alkaa muistuttaa jälleen sitä, että on vain tanssittava niin kauan kun musiikki soi. Kuka maksaa laskun? Tässä ohjelmassa ei olla vasemmalla eikä oikealla vaan edellä. Parasta kuitenkin olisi jos ohjelmassa oltaisiin väärässä. Erehdysekspertin toimittaa Raimo Tyykiluoto. Yle Puheen Erehdysekspertti jää nyt joulutauolle. Vuodenvaihteen jälkeen Erehdysekspertissä kuullaan sarja 12 Diktaattoria, kuinka populismin avulla saatu valta turmeli ja ehdoton valta teki sen ehdottoman varmasti. Hyvää itsenäisyyspäivää, joulunaika ja alkavaa vuotta 2017 jokaiselle!

Erehdysekspertti on tällä kertaa perehtynyt suomalaisten one-linereiden historiaan eli siihen miten Make Finland Great Again! Kansainvälisessä vertailussa kielemme on erityisen hyvin kunnostautunut juopumista kuvaavissa sanonnoissa. Meillä on yli 1000 sitä kuvaavaa sanontaa, kun britit tuntevat niitä noin 100 ja espanjalaiset ainoastaan noin 15. Suomessa otetaan näkäräiset, terävät, kallistetaan lasia, astutaan korkin päälle, juodaan kuin sieni ja vedetään pää täyteen, ollaan heikossa hapessa, monot vinossa, kuuden kupin kumarassa, nakit silmillä, perseet olalla, naula päässä, pelti kiinni jne. Suomessa on myös erityisen paljon sanontoja jotka kuvaavat kiukkua. Meitä ottaa aivoon, pistää vihaksi, täällä revitään pelihousuja ja poltetaan hihoja. Jollakulla kiehuu sappi, toinen näkee punaista ja kolmas polttaa päreet. Uudehkoja typeryyttä kuvaavia sanontoja ja vertauksia ovat mm. ei ole hissi vintillä asti, eivät ole kaikki muumit laaksossa, puolukat poimurissa, murot kulhossa, pöllöt tornissa, kupit kaapissa, inkkarit veneessä ja pingviinit pulkassa. Nykyään Suomessa ollaan myös ihan Simona, ihan himona ja ihan homona. Mitä tämä kertoo ajastamme? Olemmeko menossa hyvään vai huonoon suuntaan? Onko meillä kaikki Ismot kasinolla ja idolsit finaalissa? Nyt harjataan suomalaiset sanonnat ihan huolella, kun erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on tutkija ja tietokirjailija Outi Lauhakangas. Outi on mm. kirjoittanut aiheeseen liittyvän kirjan Svengaa kuin hirvi. Sokea Reettakin näkee, että nyt tuli iso jytky.

Jos koet, että oikeinsyömisestä on tullut mahdoton tehtävä, etkä enää tiedä kumpi tappaa leipä vai sen päälle levitetty voi, olet tullut kusetetuksi. Erehdysekspertin tämänkertainen jakso kertoo sinulle totuuden totuudesta ja sen kuinka sinua vedätetään. Internet mahdollistaa koko maailman seuraamisen reaaliaikaisesti, jos niin haluaa. Mutta internetin avulla maailmasta voi myös valita itselleen juuri ne asiat, jotka siitä haluaa nähdä, ja kääntää lopuille selkänsä. Kun tieteilijä jaarittelee todennäköisyyksistä ja epävarmuuksista televisiossa, karismaattinen kokemusasiantuntija ottaa tilan ja kertoo kuinka asiat ovat ja mikä on totuus, pirullinen totuus. Kokemus- ja näkemysasiantuntijat liikkuvat tietämyksensä kanssa ihmisten arkipäiväisten asioiden parissa, joista on helppo muodostaa väkeviäkin mielipiteitä ja sehän mediaa kiinnostaa. Medialla kun on tapana hakea vastaväittelijät tieteelle vaikka kuntosalilta, jos tieteilijöiden piiristä niitä ei löydy. Paradoksi on, että esimerkiksi luonnollisuutta pidetään hyvänä asiana, mutta onko se sitä? Jos asteroidi törmää maahan on se luonnollinen asia, mutta onko se hyvä? Ovatko luontaistuotteet hyvä asia, kun ne ovat erittäin prosessoituja ja kaukana luonnollisesta? Prosessoitua ruokaa pidetään puolestaan pahana asiana, mutta onko proteiinipatukka prosessoidumpi ruoka kuin vaikkapa karjalanpiirakka? Punaviinin sisältämän resveratrolin on taas kerrottu suojaavan mahdollisesti syövältä ja vanhenemista kyseinen ihmeaine myös hidastaa, tosin hiirillä ja annoksella, joka ihmisellä vastaa 400 lasillista päivässä. Sivistyneen ihmisen henkisistä kuperkeikoista ja mieltemme muokkauksesta kertoo tekniikan tohtori ja tiedeviestinnän maisteri Tiina Sarja, joka on kirjoittanut kirjan Kuka oikein tietää, kun mielipide haastoi tieteen. Erehdysekspertin toimittaa Raimo Tyykiluoto.

Yli puolet maailmankaupasta ja suurin osa rahoituslaitosten rahaliikenteestä kulkee veroparatiisien kautta. Noin 10 000 miljardia dollaria yksityistä omaisuutta on piilotettuna veroparatiiseihin. Jokaista kehitysmaiden saamaa tukidollaria kohti kymmenen dollaria virtaa laittomasti ulos, enimmäkseen veroparatiiseihin. Suuryritykset pitävät yhä suuremman osan varallisuudestaan veroparatiiseissa, ja pankit ovat niiden ylivoimaisesti suurimpia hyväksikäyttäjiä, kirjoittaa Nicholas Shaxson kirjassaan Aarresaaret: miehet jotka ryöstivät maailman (2012). Veroparatiisit ovat 1970-luvulta alkaen olleet keskeisesti mukana lähes kaikissa suurissa talousskandaaleissa ja jokaisessa finanssikriisissä, mukaan lukien viimeisimmässä maailmanlaajuisessa talouskriisissä. Ideaalit vapaista markkinoista, avoimesta kilpailusta ja tehokkaista markkinoista eivät toteudu, kun säännöt eivät ole kaikille samat. Kilpailua ei käydä ja voiteta tuotteiden ja palveluiden ominaisuuksilla vaan verokikkailulla. Likainen raha ja veroparatiisit ovat rumin ja salatuin luku globaalin talousjärjestelmän historiassa. Erehdysekspertissä puhutaan nyt siitä mistä taloustieteen oppikirjat eivät kerro. Raimo Tyykiluodon vieraana on Finnwatchin tutkija ja oikeudellinen asiantuntija Henri Telkki. Finnwatch on yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö, jonka taustalla on joukko suomalaisia kehitys-, ay- ja ympäristöjärjestöjä.

Nokialla oli vihdoin toimitusjohtaja, jota markkinat ja ulkomaiset omistajat olivat toivoneet. Nyt lähdettäisiin onnistumaan taas isosti! Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Elopin puheiden seurauksena Mobile World tapahtumassa Barcelonassa Nokian myyjät olivat krapulassa, kohmelossa, maansa myyneinä ja aivan lopussa, sillä käsissä oli myytävänä 150 miljoonaa palavaa lauttaa. Nokian puhelimia ei tappanut kuitenkaan murhamies Kanadasta. Ne tappoivat kotimaassa syntyneet ylimielisyys, keskittyminen kustannuksiin, vastuiden epäselvyys ja yhtiön hallituksen väärät päätökset. Elopille jäi viimeistely. Jorma Ollilan valta-asemaa Nokiassa kuvastaa se, että Stephen Elop jäykistyi kun Jorma Ollila tuli paikalle. Suomessa ministerit selvittivät usein epäsuorasti virkamiesten kautta Nokian näkökulman eri asioihin. Koettiin sokeasti, että Nokian etu oli Suomen etu. Myös suomalainen media ja koko kansa oli Nokia-uskossa ja haluttiin, että tämä suomalainen kansallisaarre jatkaa voittokulkuaan. Vaikka Nokian ongelmista oli mediassa aavistuksia, ne lakaistiin maton alle, koska Nokia teki edelleen hyvää tulosta ja kultamunia lypsävää lehmää ei haluttu alkaa haukkua. Ajoissa annettu asiallinen ja perusteltu kritiikki olisi kuitenkin voinut jopa pelastaa Nokian. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana Nokian puhelinten kasvutarinaa ja romahdusta sekä Elopin viestinnällisiä virheitä arvioi Drumin viestintäkonsultti Merina Salminen, joka on yhdessä Pekka Nykäsen kanssa kirjoittanut kirjan Operaatio Elop. Teosta varten haastateltiin yli sata henkilöä, joista useimmat olivat olleet Nokian palveluksessa.

Joku viisas ehkäpä jopa näsäviisas on sanonut että sodan päämääränä on rauha eli toisin sanoen sodi jos haluat rauhaa, ja tätähän Ukrainassa on viime vuodet tehty, mutta valmista ei näytä tulevan. Tuhansia kuolleita, kymmeniä tuhansia haavoittuneita, yli miljoona kodistaan paennutta ja raunioituneita kaupunkeja ja kyliä. Kaikki tämä vain muutaman tunnin matkan päässä sivistyksestä eli Helsingistä. Miten tapahtumat saattoivat kärjistyä näin ja viikate alkoi heilui painovoiman tavoin aikana, jolloin tavallisten ukrainalaisten huomio oli keskittynyt lähinnä uuden maastoauton hankkimiseen, plasma-tv:n saamiseen sekä tyttären kauniiden rakennekynsien rahoittamiseen, jos edes hieman sai säästöjä kerättyä. Todennäköisin vastaus on se, että tilanne riistäytyi yllättäen ketjureaktiona täyteen mittaansa sattumien kautta, ilman sen kummempaa strategista tai taktista ohjausta. Tietoa ei jaettu, eikä sitä myöskään kerätty kootusti. Karismaattisten ryhmänjohtajien päähänpistojen kautta tilanteet kasvoivat nopeasti satoja ihmisiä sitoneiksi hallitsemattomiksi ja tuhoisiksi ihmisvirroiksi. Tappaminen, särkeminen ja kaiken vastaantulevan tuhoaminen kääntyivät itseään ruokkivaksi saatanaksi, jonka ilosanomaa sosiaalinen media välitti. Euroopan unionilla on paljon erinomaisia periaatteita ja tekniikkaa, mutta sen koneistolta puuttuu suurvaltapolitiikan taju ja talonpoikaisjärki. Vaikka Ukrainan kansa halusi ja haluaa liittymistä Euroopan Unioniin, kiirehti EU laajentumistaan liika, joka oli sama asia kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Venäjän reaktio oli odotettavissa, joskin sen voimakkuus yllätti kaikki. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraina ovat valtiotieteiden tohtori Timo Hellenberg, joka muutti Kiovaan puolisonsa, suurlähettiläs Arja Makkosen työn vuoksi vuoden 2011 lopulla ja Iltalehden toimittaja Nina Leinonen. He seurasivat tilanteiden kehittymistä silminnäkijöinä Maidanilla ja Itä-Ukrainassa ja ovat kirjoittanee kokemuksistaan kirjan Silminnäkijät - taistelu Ukrainasta.

Radiotiedustelun menestys oli keskeinen tekijä isänmaan kohtalon hetkillä talvisodassa 1939 - 1940. Sankariksi nousee Reino Hallamaa, jonka rooli suomalaisen radiotiedusteluorganisaation synnyttämisessä oli keskeinen. Ennen talvisotaa Hallamaa komennettiin pitkälle ulkomaanmatkalle perehtymään radiotiedustelun eri puoliin ja valmistelemaan joitakin radiotiedustelun laitehankintoja ja siinä hän onnistuikin erittäin hyvin. Talvisodan syttyessä Suomen radiotiedustelu oli hyvässä tikissä ja sillä oli tietojenvaihdon seurauksena hyvät tiedot Neuvostoliiton käyttämistä salakoodeista. Parhaimmillaan neuvostokoodit oli Suomessa avattu jo ennen kuin ne olivat Neuvostoliitossa saapuneet tarkoitetulle vastaanottajalle. Vielä jatkosodan syttyessä 25.6.1941 radiotiedustelun tuloksena ulkoministeriöön voitiin ilmoittaa jo ennakkoon, että punalaivaston sukellusveneille oli aamuyöllä lähetetty sanoma: Sota Suomea vastaan alkanut. Myöhemmin eräästä sanomasta jopa ilmeni, että neuvostoliittolaiset epäilivät joukossaan olevan vakoilijan, koska sukellusveneitä vastaan hyökättiin aina, kun ne lähtivät Paldiskin rannikkoväylän kautta Itämerelle. Jatkosodan pitkittyessä tietojenvaihto kuitenkin vaikeutui, kun eri maiden intressit alkoivat mennä ristiin. Maamme radiotiedustelu oli ollut kiinteässä yhteistyössä mm. Englannin, Ruotsin, Saksan, Japanin ja Unkarin tiedusteluelinten kanssa. Lisäksi läntisten suurvaltojen rintamille tekninen kehitys oli tuonut paljon muutakin radiotekniikkaan perustuvaa välineistöä, ennen kaikkea tutkat ja navigaatiolaitteet eri muodoissaan. Tutkasta meillä ei ennen saksalaistutkiin tutustumista toisen maailmansodan loppuvaiheissa ollut minkäänlaista tietoa, joten siihen viittaavia signaaleja ei osattu etsiä. Jatkosodan loppuvaiheessa neuvostojoukot käyttivät myös paljon radiopuhelimia, joiden kuunteluun Suomessa alettiin kouluttautua liian myöhään. Erehdysekspertissä avataan Suomen radiotiedustelun onnistumiset ja epäonnistumiset toisessa maailmansodassa. Raimo Tyykiluodon vieraana on professori Ohto Manninen, joka on kirjoittanut yhdessä insinöörieversti Lauri Lehtosen ja majuri Timo Lienen kanssa kirjan Sanomasieppaajia ja koodinmurtajia - Suomen radiotiedustelu sodassa.

I Fucking love Science riittää silloin, kun halutaan hauskuutta vakavuuden ja vaikeuden vastapainoksi. Ajoittainen hauskuushan saattaa houkutella mukaan suuren seuraajakunnan, joka sitten huomaamattaan altistuu myös vakavammille tiedeteksteille, sanoo palkittu kirjailija ja tiedetoimittaja Tiina Raevaara. Hän nostaa tuoreessa kirjassa Tajuaako kukaan, esille esimerkkinä I Fucking love Science facebook -sivun, jolla on yli 25 miljoonaa tykkääjää. Kolikon toinen puoli on se, että esimerkiksi tietokirjailija-tittelin käyttäminen ei ole tae kirjoittajan asiantuntemuksen laadusta tai asiantuntijaksi itsensä tituleeraava ei ole aina ammattitaitoinen tutkija saati tieteentekijä. Ajan ihanteena on itse tietoa hankkiva, analysoiva ja riskianalyysin tekevä yksilö. Tieteellisen tiedon arvioinnin ei aina katsota vaativan alan koulutusta tai auktoriteettiasemaa. Informaatiota haetaan netistä, keskustelupalstoilta, blogeista, kirjoista ja lehdistä. Kun tietoa on omasta mielestä tullut hankittua tarpeeksi, aletaan profiloitua alan asiantuntijaksi, johon sosiaalinen media antaa tänä päivänä oivan alusta. Näin on syntynyt uusi uljas ihminen, joka kapinoi auktoriteetteja vastaan julistamalla palavia mielipiteitä, jotka vetoavat ihmisiin. Teknisin ja tieteellisin termein myydään myös kyseenalaisia tuotteita, jonka seurauksena on yhä vaikeampaa määrittää missä menee tieteen ja selkeän huuhaan raja. Eräs esimerkki on kuivaverianalyysi, jossa veritippa tiputetaan lasille ja se kuivataan. Jollain hienolla laitteella kuivatusta veritipasta tehdään terveydentilaa koskeva määritelmä. On siis laitteita, tekniikkaa, analyysia, verta ja sairauksien nimiä. Kuulostaa hienolta, mutta kuivaverianalyysi laitteita valmistavan firman takaa löytyy uskonnollinen tausta ja paljastuu, että samaiseen laitteeseen kuuluu myös syntimittari, jossa samasta veritipasta voidaan määrittää kuinka syntiselle ihmiselle veritippa kuuluu. Erehdysekspertin toimittaa Raimo Tyykiluoto.

Helsinkiläisten isoisomummujen nuoruusvuodet taisivat olla hurjia, kiihkeitä ja aika suruttomiakin. 1920-luvula, kieltolain aikaan, haettiin vauhtia ilonpitoon viinanhuuruisista salakapakoista tai apteekkien hyvin varustelluista samppanjakellareista. Helsingistä tuli kiinteämmin osa Eurooppaa ja kaikkialla länsimaissa nuoriso ahnehti 1920-luvulla samaa kansainvälistä populaarikulttuuria, samaa muotia, tanssia ja musiikkia sekä samaa humalaa ja ekstaasia. Juuri tietoisuus yhteisestä huumauksesta loi maailmanlaajuisuuden tunteen. Nuoret tungeksivat kaupunkiin työnhakuun, nuorisokulttuuri löi leimansa katukuvaan. Tarjolla oli tanssia, kevyttä musiikkia, kahviloita, tupakkaa, polkkatukkia ja jätkäjoukkioita. Seurusteltiin, koeteltiin rajoja ja kokeiltiin huumeita. Nuorten ajatukset sekä näkyivät että kuuluivat, kun he ottivat Helsinkiä, Suomea ja koko maailmaa haltuun. Hameenhelma lyheni 1920-luvun aikana nilkasta polven tasalle. Tanssiravintolat uhkasivat sukupuolisiveellisyyttä. Etenkin nuoret neidot olivat vaarassa suistua turmioon. Muoti antoi naisten kokea omaa ruumiillisuuttaan ja testata viehätysvoimaansa. Ihmisjoukoissa vaeltavat nimettömät yksilöt tutkivat itseään ja hakivat suurkaupunkielämyksiä kuluttamalla ja nautiskelemalla. Muoti yhdisti ja erotti. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on filosofian tohtori ja tietokirjailija Mikko-Olavi Seppälä, jonka tuore teos Suruton kaupunki 1920-luvun iloinen Helsinki, loihtii eteemme suruttoman 1920-luvun ja kertoo elävästi, kuinka kaiken ilottelun lomassa kokaiini ja moderni maailma saapuivat Helsinkiin.

Ruotsi-Suomen teloitustapahtumat olivat aikansa kyläjuhlia, joissa oli alkoholitarjoilu ja innokkaimmat kiipesivät puihin nähdäkseen paremmin ja pyörtyivät jännityksestä, kun pyövelin kirves heilahti. Teloitukset olivat 1600-, 1700- ja 1800-luvun alun tapa saada viesti perille lukutaidottomille rahvaille. Teloitetuksi saattoi joutua murhasta, taposta, törkeästä omaisuusrikoksesta, seksuaalirikoksesta, kaksinnaimisesta, kaksinkertaisesta huorista eli sellaisesta aviorikoksesta, jonka molemmat osapuolet olivat naimisissa tahoillaan, sukurutsasta ja eläimeen sekaantumisesta. Eläimiin sekaantuminen oli Ruotsi-Suomessa niin yleistä 1600 – 1700-luvuilla, että voimaan tuli paimenpoikakielto. Esivalta kielsi, että 14 - 15-vuotiaita poikia ei saanut pyytää paimeneen, koska heille tulee liian suuri kiusaus sekaantua eläimeen. Kuolemantuomion täytäntöönpano piti olla yhteydessä tehtyyn rikokseen, joten teloitustavatkin vaihtelivat. Käytössä oli mm. kovennettu rangaistus, jossa katkaistiin tuomitulta ensi käsi ja vasta sitten kaula. Kaikkein kovennetuin tuomio Ruotsi-Suomessa oli ruhjominen, jossa tuomittu sidottiin raajoista alustan päälle ja pyöveli murskasi luut yksi kerrallaan siten, että tuomittu pysyi hengissä mahdollisimman pitkään. Meikäläinen teloitusmeininki oli kuitenkin kohtuullista siihen nähden miten muualla meneteltiin. Ranskassa mm. revittiin ihmisiä valjakolla raajoista neljään osaan ja Hollannissa ihmisiä keitettiin. Kuolemantuomio oli kuitenkin Ruotsi-Suomessa säästeliäästi käytetty rangaistus ja ketään ei tuomittu kuolemaan, jos näyttö ei ollut 200 prosenttisen varma, kertoo historioitsija Teemu Keskisarja. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon haastattelussa Keskisarja nostaa esiin myös n. 10 000 punaisen teloituksen, jota hän käsittelee tuoreimmassa kirjassaan Hulttio: Gustaf Mannerheimin painava nuoruus. Kuva: Kirveellä mestaus, puupiirros 1500-luvulta. Hannele Klemettilän teoksesta Keskiajan pyövelit

Tässä syksyn avausjakso jo ennakkoon Yle Areenan kuuntelijoille ja sarjan podcast-tilaajille. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on kirjailija Vesa Sisättö, jonka kirja Tuhansien mokien maa – tunaroinnin Suomen historia ilmestyy syksyllä. Kirjaan tarinoita etsiessään Vesa huomasi, että suomalaisten kyky oppia virheistään on heikko, sillä niin usein samantyyppiset virheet toistuvat. Mokaamisen 2 perus fundamenttia, jotka toimivat myös muualla kuin Suomessa ovat: 1. Ei olla tehtävän tasalla 2. Poltetaan jonkun muun rahaa kuin omaa. Lisäksi suomalainen erityispiirre on jääräpäisyys eli tehdään näin kun on kerta päätetty, vaikka siinä ei mitään järkeä olisikaan. Muutama esimerkki suomalaisten tunaroinnista: Snellmanin talouspolitiikan seurauksena keväällä 1868 suomalaisia kuoli nälkään pahimmillaan suoraan tai välillisesti 20 000 kuukaudessa. Ajan henki oli, että köyhyys on luonnevika. Vuonna 1944 Viipuria puolustamaan siirrettiin 20. prikaati, joka oli kokematon. Kiireisen siirtymisen seurauksena ammusvaunut jäivät matkalle. Joukko-osasto meni Viipurin kenttämakasiinille hakemaan ammuksia, mutta makasiinin päällikkö sanoi, että ammuksia saa vain täytettyä kaavaketta vastaan. Seuraavana päivänä kaavake oli saatu ja täytetty, mutta eversti joka kaavakkeen käsittelee oli ehtinyt mennä nukkumaan, eikä häntä saanut herättää. Aamun koittaessa ammuksia sitten saatiin, mutta ne olivat väärää kaliiberia. Viipuri menetettiin. Tukholman Olympialaisissa 1912 Suomen jalkapallomaajoukkue saavutti kaikkien aikojen parhaan tuloksensa eli neljännen sijan. Pronssiottelu hävittiin osin humalan ja osin kovan krapulan seurauksena, kun pronssiottelu oli siirretty alkamaan päivää aiemmaksi ja suomalaiset saapuivat peliin lähes suoraan baarista. Kisoissa Suomi esiintyi erillisenä joukkueena, vaikka oli osa Venäjän keisarikuntaa. Kansanliike, joka taisteli kapitalismia vastaan, ryhtyi siihen itse vuodesta 1987 alkaen 1990 -luvun alkuun asti. Kommunistit nimittäin kokeilivat tuolloin kasinokapitalismia. Neuvostoliitosta tuotiin sinkkiämpäreitä ja jostain muualta reikäisiä kondomeja, jotka jo tulli pysäytti. Kaiken näköisten hämäräbisnesten seurauksena SKP poltti satoja miljoonia euroja ja jäljelle jäi vain suuri häpeä. Syksyllä erehdysekspertti on jälleen vahvasti inessä joka skenessä. Hyvää kesää!

Johtaja on media -tokaisun on sanonut Björn Wahlroos, tämä kapitalismin Havukka-ahon ajattelija. Tästä Wahlroosin tokaisusta on saanut nimensä myös Jukka Saksin uusin kirja Johtaja on media! Kirjaa varten hän on haastatellut yli 70 huippujohtajaa. On trendikästä sanoa, että nyt on momentum, mutta mikä momentum nyt on? Miksi Matti Alahuhdan, Björn Wahlroosin ja Arto Hiltusen pitäisi hyödyntää somea? Ehkä siksi, että maailma muuttuu nopeaa tahtia ja kilpailua aletaan käydä myös kännykkäsisältöjen ja oman pomon kalvosarjojen välillä, kumpihan voittaa? Alertin toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälän mukaan internet syrjäyttää kahden vuoden sisällä kaikki muut mediat globaalisti. Yritykset julkaisevat omia ohjelmiaan itse ja alkavat käyttäytyä kuten mediat. Mikael Jungner on puolestaan todennut, että kun mäkihyppy vaihtui v-tyyliin, tulivat uudet sankarit, jotka veivät pelin. Suuri virta on, että johtajatyyppi vaihtuu melko erilaisiin ihmisiin, empaattisiin vuorovaikutusosaajiin. Se ei ole kokeneelle johtajalle miellyttävä hetki, kun kulttuurirevoluutio näyttää keskisormea, kyllä se ahdistaa. Tieto on valtaa ja hyvä analyysi ylivaltaa. Niinpä erehdysekspertti Raimo Tyykiluoto lisäsi Wahlroosin tokaisuun jatkon, johtaja on media ja huono johtaja se vasta media onkin, ja kutsui Finello Suomi Oy:n toimitusjohtaja Jukka Saksin vieraakseen. Jukka on tullut tunnetuksi myös ja konsultointi- ja valmennusyritys Spindoctorista. Raimo Tyykiluodon toimittama Erehdysekspertti jää nyt kesätauolle, mutta 6.5. Yle Areenaan ja podcast-tilaajille ilmestyy syksyn avausjakso Tuhansien mokien maa – suomalaisen mokailun historia.

Sodat ovat oikeutettuja silloin, kun ne ovat puolustautumista hyökkääjiä vastaan. Myös YK:n peruskirjassa on pykälä tällaisesta oikeutetusta sodasta. Joku älypää keksi sitten ajatuksen, että hyökkäys on paras puolustus. Näin myös hyökkäystä voidaan pitää puolustuksena, joka täyttää YK:n peruskirjassa pykälän oikeutetusta sodasta. Tähän vetosi mm. Yhdysvallat, kun se hyökkäsi Irakiin vuonna 2003. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sanoi Nobelin rauhanpalkintoa vastaanottaessaan syksyllä 2009 Oslossa, että on olemassa myös oikeutettuja sotia. Mistä käsite oikeutettu sota on sitten saanut alkunsa? 600-luvun alussa Arabian niemimaalla käynnistyi ennen näkemättömän nopeasti ja laajalle edennyt valloitussotien aalto, jota elähdytti uusi uskonto, islam. Aseellinen jihad oli ja on sallittua perinteisen tulkinnan mukaan islamin puolustamiseksi tai islamin vahvistamiseksi ja levittämiseksi, ja sille on laadittu tarkat eettiset säännöt. Myös hyökkäyssota islamin valtapiirin laajentamiseksi on perinteisissä tulkinnoissa oikeutettu jihadina. Vastapainona jihadille eli pyhälle sodalle, paavi Urbanus II:n aloitti ristiretket 1090-luvulla. Tuolloin muotoutui myös käsitys oikeutetusta sodasta. Ristiretket nostivat esille pimeät voimat ympäri Eurooppaa 1090-luvulta alkaen. Kristinuskon varhaisjaksolla martyyrius oli aivan keskeinen tekijä kristinuskon voittokulussa, vaikka kristinuskossa ei ollut luvallista hakeutua martyyriksi. Islamilaisessa järjestelmässä oli ja on suorastaan suotavaa hakea itselleen martyyriutta. Vihan siemen on kylvetty siis kauan sitten, jonka satoa viikatemies edelleen niittää. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla, sillä islaminuskon ja kristinuskon rauhaisa rinnakkaiselokin on historian saatossa onnistunut. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on Helsingin yliopiston yleisen historian yliopistonlehtori Samu Niskanen, jonka kanssa pohditaan mm. oikeutetun sodan periaatetta - sodankäynnin päämääränä on aina rauhan savuttaminen. Kuva: US Air Force/ Matthew Bruch/EPA

Inkvisition julmat kidutusvälineet, noitaroviot ja tieteellisten kirjojen polttaminen huppupäisten hirviöiden toimesta ovat erottamaton osa länsimaista mielenmaisemaa. Meillä on mielikuva, kiitos valistusfilosofien, että keskiajalla noitia poltettiin kuin koksia. Kun historian roskatynnyriä kaivaa oikein urakalla sieltä löytyy, että inkvisition aikana 1200-1600 luvuilla mm. Espanjan jokaisessa vähänkin suuremassa kylässä poltettiin ihmisiä viikoittain. Koko Euroopassa inkvisition uhriluku historiankirjoituksissa ja nettikirjoituksissa vaihtelee 300 000 - 9 000 000 välillä. Teloitusten lisäksi inkvisitio harjoitti myös kidutusta. Strappado oli yleistä. Strappadossa tutkittava ripustettiin köyden avulla käsistään kattoon. Kun köysi kulki katossa olevan pyörän kautta alas, voitiin tutkittava vetää ilmaan ja pudottaa alas siten, ettei tämä kuitenkaan vastannut lattiaan. Jos köysi kiinnitettiin selän takana yhteen sidottuihin käsiin, aiheutti pudotus lapojen erittäin tuskallisen sijoiltaan menon. Henkilö saatettiin myös sitoa pöytään, jossa terävä heiluri vähitellen viilteli uhria. Oliko inkvisitio tosiasiallisesti sellainen verenhimoinen murhamiesjoukko, kuin mitä valistusfilosofit antavat ymmärtää? Vai oliko totuus sittenkin paljon lähempänä Monty Pythonin sketsiä, jossa inkvisiittorit istuttavat mummon pehmeään lepotuoliin ja tarjoavat hänelle kahvia? Vasta avattujen arkistojen mukaan raaimpaa inkvisitiota harjoittavassa Espanjassa teloitettiin 200 vuoden aikana 826 henkilöä. Muualla uhriluvut olivat huomattavasti pienemmät. No hyvä stoori on aina parempi kuin kuiva todellisuus. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on dogmatiikan yliopistolehtori Olli-Pekka Vainio Helsingin yliopistosta. Kuva: Osa sveitsiläisen Johann Jakob Wickin kolmen noidan polttamista Badenissa, Sveitsissä vuonna 1585 kuvaavasta maalauksesta.

104 vuotta sitten 10.4.1912 Titanic lähti neitsytmatkalleen. 15.4.1912 se upposi törmättyään ajelehtivaan jäävuoreen, joka viimeisimpien tietojen mukaan oli ollut alkujaan todella suuri ja siitä syystä ajelehtinut yllättävän etelään sulamatta kokonaan. Titanicin katastrofi on kuin täydellinen kertomus. Siihen tiivistyy pyrkimys virheettömyyteen ja usko tekniikan kaikkivoipaisuuteen, jotka kuitenkin joutuvat nöyrtymään mahtavien luonnonvoimien edessä. Matkustajien ja miehistön kohtalosta nousee esiin yhtäältä epätoivoiset taistelut elämästä sekä ihmeelliset pelastumiset ja toisaalta kohtalokkaat laiminlyönnit. Tarina kertoo rakastavaisista, jotka matkasivat Titanicilla ja vaikka naiset olisivat päässeet pelastusveneisin, he eivät suostuneet irrottamaan otettaan rakastaan vaan totesivat, ”aloitimme matkan yhdessä ja yhdessä sen myös päätämme.” Kohteliaisuus koitui puolestaan brittien kohtaloksi, arvioi australialainen David A. Savage. Hänen mukaansa britit jonottivat kiltisti pelastusveneisiin, kun yhdysvaltalaiset rynnivät jonon ohi. Savagen mukaan yhdysvaltalaiset selviytyivät hengissä 8,5 prosenttia todennäköisemmin kuin muunmaalaiset, kun taas jonottavien brittien mahdollisuus selviytyä oli 7 prosenttia muita huonompi. Joidenkin historioitsijoiden mukaan Titanicin kohtalo opetti ihmisille, ettei pidä koskaan uskoa sokeasti teknologian erehtymättömyyteen. Toisten mukaan emme ole edelleenkään oppineet sitä. Miten mahtaa olla? Oliko sokea usko teknologian kaikkivoipaisuuteen syynä italialaisen loistoristeilijä Costa Concordian onnettomuuteen? Entä miten turvallisuus on hoidettu maailman suurimmalla risteilyalus Harmony of the Seas:lla, joka lähtee neitsytmatkalleen nyt toukokuussa 2016? Entä luoteisväylä, jossa matkailu lisääntyy jäävahvistamattomilla laivoilla? Mm. näitä asioita ja Titanicin kohtalon syitä selvittää Aalto-yliopiston meritekniikan professorin Pentti Kujala, hänet tapasi erehdysekspertti Raimo Tyykiluoto. Titanicin uppoamisen vuosipäivää vietetään aina 15. huhtikuuta.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että rakastettu supersankari Sherlock Holmes on poikkeuksellisilla henkisillä kyvyillä varustettu salapoliisi, joka ratkoo rikoksia tieteellisen päättelyn avulla. Holmesin päättelymetodeissa on jopa samankaltaisuutta siihen, miten Sigmund Freud tutki ihmismielen salaisuuksia. Supersankari Sherlock Holmes on siis varsin luontevasti modernin ajan myytti. Mitkä seikat nostivat ja pitävät Holmesia jalustalla? Mikä on miehiään tämä Arthur Doylen 1887 luoma etsivä? Ja ennen kaikkea, millaista maailmankuvaa ja elämäntyyliä Sherlock Holmes edustaa? Sherlock Holmesin pimeään puoleen kuuluu huumeiden käyttö. Holmes käyttää 7 prosentin kokaiiniliuosta, jota hän tykittää suoraan suoneen. Annos on tappava, mutta koska Holmes on yli-ihminen, hän kestää myös tällaiset annokset. Holmes on addiktoitunut rikosten selvittelyyn, kun rikoksia ei ole selvitettävänä, hän taipuu melankolisuuteen ja masentuu. Helpotus ja mielihyvä löytyvät huumeista. Holmes esittää myös rasistisia käsityksiä ja solvaa mm. ihonvärin perusteella. Naisten älyllisiin kykyihin Holmes suhtautuu pilkallisesti. Näyttää siis vahvasti siltä, että rakastamamme supersankari Sherlock Holmes onkin rasisti, sukupuolisovinisti ja narkkari. Toisinaan hän on myös hullu ja ehkä ollut tohtori John Watsonin kanssa myös silleen. Kun perheen Pikku-Vesat ja Pikku-Kallet lukevat loistavaa Holmesia, niin on hyvä muistaa, että kirja opettaa muutakin kuin tieteellistä päättelyä. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist Helsingin yliopistosta. Nyqvist tutki väitöskirjassaan pastisseja eli tyylijäljitelmiä, esimerkiksi muiden kirjailijoiden kirjoittamia Holmes-mukaelmia.

Nokian osti omia osakkeita vuosina 2003–2008 19 miljardilla eurolla ja mitätöi ne. Teleyhtiö Sonera osti Saksasta ja Italiasta kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkotoimilupia eli pelkkää ilmaa vuoden 2000 huutokaupoissa 4,3 miljardilla eurolla. Teollisuuden Voima (TVO) tilasi ydinvoimalan ranskalaiselta Arevalta. Ydinvoimalan piti olla valmis vuonna 2009. Voimalan alkuperäinen hinta-arvio oli 3 miljardia euroa. Ydinvoimala on vielä kesken ja arvioidaan, että ydinvoimala maksaa ainakin 8–8,5 miljardia euroa, jolloin Olkiluoto 3 olisi valmistuessaan maailman kallein rakennus. TVO:n takana olivat ydinvoimalapäätöstä tekemässä kaikki Suomen suurimmat teollisuusyhtiöt Stora Enso, UPM ja Fortum. Näiden yhtiöiden kirkkain johto on ollut siis TVO:n hallintoelimissä ydinvoimalakauppaa tehtäessä. Miten näin nerokas talousosaaminen voi johtaa näin surkeaan lopputulokseen? Onko käynyt niin, että dynaamisuus jalostui vauhtisokeudeksi, rohkeus piittaamattomuudeksi ja itseluottamus arroganssiksi? Johtajien valmentaja Pekka Seppäsen mukaan suomalaisten vitsaus on ajatella niin kuin kuuluisi ajatella ja olla sitä mieltä mitä muutkin ovat ja tehdä samalla tavalla kuin kaikki muutkin tekevät, eli olla moitteettomia. Suurin osa virheistä johtuu siitä, että seurataan muotia tai jollain muulla tavalla koetetaan noudattaa odotuksia, joita kenties ei ole edes olemassa. Yksittäisistä virheistä suurin on se, että ei käytetä omia aivoja, päätellä itse mikä olisi viisainta ja toimita sen mukaan. Pekka Seppänen muotoilee, että ilman onnea ei pärjää kukaan, mutta menestymiseen tarvitaan myös omistautumista ja iloa. Megaluokan mokille motiiveja etsii erehdysekspertti Raimo Tyykiluoto.

Korkealle pyrkiminen on aina kuulunut ihmiskunnan merkkirakennuksiin pyramideista katedraaleihin. Tornien symbolimerkitys korkealle rakentamisessa on ihmisen kaikkivoipaisuus, mutta myös rappion, pahuuden ja ahneuden vertauskuva kuten Baabelin torni. Oli miten oli, niin varma on se, että tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua osattiin rakentaa kestävästi. Ennen rakentaminen perustui kokemukseen ja kokeiluihin. Pyramidi on hyvä esimerkki siitä, että se pystyy omalla painollaan stabilisoimaan rakenteen. Pyramidin käyttöikä on hyvin pitkä, koska sen oma paino on sen hallitseva kuormitus. Jos rakennus on kestänyt rakennusaikana sen oman painon, se todennäköisesti tulee kestämään kaikki muutkin kuormat, koska ne ovat huomattavasti pienempiä kuin pyramidin oma paino. Tämä on ollut perinteisesti rakentamisen turvallisuuden lähtökohta. Nykyajan rakennusmateriaalit ovat tulleet keveämmiksi, kuten teräs. 2018 arvioidaan valmistuvan rakenteilla oleva kilometrin korkuinen Kingdom Tower Saudi-Arabian Jeddaan. Pilvenpiirtäjät puhkaisevat siis kohta kilometrin rajan. Pysyykö insinööritaito mukana vai taipuuko teräs? Suomen ensimmäinen pilvenpiirtäjä, lähes 130 metriä korkea Redi, valmistuu Helsingin Kalasatamaan syksyllä 2018. Kaikkiaan Kalasatamaan tulee näillä näkymin kahdeksan tornia vuoteen 2023 mennessä. Kalasataman tornien lisäksi yli satametrisiä torneja tullee myös Espoon Keilaniemeen. Pasilaankin suunnitellaan korkeita torneja. Onko Suomessa osaamista rakentaa pilvenpiirtäjiä ja valvoa rakentamista? Entä ovatko rakennusvaatimukset ajan tasalla, kun tällä hetkellä suomalainen rakennuskanta ei ole mitoitettu esimerkiksi kestämään minkään suuruisia maanjäristyksiä? Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on talonrakennustekniikan professori Jari Puttonen Aalto-yliopistosta. Aivan aluksi kuullaan eräs epäonninen tarina Manhattanilta.

Väitetään, että jopa kaukaisin elektroni maailmankaikkeuden reunalla vaikuttaa ihmisten kohtaloihin maan päällä ja kun ihminen liikahtaa maan päällä, niin tieto siitä välittyy maailman kaukaisimpaan kolkkaan. Toisaalta sanotaan, että perhosen siivenisku Kiinassa voi synnyttää hirmumyrskyn Karibialla. Onko maailma näin kaoottinen paikka? Kannattaako täällä yrittää mitään, jos kaaos ja sattuma ovat kuitenkin pääroolissa? Erehdysekspertti Raimo Tyykiluoto lähti kyselemään järjestyksen perään professori Antti Kupiaiselta, joka johtaa Helsingin yliopistossa matemaattisen fysiikan tutkijaryhmää, jonka erikoisalana on kaaosteoria. Kupiaisen monitieteinen huippuyksikkö on saavuttanut omalla alallaan johtavan kansainvälisen aseman. Vastauksia sattuman ja kaaoksen vaikutuksesta ihmiselämän kohtaloon erehdysekspertti sai, mutta uutena päänvaivana eteen tuli molekyylibiologia. Professori Antti Kupiaisen mukaan ollaan hyvinkin lähellä tilannetta, jossa ihmiset keittiössään sekoittelevat viruksia ja jokainen voi tehdä omassa keittiössään ties mitä myrkkyjä ja mitä tahansa uutta elämänmuotoa. Molekyylibiologiaa on paljon vaikeampi valvoa kuin esimerkiksi ydinaseita, jossa tiedetään mitä pitää valvoa. Valvonta, sääntely ja erilaiset mekanismit ovat kuitenkin niitä keinoja, joilla molekyylibiologia voidaan yrittää pitää kurissa. Kupiaisen mukaan on hämmästyttävää kuinka vähän molekyylibiologian uhkista puhutaan, vaikka tämä kaikki on vielä mahdollisesti edessämme.

1700- ja 1800- luvuilla elävältä hautaaminen aiheutti kuolemanpelkoa. Elävältä hautaaminen oli yksi vampirismin tieteellisistä selityksistä. Kuoleman varmistamiseksi suositeltiin mm. jalkapohjien viiltelyä partaveitsellä ja tulisen hiilihangon työntämistä peräaukkoon. Muita järjettömiä tapoja ja uskomuksia tuohon aikaan olivat myös mm. suisidaalimurhat, joissa vinksahtaneen teologisen järkeilyn perusteella tehtiin murha sekä ihmissudet, joihin Euroopassa uskottiin ja käytiin myös ihmissusioikeudenkäyntejä. Yleinen maailmankuva oli 1700- ja 1800-luvuilla viitekehys, johon kaikki käsitykset yritettiin sovittaa. Maailmankuva muodostui kristillisen uskon dogmeista. Ongelmana kuitenkin oli, että raamattu vaikenee monista käytännön asioista tai teksti on ristiriitaista. Siitä huolimatta täytyi yrittää sovittaa eteen nousevia kysymyksiä, ongelmia ja ilmiöitä. Sitä tekivät yhtäältä oppineet, teologit, tutkijat, alkemistit ym. sen ajan sivistyneistö ja toisaalta tavallinen rahvas, joka sekoitti surutta ja iloisesti kristinuskon dogmeihin omia kansanuskomuksia. Raamatun teksti, oppineiden tulkinnat sekä rahvaan oma usko ja omat käsitykset koskettivat vain osin toisiaan, joten syntyi kaikennäköisiä väärinymmärryksiä ja erikoisia arvaamattomia seurauksia. Länsimaissa ollaan jo melkoisen pitkälle irtauduttu kristinuskon maailmankuvasta ja sen järjestävästä vaikutuksesta kaikkeen muuhun ajatteluun, mutta islamilaisessa maailmassa uskonnollinen maailmankuva on edelleen sellainen ajatusmallin kehikko, joka täytyy jokaisessa asiassa ottaa tavalla tai toisella huomioon. Tieteen eräs tehtävä on pitää yhteiskunta raiteillaan ja siihen tarvitaan laadukasta tutkimusta. Mikäli näin ei ole, on vaarana että syntyvän tilan täyttää kaikenlaiset huuhaa uskomukset, joista tässä ohjelmassa kuullaan muutama karmaiseva esimerkki. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on Pekka Kilpinen, joka on kirjoittanut kirjan Vakavasti otettavaa huuhaata.