Horisontti

Miten lähtisit juuri tässä ajassa kuvittelemaan hyvää ja toivottavaa tulevaisuutta – utopiaa? Vai tuntuuko hyvän tulevaisuuden toivo ehkä naiivilta haihattelulta keskellä ekologista kriisiä, sota-aikaa, taloushuolia, hallituksen leikkauspolitiikkaa sekä kasvavaa eriarvoisuutta? Onko ihmisillä enää edes aikaa tai kykyä utooppiseen tulevaisuusajatteluun – ja jos ei ole, niin mitä tällöin menetetään? Utopia ei tarkoita ainoastaan jotakin hyvää ja toivottavaa ihannetta, vaan sananmukaisesti “ei paikkaa” – jotakin kuviteltavissa olevaa, mitä ei kuitenkaan vielä ole olemassa. Mutta miten päästä kiinni siihen, mitä ei vielä ole, ja miksi? Onko katseen kääntäminen kohti jotakin toivottua vain idealistista todellisuuspakoilua vai ehkä äärettömän merkityksellistä vaihtoehtoisten todellisuuksien luomista? Kenen utopiassa oikeastaan tällä hetkellä elämme ja uskaltaako tätä haastaa? Vieraina ovat radikaalin kuvittelun harjoittaja, Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Eppu Mikkonen, tanssitaiteilija ja tulevaisuudentutkija Satu Tuittila sekä utopiatutkija Keijo Lakkala Lapin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Juhani Rekola (1916–1986) oli esseisti, teologian tohtori ja pappi, jonka teologiset pohdinnat erityisesti kärsimyksen kohtaamisesta, Jumalan poissaolon kokemuksesta sekä uskon merkityksestä herättävät yhä edelleen keskustelua ja kiinnostusta. Rekolan ajattelua ovat hehkuttaneet esimerkiksi arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen, pappiskirjailija Jaakko Heinimäki, esseisti Antti Nylén sekä edesmennyt teologi-filosofi Torsti Lehtinen. Rekolan teologiassa keskeistä ei ollut niinkään oppi tai totuus, vaan inhimillinen kokemus ja tähän liittyvä mysteeri, jota hän sanoitti luontevammin taiteen kuin uskonnon kielellä. Eläessään Rekola tunnettiin erityisesti elämän laitapuolen kulkijoiden pappina, jonka ajattelun on kuvattu edustavan muun muassa kulkurin, pakolaisen, muukalaisten, siirtolaisten, hylättyjen ja unohdettujen sekä menetyksen teologiaa. Rekolan ajattelua leimasi omasta elämänhistoriasta sekä esimerkiksi toisen maailmansodan kauhuista ammentava kokemus siitä, että Jumala ei auta ihmistä tämän kohtaaman kärsimyksen keskellä. Samalla Rekola koki Jumalan olevan kuitenkin salatulla tavalla läsnä, virtaavan läpi siitä muurista, joka tässä maailmassa erottaa ihmistä ja Jumalaa toisistaan. Kristuksessa Rekola näki vastaavalla tavalla hylätyn Herran, joka oli käynyt saman läpi – kun Pyhä tulee, maan päälle, se murtuu, Rekola ajatteli. Kukaan ei maailmasta lähde voittajana. Juhani Rekolan teologisen ajattelun merkitystä ovat avaamassa tämän jumalakäsityksestä väitellyt teologian tohtori Anne Sumela sekä laajasti Rekolan kirjoituksiin perehtynyt toimittaja ja teologian maisteri Heimo Hatakka. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Jos mielenrauhaa ajattelisi sydänkäyränä, niin olisiko kyse yhdestä levollisen suorasta viivasta? Mikään ei häiritse tai hätkähdytä, koska mieli olisi jatkuvasti täydellisen tyyni ja tasaisen zen? Tai onko mielenrauhan avain ehkä yltiöpositiivinen asenne – pitäisikö vain yrittää kokea ja ajatella, miten IHANAA kaikki koko ajan on? Vai löytyykö aito mielenrauha ehkä vain luostareissa, temppeleissä ja vuorenhuipuilla asuvilta poikkeusyksilöiltä? Psykoterapeutti Maaret Kallio näkee mielenrauhaan liittyvän paljon vastenmielistä, epäinhimillistä, pakottavaa ja myös elitististä keskustelua, joka ei edistä sen enempää sisäisen rauhan löytämistä kuin mielenterveyttäkään. Mutta mistä aidossa ja kestävässä mielenrauhassa on sitten kyse keskellä elämän usein arvaamattomia ylä- ja alamäkiä? Mikä mielenrauhaa tuo ja mikä vie? Onko mielenrauha harjoiteltava taito, elämänasenne vai ehkä yksilön tai yhteisön perustava ominaisuus? Entä mikä on mielenrauhan merkitys adventtiajan alkaessa ja matkalla kohti joulurauhaa? Vieraina ovat ”Mielenrauha”-teoksen (WSOY 2024) kirjoittanut kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio sekä ”Hidas matka valoon. 25 kertomusta joulun odotukseen” julkaissut Turun piispa Mari Leppänen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Miltä kuulostaisi, jos kuollut läheinen voitaisiin herättää eloon tekoälyyn perustuvana virtuaalisena hahmona? Digitaalista dataa louhimalla keinoäly voisi omaksua edesmenneen ulkomuodon, puhetavan, ajattelun, käyttäytymisen ja esimerkiksi huumorin. Oppivana algoritmisena entiteettinä se kykenisi myös olemaan elävässä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Vainaja voisi olla ruumiillisesti kuollut, mutta virtuaalisesti elossa ja sosiaalisesti aktiivinen. Tieteisfantasiaa? Ei toki, tämä teknologia on jo olemassa. Ongelmatonta digitaalisen kuolemattomuuden tavoittelu ei kuitenkaan ole. Mitä tapahtuu, jos keinoälyn teknologinen kehitys haastaa ihmisyyden, elämän ja kuoleman rajapintoja? Miten muuttuu suremisen ja luopumisen merkitys, jos vainajille tarjoutuu digitaalinen jälkielämä elävien keskuudesta? Onko kuolleella oikeus pysyä kuolleena? Vieraina ovat monitieteistä Digital Death -tutkimushanketta johtava viestinnän professori Johanna Sumiala sekä kognitiotieteilijä, teknologian ja uskonnon tutkija Anton Berg. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä, muutoskykyisiä ja pyrkivät kohti hyvää. Vai ovatko kuitenkaan? Narsismi on aivokuvauksissakin näkyvä persoonallisuushäiriö, jonka myötä ihminen on patologinen valehtelija sekä lähtökohtaisesti kyvytön kokemaan rakkautta tai empatiaa toista kohtaan. Parisuhteesta narsisti saalistaa jotakuta edistämään omaa mielihyväänsä, kiillottamaan julkisivuaan ja minäkuvaansa sekä palvelemaan narsistin kaikkia itsekkäitä tarpeita. Huomioivalla ja suitsuttavalla rakkauspommituksella alkava suhde kääntyy valheiden ja kaltoinkohtelun verkoksi, jonka keskellä narsistin uhrin on vaikea tietää mikä lopulta on totta ja mikä ei. Jatkuvan kylmä-kuuma kohtelun keskellä koettu vuoristorata saattaa jopa koukuttaa uhrin hermoston samaan tapaan kuin huumeet ja rahapelit. Mitä narsismista ja narsistin uhriksi joutumisesta olisi syytä ymmärtää? Miksi ihminen jää satuttavaan parisuhteeseen? Oliko mikään lopulta totta? Vieraina ovat “Toivon kirja narsistin haavoittamalle” -teoksen (Bazar 2024) kirjoittanut tunnelukkoterapeutti, pappi Miia Moisio sekä “Toivu satuttavasta suhteesta” -teoksen (Bazar 2024) kirjoittanut ratkaisukeskeinen terapeutti, psykiatrinen sairaanhoitaja Jenni Kiviniemi. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Globaalisti tarkasteltuna uskontojen merkitys maailmassa on kasvanut viimeisten vuosikymmenien ajan, mutta Suomessa kehitys vaikuttaa kulkeneen toiseen suuntaan. Uskonnottoman identiteetistä on tullut yhä keskeisemmin “uusi normaali”. Kansainvälisesti poikkeuksellista on se, että Suomessa ateisteiksi itsensä identifioivien nuorten naisten määrä on jo ohittanut nuoret miehet. Nuorten naisten suhteessa uskonnollisuuteen, erityisesti kristinuskoon, on ylipäätään viime vuosina tapahtunut poikkeuksellisen suuri romahdus. Nuorten miesten keskuudessa vaikuttaa päinvastoin heräävän uudenlaista kiinnostusta kristillisyyttä ja kirkkoa kohtaan. Mistä on kyse, mitä tulokset tarkoittavat ja minkälaiset tekijät selittävät nuorten miesten ja naisten välistä eriytymistä? Onko naisten keskuudessa nähtävä uskonnollisuuden romahdus merkki kasvavasta välinpitämättömyydestä henkisyyttä kohtaan vai enemmänkin reaktio nimenomaan kristillisyyttä ja kirkkoa kohtaan? Entä mikä nuoria miehiä kirkossa kiehtoo ja miksi? Muun muassa näihin kysymyksiin tarjoaa tutkimusperustaisia vastauksia tuore nelivuotisraportti ”Kirkko epävarmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023”. Uskonnollisuuden muutoksia ovat avaamassa kaksi kirjan kirjoittajista, Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki ja tutkija Kimmo Ketola. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit järjestetään tiistaina 5. marraskuuta 2024. Suurvallan johtajuudesta kisaavat demokraattien ehdokas Kamala Harris ja republikaanien ehdokas Donald Trump. Yhdysvaltojen kahtiajakautuneella poliittisella kentällä he edustavat hyvin erilaisia käsityksiä siitä, kuka tai mikä on “oikeasti amerikkalaista” sekä ajatuksia siitä, mihin suuntaan tulevaisuuden Yhdysvaltoja olisi syytä kuljettaa. Voidaan puhua jopa kulttuurisodista, joiden keskellä vastapuolen kanssa ei olla ainoastaan eri mieltä, vaan toisen edustamien aatteiden ja tavoitteiden nähdään muodostavan uhan koko kansakunnalle. Tässä yhteydessä keskeistä roolia näyttelevät myös kiistat uskonnollisista ja moraalisista aiheista. Mutta miksi, ja mitä ylipäätään ajatella uskonnon roolista USA:n presidentinvaaleissa? Minkälaisia symboleja Harris ja Trump omille tukijoilleen ja vastustajilleen edustavat? Entä miten polarisoituneen nykytilanteen taustalla vaikuttaa esimerkiksi yhä pitkälti käsittelemätön orjuuden perintö? Onko tulevaisuudessa toivoa kahtiajaon ylittämisestä vai kulkevatko jakolinjat jo liian syvällä kansakunnan DNA:ssa? Vieraina ovat Washingtonissa työelämäprofessorina toimiva rauhantyön asiantuntija Antti Pentikäinen sekä Yhdysvaltojen uskonnollisuuteen ja kulttuurisotiin erikoistunut kirkkohistorian väitöskirjatutkija Olli Saukko. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Mitä painajaiset ovat ja mikä niitä aiheuttaa? Nykyään puhutaan yleensä uneksijan oman mielen liikkeistä, mutta aiempina vuosisatoina painajainen on voinut olla oma erillinen olentonsa ja pahat unet voitu nähdä ulkopuolisen toimijan lähettäminä. Taustalla saattoi olla esimerkiksi kateellinen naapuri, noita tai itse Paholainen. Esimodernissa maailmankuvassa raja valvemaailman ja unen välillä oli ylipäätään häilyvä. Painajaiskuvauksilla ja unien tulkinnalla oli myös poliittinen puolensa: näitä hyödynnettiin niin kansaan kohdistuvassa moraaliopetuksessa kuin myös uskonnollisen vallan välineinä. Minkälaisia pahoja unia suomalaiset ovat nähneet ja miten painajaisia on Pohjoismaissa tulkittu viime 600 vuoden aikana? Vieraina ovat “Pohjoiset painajaiset. Pahojen unien kulttuurihistoria” -kirjan (Gaudeamus 2024) kaksi toimittajaa, folkloristiikan dosentti Kaarina Koski ja Pohjoismaiden historian dosentti, professori Marko Lamberg. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Tiesitkö, että vuorovaikutus Jumalan kanssa ei aivojen näkökulmasta välttämättä eroa mitenkään kanssakäymisestä toisen ihmisen kanssa? Tai että uskonnotonkin voi kokea herkkyyttä sellaiselle elämän syvyysulottuvuudelle, jonka edessä mieli avautuu henkisyyden kokemuksille? Eroavatko uskonnollisuus, henkisyys tai hengellisyys mitenkään toisistaan, jos ilmiöitä tarkastellaan ihmismielen rakenteissa – mitä ylipäätään on “uskonto” ihmisen psykologiassa? Osaako uskontopsykologia selittää, miksi ihmiset ympäri maailmaa pohtivat suuria kysymyksiä elämän tarkoituksesta halki historian? Vieraina ovat “Uskonto mielessä. Psykologisia näkökulmia uskonnollisuuteen ja henkisyyteen” -kirjan (Gaudeamus 2024) toimittaneet uskontotieteilijät Teemu Pauha ja Roosa Haimila. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Monenlaiset normit muokkaavat ajatteluamme. Voimme vaikkapa ajatella, että ihanteellinen ihmissuhde syntyy, kun kaksi suurin piirtein samanikäistä aikuista muodostavat parisuhteen, hankkivat lapsia ja ovat sitten yhdessä elämänsä loppuun saakka. Mutta entäpä jos elämä ei solahda perinteisesti hyväksyttyyn muottiin ja puoliso onkin huomattavasti vanhempi tai nuorempi? Tämän asian äärelle joutuivat yllättäen tuolloin 29-vuotias Venla Rossi ja 53-vuotias Jouni K. Kemppainen, kun he huomasivat haluavansa elää elämäänsä yhdessä. Aiheen pohdinta synnytti lopulta kirjan, jossa he haastattelivat viittätoista pariskuntaa, joiden ikäero vaihteli 12 vuodesta 30 vuoteen. Millaisia ennakkoluuloja, haasteita ja odottamattomiakin iloja ihmiset kohtaavat, kun ikäero parisuhteessa on yli yleisten normien? Vieraina ovat "Voi siitä olla iloakin - ikäero parisuhteessa" -kirjan (Siltala 2024) kirjoittaneet toimittajat Venla Rossi ja Jouni K. Kemppainen sekä lähisuhteisiin erikoistunut tutkijatohtori Annukka Lahti. Ohjelman toimittavat Kristiina Hyppölä ja Hilkka Nevala.

Millaisen tilan positiivisuutta korostava ”Good Vibes Only” -kulttuuri tarjoaa suremiselle ja surun kanssa elämiselle? Jos onnellinen ja hyvä elämä tarkoittaa iloa ja hyvään keskittymistä, näyttäytyy suru helposti negatiivisena pääomana, josta on syytä hankkiutua nopeasti eroon. Vaiheittain etenevä surutyö saatellaan päätökseen ja surusta siirrytään eteenpäin, kohti ”normaalia”. Hyvällä tuurilla suru voi kääntyä jopa voimavaraksi, eikö vain? Surua voidaan kuitenkin tulkita myös toisin. Ehkä kyse ei olekaan elämän häiriötilasta, vaan jostakin, mikä on osa ihmisyyttä syntymästä asti. Voiko olla, että surun kieltävä elämänasenne edustaa jopa olemassaolon todellisuudelle vierasta illuusiota, kulttuurista harhaa? Onko suru lopulta jotakin, mistä ei tarvitse yrittää päästä kaikin voimin eroon, vaan joka lopulta tekee meistä meidät? Surun kanssa elämisen merkitystä ovat pohtimassa suomalaisten surusta väitellyt kouluttaja ja tietokirjailija Mari Pulkkinen sekä uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Jokin on muuttunut – yhtäkkiä tuhannet työikäiset nuoret hakeutuvat Suomessa varhaiseläkkeelle. Alle 35-vuotiaiden mielenterveysperusteilla hakemien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä nousi aikavälillä 2018–2023 jopa 41 prosenttia. Jo vuonna 2016 sairauspoissaolot mielenterveyssyistä räjähtivät selvään kasvuun. Tilanne ei kerro esimerkiksi erityisesti syrjäytyneiden nuorten aikuisten kohtaamista haasteista, vaan laajemmasta, jo työelämään kiinnittyneitä koskettavista muutoksista. Mistä on kyse ja mikä tilannetta voisi selittää? Löytyykö ongelmien taustalta enemmän yksilöiden elintapoihin vai työelämän kuormittavuuteen liittyviä haasteita? Vai onko käsillä oleva mielenterveyskriisi seurausta sellaisen yleisen epävarmuuden ja turvattomuuden kasvusta, jonka juuret ulottuvat jo monia vuosia kauemmas kuin globaali pandemia tai Ukrainan sota? Miten tukea työssä jaksamista, jos työelämä koetaan jatkuvana sinnittelynä ja toivottomana suorittamisena – vai onko tällöin viisautta sanoutua irti siitä, mikä tuntuu vievän elämästä viimeisenkin ilon ja merkityksen? Keskustelemassa ovat työeläkeyhtiö Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki ja identiteetin tutkija, dosentti Päivi Fadjukoff Jyväskylän yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Vapaamuurarit on maailman tunnetuin ”salaseura”, jonka Suomen keskusjärjestö, suurloosi, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Järjestön toiminta on alusta asti verhoutunut salaperäisyyden verhoon. Mysteerisyyden auraa luovat esimerkiksi ikiaikaisten symbolien ja uskonnollisten vertauskuvien viljely sekä ulkopuolisten silmiltä salatut rituaalit. Ajatus seuran varjelemista salaisuuksista on halki aikojen herättänyt ulkopuolisissa myös lukuisia ennakkoluuloja ja salaliittoteorioita. Vapaamuurarien on syytetty olleen valta muun muassa maailmansotien, Ranskan vallankumouksen, marxismin ja demokratian taustalla – sekä tehneen liiton itse Paholaisen kanssa. Mistä vapaamuurariudessa on todella kyse, mitä järjestön jäsenet tavoittelevat ja miten? Onko kyse ylipäätään uskonnollis-hengellisestä liikkeestä, ja miksi toiminnan ydin on salattu ulkomaailmalta? Onko ajatus salaisuudesta lopulta tärkeämpi kuin itse salaisuudet? Salaperäisyyden verhoa ovat raottamassa ”Enemmän valoa. Suomalaisen vapaamuurariuden historia” -teoksen (SKS 2024) kirjoittanut tutkija, tietokirjailija Samu Nyström sekä vapaamuurarien toimintaan perehtynyt tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg Kirkon tutkimus- ja koulutus -yksiköstä. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Kelpaamaton, viallinen, vääränlainen, ei-rakastettava. Lapsuuden kehityksellinen trauma voi johtaa minuuden kriisiin, jonka seurauksena ihmisen alitajuntaan painautuu käsitys itsestä perusolemukseltaan arvottomana ja häpeällisenä olentona. Taustalla vaikuttavat usein ensimmäisten elinkuukausien aikana kohdatut kokemukset omien vanhempien osoittamasta tunnekylmyydestä ja kohtaamattomuudesta tai hylätyksi tulemisesta. Kehityksellisen trauman kanssa elävä aikuinen saattaa kokea olevansa jatkuvasti sisäisesti hukassa, joukossakin yksin, muista poikkeava ja epämääräisen kalvavan tunteen ahdistama - jotain puuttuu. Mikä avuksi, jos elämä on loputonta kamppailua omaa pohjatonta arvottomuuden kokemusta vastaan? Miten kehityksellinen trauma liittyy ylisukupolvisiin traumoihin ja kuinka laaja-alaisesta ongelmasta on kyse? Vieraina ovat ”Lapsuuden kehityksellinen trauma. Syy arvottomuuteen, häpeään ja syyllisyyteen” -teoksen (Viisas elämä 2023) kirjoittanut jungilainen kouluttajapsykoanalyytikko Juha Klaavu sekä kehityksellisen trauman/kiintymyssuhdehäiriöiden tunnistamiseen ja hoitoon erikoistunut kouluttaja, työnohjaaja ja asiantuntija Heidi Helmiluoto. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Elina Vaittinen.

Kesällä 2024 on raportoitu poikkeuksellisen monista rippileireillä esiintyneistä välikohtauksista ympäri Suomea. Tapauksiin lukeutuvat muun muassa aikuisen miehen soluttautuminen rippileirin isosen tehtäviin ja tästä seurannut epäily seksuaalirikoksesta, leirin keskeyttämiseen johtanut kirkkoherran alkoholinkäyttö ja asiaton käytös, epäily täysi-ikäisen yövalvojan syyllistymisestä alaikäisen seksuaaliseen ahdisteluun, jo lukuisia kertoja aiemmin irtisanotun nuorisotyöntekijän toiminnan aiheuttama selkkaus, nuorten väliset väkivaltaiset välienselvittelyt sekä leirin johtavan työntekijän vaihtaminen kärjistyneen tilanteen vuoksi. Mistä on kyse ja onko vastaavaa useampien ongelmatapausten sumaa nähty aiemmin? Onko välikohtausten suuri määrä tuonut näkyvämmäksi jotakin, mihin ei ole osattu kiinnittää tarpeeksi huomiota? Entä miten tilanne haastaa kirkon tulevaa nuorisotyötä ja rippikoulutoimintaa – miten taata turvallinen tila jokaiselle? Vieraina ovat kasvatuksen kysymyksistä vastaava johtaja Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta, kirkkoherra Kaisa Huhtala ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin järjestöpäällikkö Mimmi Mäkinen-Kokkonen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Elina Vaittinen.

Viha on usein yhdistetty ihmisen pahuuteen – tästä on tehty tavalla tai toiselle huonon, epäonnistuneen, pelättävän ja vältettävän ihmisen merkki. Onpa viha nimetty jopa yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä. Tunteena viha näyttäytyy usein jonakin, mistä tulisi päästä eroon tai ainakaan sen näyttäminen ei ole soveliasta tai hyväksyttävää. Jo pienelle lapselle saatetaan opettaa, että “uhma on tuhmaa”. Mistä vihan negatiivinen maine kumpuaa ja onko kyse väärinymmärretystä tunteesta? Mitä viha oikeastaan on, mitä sen rakentava valjastaminen voi ihmiselle tarjota ja miten kääntää viha voimaksi omassa arkielämässään? Mikä muuttuisi, jos ihmiset oppisivat näkemään, kohtaamaan ja käsittelemään sekä omia että toisen vihaisia tunteita? Keskustelemassa ovat “Viha voimaksi. Vaikeat tunteet ihmissuhteissa” -kirjan (Tammi, syyskuu 2024) kirjoittaneet psykoterapeutit Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, kuuluu Jeesuksen lähetyskäsky Matteuksen evankeliumissa. Perinteisesti kristillisten toimijoiden harjoittama lähetystyö on rakentunut tälle kutsulle viedä kristillistä uskoa eteenpäin ja levittää kirkon sanomaa maailmalla sekä sanoin että teoin. Mutta mitä ajatella lähetystyön ydintehtävästä tässä ajassa? Voidaanko toiminnan katsoa epäonnistuneen, jos ihmiset eivät lähetystyön seurauksena kääntyisikään kristityiksi – vai ovatko tavoitteet nykypäivänä jossain muualla? Miten lähetystyö lopulta eroaa kehitysyhteistyöstä, tuoko uskonnollinen toimijuus ylipäätään maailmaan jonkinlaista lisäarvoa? Entä minkälaisia riskejä tähän liittyy – voiko lähetystyö olla uhka kulttuuriselle kestävyydelle? Vieraina ovat Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala ja Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja Petri Merenlahti. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Elina Vaittinen.

Terapeutti Tommy Hellsten sanoo, että kaiken voi antaa anteeksi, koska ihminen pyrkii pohjimmiltaan aina hyvään, jopa äärimmäinen pahantekijä. Mutta miten anteeksiantaminen on tuolloinkin mahdollista? Onko se enemmänkin prosessi, kuin yksittäinen teko? Tarkoittaako anteeksiantaminen sitä, että antaa periksi pahantekijälle, vai sitä että ei anna toisten tekojen vaikuttaa itseensä? Jokainen kohtaa elämässään asioita tai kohtelua, joita on vaikea antaa anteeksi. Anteeksiannon väitöskirjatutkija Anne Haikola on haastatellut 23:a henkilöä ja kuullut heidän kokemuksensa anteeksiannosta. Hyvin monen motiivina anteeksiannolle on oma hyvinvointi. Ilman anteeksiantoa elämä olisi muodostunut mahdottomaksi. Mistä anteeksiantamisessa on pohjimmiltaan kyse? Keskustelemassa ovat terapeutti, tietokirjailija ja ihmettelijä Tommy Hellsten ja psykologi ja anteeksiannon väitöskirjatutkija Anne Haikola Itä-Suomen yliopistosta. Ohjelman toimittavat Ilona Ikonen ja Hilkka Nevala.

Herättäjäjuhlat kokoavat vuosittain yli 20 000 ihmistä yhteen veisaamaan Siionin virsiä ja kuuntelemaan seurapuheita. Herännäisyyttä eli körttejä pidetään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avarakatseisena herätysliikkeenä, joka on muuttunut paljon aikojen saatossa, vaikka körttiseurojen muoto on pysynyt samana. Herännäisyydessä ei ole karsastettu niitä, joka ovat toimineet aktiivisesti puoluepolitiikassa tai ovat olleet muuten yhteiskunnallisesti aktiivisia. Herännäisyyden historiaan on liittynyt myös tummempia sävyjä. Kun äärioikeistolainen IKL sai 1933 eduskuntaan 14 kansanedustajaa, heistä neljä oli körttipappeja. Kenties tunnetuin körtti on ollut maallikkosaarnaaja, talonpoika Paavo Ruotsalainen, jonka kotipaikka Nilsiän Aholansaari on yhä körteille tärkeä ja rakas paikka. Herännäisyyttä onkin pidetty maallikkoliikkeenä, jossa seurapuhujaksi on päässyt kuka vaan. Silti nykyään pappien keskuudessa selvästi suurin herätysliike on juuri herännäisyys. Mutta millainen liike herännäisyys on tänä päivänä? Ja miten käy liikkeen, kun entistä harvempi käy körttiseuroissa, mutta monen kirkon työntekijän hengellinen identiteetti on körtti? Ja miksi ihmeessä perhekunnat yhä matkaavat viettämään heinäkuista viikonloppua Herättäjäjuhlille? Mitä juhlilla tapahtuu? Tästä keskustelemassa ovat Herättäjäjuhlien pääsihteeri ja seurakuntapastori Alma Tuiskula sekä Herättäjäyhdistyksen toiminnanjohtaja pappi ja teologi Kalle Hiltunen. Ohjelman toimittavat Kristiina Hyppölä ja Marjo Kiljunen.

Johannes Kastajan elämä ja teot linkittyvät monin tavoin Jeesus Nasaretilaisen toimintaan ja opetukseen. Lopun aikoja julistavana parannussaarnaajana Johannes Kastajan kerrotaan olleen Jeesuksen edelläkävijä, joka julisti eskatologista tuomiota sekä korosti moraalisen muutoksen, hyveiden tekemisen ja oikeamielisyyden merkitystä. Lisänimensä mukaisesti Johannes myös painotti yhden, kertakaikkisen kasteen merkitystä. Hänen kerrotaan myös kastaneen itsensä Jeesuksen. Mutta mitä tiedetään Johannes Kastajasta todellisena historiallisena henkilönä? Oliko hän Jeesuksen opettaja tai Jeesus-liikkeen innoittaja? Oliko Johannes itse omana aikanaan jopa Jeesusta merkittävämpi uskonnollinen johtaja? Mitä samaa tai erilaista oli historiallisen Johannes Kastajan ja Jeesus Nasaretilaisen uskonnollisissa opetuksissa? Vieraina ovat Uuden testamentin tutkijat, dosentit Raimo Hakola ja Outi Lehtipuu Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Kimmo Saares.