Kaikki on hyvin. Heti kun selviän tästä krapulasta. Onneksi muuten niin tylsään krapulapäivään tuo tekemistä itsensä häpeäminen ja katumus.
Ensimmäinen harmaa hius, vaan minä tiedän kuinka ottaa vastaan moiset takaiskut, joten kaikki on hyvin. Kunhan minusta vaan ei tule Lehtisen kaltaista Lassea.
Olen kirjaston vessassa valittamassa, koska en tiedä, että milloin ihminen on tosissaan ja milloin ei. Lisäksi tavoitteeni saada nimeni historiankirjoihin tuntuu aika hankalalta. Eli normaali iltapäivä. Eli kait kaikki on hyvin.
Onneksi ihmiset rupesivat valittamaan yleisötapahtumien aiheuttamasta metelistä. Melkein jouduin jo kohtaamaan todellisuuden. Vaan ei, kaikki on hyvin.
Ajattelin, että kaikki on hyvin ja kolmas maailmansota vielä kulman takana, koska jaksan pillastua työpaikalle unohtuneesta puhelimesta ja Liemisen "musiikista". Mutta ollaanpa rehellisiä, kyllä tuo jälkimmäinen tulee minua ärsyttämään siellä bunkkerissakin.
Ääneen höpisemistä suoraan terapeuttini vastaanoton odotushuoneesta. Koska olen aina kaikkialla aivan liian aikaisin.
Amerikkalaistyyliset huijarit vievät hölmöjen rahat. Joten ainakin katumiseen kykenemättömien mielestä kaikki on hyvin.
Minun pitää opetella valehtelemaan paremmin. Sitten vältyn sellaisilta ikävyyksiltä kuin muiden ihmisten tapaaminen ja mökille meneminen. Ja sitten kaikki on hyvin.
Supersankaripesukarhuja! Kirjoja, jotka saavat minut tuntemaan oloni tyhmäksi! Pian lähenevä maailmanloppu! Kaikki on hyvin, kiitos kysymästä!
Onnistuin löytämään maailman naurettavimman ihmisen. Ja se, että se naurettavin ihminen en ollut minä, tekee minut iloiseksi. Olen aina luullut väärin, kaikki on hyvin.
Sitä joko muuttuu vähemmän lapselliseksi ja itsepäiseksi, tai sitten sitä hyväksyy ikisinkkuuden. Minä olen sinut valintani kanssa. Eli kaikki on hyvin.
Epäilyttävä luomi paljastui mustikan jättämäksi jäljeksi. Sain porttikiellon lentokentälle. Pyrin aloittamaan sodan Cousteau-pipoja pitäviä vastaan. Siinä on yhdelle päivälle riittävästi toimintaa. Ja väsyneenä sitä ei jaksa pohtia, kuinka kovaa vauhtia maailma on menossa päin helvettiä. Eli kiitos harhautusten, kaikki on hyvin.
Kaikki on hyvin? Ja paskat! Minulle selvisi juuri, että koko maailma ympärilläni on käsikirjoitettu. Mikä selittää kyllä Sami Hedbergin huonouden.
Kaikki on hyvin, kun pakenee tyhjään virastotaloon ja luo sinne oman mielikuvitusmaailman. Sinne ei kantaudu muiden ärsyttävät tavat. Eivätkä ehkä omatkaan.
Kaikki on hyvin? No, enpä tiedä. Kolmas maailmansota on lähempänä kuin koskaan ja mikä kauheinta, ihmiset kuvittelevat taas, että muut ovat kiinnostuneita heistä.
Vierailin maailman pohjoisimmassa kaupungissa ja Kärnä vituttaa sinne asti. Eli tuttu tunne teki vieraasta ympäristöstä kotoisamman. Ja kaikki on taas hyvin.
Viikko Itävallassa piti sisällään paljon mielenkiintoista: Salaisuuksia natsien kätkemästä kullasta, maailman ärsyttävin ihminen sekä synkähkö ennustus meidän kaikkien tulevaisuudesta. Joten kaikki on hyvin. Tai no...
Olenpa keksinyt aikani kuluksi lapsellista kostoa ihmisille, jotka uhkailevat muuttavansa muualle, jos vaalitulos ei miellytä. Lisäksi löysin taas uuden keinon upota yhä syvemmälle mielikuvitusmaailmaani. Eli kaikki on hyvin.
Kaikki on hyvin, joten miksi ihmeessä sabotoin tilannetta pelkäämällä koko ajan täystuhoa? Pitäisi keskittyä nauttimaan tästä hetkestä. Ja esimerkiksi siitä, kuinka suurta paniikkia vanhoissa rikkaissa herättää tasa-arvosta innostunut nuoriso.
Sipseistä ja itsepetoksesta ja ilmeisesti myös vähän kanadanhanhistakin. Niistä on onni tehty. Ja kel onni on, sil kaikki on hyvin.