Kulttuuriykkönen

Älylaitteilla toimivat mobiilipelit ovat nykyään suurin digipelaamisen muoto. Suomen suurin pelitalo Supercell julkaisi juuri ensimmäisen pelinsä viiteen vuoteen. Globaalin levityksen saanut Squad Busters kokoaa mm. Clash of Clansin, Hay Dayn ja muiden pelitalon menestyspelien hahmot samaan seikkailuun. Peliä kohtaan on valtavat odotukset, eikä se ole menestystuote, jos sen tuotot eivät yllä miljarditasolle. Millaisten paineiden alla kilpailulla alalla suunnitellaan pelejä? Miten Suomesta tuli "maailman paras mobiilipelimaa" ja miten se voi ylläpitää mainettaan tulevaisuudessakin? Millaisia ongelmallisuuksia addiktoiviksi suunniteltujen “ilmaispelien” pelaamiseen ja monetisointiin liittyy? Millaiset paineet ja odotukset hartaasti lanseeratuilla mobiilipeleillä on, ja miten niiden suunnittelu ja anatomia eroaa konsolilaitteiden tai tietokoneiden massiivisista uutuuspeleistä? Vieraina pelitutkija Kati Alha sekä pelisuunnittelijat Karoliina Korppoo ja Touko Tahkokallio. Juhani Kenttämaa toimittaa.

Kulttuuriykkösen Perjantaistudiossa käsitellään kulttuurin ja median ajankohtaisia ilmiöitä sekä arvokysymyksiä vakiovieraiden seurassa. Vieraina Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston johtaja, myös elokuvan historiaa tutkinut Outi Hupaniittu, elokuva-tutkija Jari Sedergren ja toimittaja/elokuvakriitikko Matti Rämö. Juontaja Vesa Kytöoja. Tällä viikolla otsikoihin nousi 15-vuotiaan tytön raiskaus ja henkirikos Valkeakoskella. Teosta epäiltynä on vangittu 18 -vuotias nuori mies. Iltalehden Ville Ranta teki Valkeakosken traagisesta tapahtumasta pilapiirroksen (28.5), jossa karhu himoitsee kieli pitkällä nuorta tyttöä met- sässä. Kuvassa tyttö hihkaisee törmätessä karhuun: “Huh, pelästyin että siellä on mies!” Seuraavana päivänä YK:n Naisten Suomen osasto julkaisi Instagram päivityksen: ”Jos valkeakoskelainen 15-vuotias tyttö olisi kohdannut metsässä karhun, hän olisi todennäköisesti elossa” Karhu vai mies -meemi on ollut netissä äärimmäisen suosittu ja leviävä aihe. Raati pohtii miehillä yleisen naisvihan syitä, Ylilauta-keskusteluforuumin kulttuuria ja toisaalta johdattiko tragedian meemittäminen keskustelun sivuraiteille. Ja mistä kertoo se, että nuori 20-vuotias nainen saa ison määrän miesten läähätys-viestejä someensa julkisen esiintymisen jälkeen? Tunnetusti kesällä Suomen niemen asukkaat eivät nuukahda, vaan kiertävät maita ja mantu- ja kesäkekkereissä, joita kyllä on riittänyt. Vaan onko nyt raja tullut vastaan, sillä uuti- sointia festivaalien suosion hiipumisesta on havaittu? Paitsi niiden järjestäminen, myös lippujen hinnat ovat taivaissa. Valitusta olen kuullut myös festivaalien sisällä: hintataso pöyristyttää. Hotellien ja muun majoituksen hinnat ovat nekin kovia, useita satoja euroja. Miten käy kesätapahtumien? Raati keskustelee naisten tekemästä taiteesta. Onko naisten näkymättömyyden esiintuominen muuttanut tapaa, jolla katsotte taidetta tai elokuvaa? Millaiselta uusi, monipuolisempi taide näyttäytyy verrattuna vanhempaan? Miten tekijän sukupuoli vaikuttaa sisältöön? Nuorisolle suunnattu printtimedia on kuolemassa sukupuuttoon, niin NYT-liite kuin ylioppilaslehdet. Miksi nuorille suunnattuja sisältöjä on kohdannut tällainen kato? Voiko ”some-aika” olla ainoa syy? Ja mitä sen seurauksena menetetään, kun esimerkiksi nuoret intellektuellit eivät saa ensimmäistä harjoituskenttäänsä?

Netflixin hittisarja Bridgerton on 1800-luvun Englantiin sijoittuva leikkisä ja rohkea epookki, jossa valtaa monella tasolla käyttää kuningatar Charlotte, alkujaan saksalainen prinsessa, josta tuli Yrjö III:n puolisona Englannin ja Irlannin kuningatar. Bridgerton-sarjassa hän on tummaihoinen, mitä hän ei perintötietojen mukaan ollut. Yhdysvaltalaisen Julia Quinnin vuosituhannen alun kahdeksanosaiseen romaanisarjaan perustuva Bridgerton eli ole ainoa tuotanto, jossa historiaa muokataan moninaisuuden nimissä. Osa yleisöstä tervehtii tulkintoja riemulla, osa suhtautuu niihin penseästi. Historian uusista tulkinnoista ovat keskustelemassa näyttelijä ja aktivisti Laura Eklund Nhaga, taiteilijafilosofi Maija Kalikwela Baijukya, historiantutkija Laura Kolbe ja elokuva-asiantuntija Jari Sedergren. Lähetyksen toimittaa Pauliina Grym.

Musiikkifestivaalikesä käynnistyy ensi viikolla, mutta lippuhinnat ovat jyrkässä nousussa ja julkisuutta on viime aikoina tullut peruutuksista ja sekoiluista enemmän kuin musiikkielämyksistä. Silti Suomi on yhä kesäisten musiikkifestivaalien luvattu maa. Mille festarille mennä kuumana festarikesänä 2024 ja miksi? Mikä musiikki ja mikä ympäristö toimii nyt ja mikä toimii aina? Miten löytää valtavirran ulkopuoliset festarihelmet? Kulttuuriykkösessä musiikkifestivaalivinkkejä antavat toimittaja Ilkka Mattila Helsingin Sanomista, toimittaja-valokuvaaja Anu Jormalainen sekä tuottaja-festariluuta Paula Susitaival. Ohjelman juontaa Kare Eskola.

Loputtomia hiekka-aavikoita, taistelua polttoaineesta ja muista välttämättömistä resursseista, hurjia takaa-ajokohtauksia sekä brutaalia väkivaltaa tribalistisessa post-apokalyptisessä maailmassa, jossa veden, polttoaineen ja luotien haltija on joutomaan hallitsija. Tätä ovat Mad Max -elokuvat tiivistettynä. Australialaisohjaaja George Miller julkaisi ensimmäisen Mad Max -elokuvansa vuonna 1979. Viimeistään jatko-osa, Asfalttisoturi betonoi kyseisen elokuvasarjan dystopiaelokuvien kaanoniin ja nosti maamiehensä Mel Gibsonin yhdeksi aikansa merkittävimmäksi toimintanäyttelijäksi. 2010-luvulle tultaessa Gibson sai väistyä kolmen elokuvan jälkeen pääroolista Tom Hardyn ja Charlize Theronin tieltä, kun yksi modernin ajan parhaaksi toimintaelokuvaksi kehuttu Mad Max: Fury Road julkaistiin. Nyt ensi-iltansa on saanut Millerin viides Mad Max -ohjaus Furiosa: A Mad Max Saga. Millaisen jäljen Mad Max -elokuvat ovat jättäneet populaarikulttuuriin, ja miten ne otettiin aikoinaan vastaan? Miksi Mad Max nostetaan usein keskeisimmäksi dystopiaelokuvakuvaukseksi, ja millainen sen romurallia, luonnonvaroista taistelemista ja kostoa tihkuva maailma oikein kumpuaa? Kulttuuriykkönen keskustelee aiheesta teatteriohjaaja-muusikko Liila Jokelinin sekä elokuviin erikoistuneen toimittaja Matti Rämön kanssa. Juhani Kenttämaa toimittaa.

Taidehistorioitsija ja Kansallisoopperassa työskennellyt laulaja, Salla Leponiemi kirjoitti kirjan nykyisestä kotikaupungistaan Firenzestä. Firenzeläiset elämät kertoo yhteisestä eurooppalaisesta kulttuurista ja sivistyksestä. Millä tavalla Medicin mahtisuku 1200-luvulta näkyy italialaisen turistikaupungin katukuvassa, arkkitehtuurissa ja muodissa? Millaista elämää entisajan palatseissa eletään tänään? Keskustelemme Firenzestä ja sen historiasta, kulttuurista ja kuulemme vinkkejä matkailijalle. Kaupunki on tunnettu kuvataiteesta, joka saattaa aiheuttaa Stendhalin syndrooman. Ohjelman vieraana on Salla Leponiemi. Juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Viikon kulttuuri- , media- ja arvopuheenaiheet tarjoavat Kulttuuriykkösen Perjantaistudion käsittelyyn monta kiperää kysymystä. Onko lemmikkieläimistä tullut vauvoja vauvojen tilalle, ja pitäisikö eläinlääkärikuluja korvata julkisista varoista? Saako Iranin tyrannipresidentin kuolemasta ilakoida? Minkälainen palvelu on vastikään avautunut valtakunnallinen e-kirjasto? Mistä nousee vanhojen rakennusten purkuvimma, ja mitä ilmiöstä kertoo se, että moniin purettaviin kohteisiin on syntynyt tilataidetta, joihin ihmiset jonottavat? Ja lopuksi, jo joutui armas aika ja nuorisobarometrin tulokset, jotka kertovat nuorten suhtautuvan suvaitsevaisesti uskontoon ja Suvivirren laulamiseen. Onko uskonnollisuuden kelkka kääntymässä takaisin perinteisiin arvoihin. Kriitikko Leena Virtanen, SKS:n arkistonjohtaja Outi Hupaniittu sekä elokuvatutkija Jari Sedergren ovat raatilaisina. Ville Talola toimittaa.

Saksa on yksille läpikulkumaa, toisille päämäärä. Saksa on iso maa, jota voi katsoa monenlaisten linssien läpi ja aina se näyttää vähän erilaiselta. Eurovaalien ja Saksassa järjestettävien jalkapallon EM-kisojen kynnyksellä eurooppalaista identiteettiä kannattaa tarkastella saksalaisen prisman lävitse. Anglosaksisten kulttuurivirtausten aikana ei kannata unohtaa, että suomalainen kulttuuri, valtiomuoto ja ajattelu on vakaasti saksalaista juurta. Ja usein konemaiseksi moitittu saksalainen jalkapallo on itse asiassa vanhan mantereen värikkäintä, vauhdikkainta ja viihdyttävintä. Kulttuuriykkösessä J.P. Pulkkisen seurassa on kaksi Saksaan retkahtanutta ja Saksasta kirjoittanutta. Johanna Nordlingin Jalkapallon muotoinen Saksa ilmestyi tänä keväänä ja Jukka Koskelaisen Viisi matkaa Saksan sieluun viime vuonna. Toimittajana on J.P. Pulkkinen.

Norjalaisen black metal -musiikkityylin merkkiteos, Mayhem-yhtyeen debyyttialbumi De Mysteriis Dom Sathanas julkaistiin 30 vuotta sitten. Eepos on maailmanlaajuisesti merkittävä levy, joka on löytänyt aitiopaikkansa jopa Norjan kansallismuseosta. Pahamaineinen musiikkityyli sekä tabuja rikkova alakulttuuri, joka yhdistyi etenkin 90-luvulla mm. saatananpalvontaan, murhiin ja kirkonpolttoihin on noussut Norjan suurimmaksi kulttuurivientituotteeksi. Miksi kyseinen estetiikka mustavalkoisine kasvomaskeineen, panosvöineen, mustine nahkavaatteineen, sianverineen, viiltelyineen sekä väärinpäinristeineen iski niin moneen nuoreen, ja on edelleen yksi suosituimmista äärimetallin muodoista? Millaisia muotoja black metal on saanut Suomessa? Miksi nykyajan black metal yhdistyy usein edelleen mm. natsismiin? Mitä on black metalin tavoittelema pahuus ja saatanallisuus tässä ajassa? Millaisia tabuja se pyrkii nykyään rikkomaan? Millaista luomisvoimaa pakanallisuudesta ja ihmismielen pimeiltä puolilta ammentavasta kirskuvan diskanttisesta ja kylmästä musiikkityylistä löytyy? Vieraina black metalia tutkinut folkloristi Aila Mustamo, musiikkitoimittaja-muusikko Mervi Vuorela sekä Loputon Gehenna liekki -dokumentin ohjannut muusikko ja levyjen julkaisija Sami Kettunen. Juhani Kenttämaa toimittaa.

Harva tietää, että rullalautailun eli skeittauksen syntyyn oli vaikuttamassa arkkitehti Alvar Aalto suunnittelemallaan Villa Mairean uima-altaalla. Altaan vapaa muoto päätyi Yhdysvaltoihin, ja kun Kaliforniassa kärsittiin vesipulasta, tyhjennettyihin uima-altaisiin löysivät tiensä skeittarit. Jyväskylän Aalto2-museossa on avattu usean skeittiaiheisen näyttelyn kokonaisuus The Pool. Näyttelyissä valotetaan skeittikulttuurin moninaisuutta ja lajin leikkauskohtia mm. arkkitehtuuriin, valokuvaukseen, elokuvaan ja musiikkiin. Millainen on ollut rullalautailun tie takapihoilta ja joutomailta olympialajiksi? Millaisena skeittikulttuuri elää tänä päivänä ja miten tämä poikkitaiteellinen laji on säilyttänyt katukulttuureille ominaisen kapinallisuutensa? Millaista sitkeyttä lajin harrastaminen vaatii Suomen kaltaisessa kylmässä maassa? Kulttuuriykkösessä tavataan kaikkien aikojen menestynein suomalainen skeittari Arto Saari, joka piipahti Havaijilta avaamaan valokuvanäyttelynsä Jyväskylässä. Keskustelussa ovat mukana Aalloilta asfaltille -näyttelyn kuraattori Juho Haavisto, HELride kollektiivin puheenjohtaja Anssi Paukkunen sekä Tampereen skeittiskenessä vaikuttava skeittari Heini Luotola. Toimittajana on Leena Peltokangas.

Vuonna 2021 Yhdysvallat ja Nato-joukot vetäytyivät Afganistanista 20 vuoden sotatoimien jälkeen. Vallan kaappasi takaisin ääri-islamistinen Taliban, joka oli pitänyt maassa yllä varjohallintoaan vuosia. Vaikka Taliban lupasi aluksi kansainväliselle yhteisölle naisten oikeuksien jonkinasteisen kunnioittamisen, on tilanne todellisuudessa muuttunut päinvastaiseksi. Naiset on käytännössä suljettu pois julkisesta elämästä - töistä, hallinnosta, kouluista ja yliopistoista. Heidät on pakotettu koteihin pelkiksi äideiksi ja tyttäriksi. Ja vieläkin pahempaa: mielivaltainen väkivalta lisääntyy, ja otteet kovenevat jatkuvasti. Miksi Taliban-hallinto sortaa Afganistanin naiset unelmoivat ja millaista vastarintaa he voivat harjoittaa? Vieraina studiossa ovat Meitä ette murra -kirjan (Into, 2024) kirjoittajat Roosa Himma ja Katri Merikallio. Lähetyksessä ovat mukana myös Afganistan-asiantuntija Aziza Hossaini ja Suomeen kirjoittavien afgaanitoimittajien yhdyshenkilönä toimiva toimittaja Shakiba Adil, joka työskenteli aikanaan Afganistanin ensimmäisenä naispuolisena TV-kasvona. Adil tuki Me emme murru -kirjan valmisteluja ja toimi tulkkina osassa haastatteluja. Sekä Adil että Merikallio työskentelevät afganistanilaisnaisia kouluttavassa Learning Together -verkostossa. Lähetyksen toimittaa Pauliina Grym.

Ajankohtaisista kulttuuriuutisista, arvokysymyksistä ja median ilmiöistä ovat keskustelemassa uusi raatilaisemme, historiantutkija Laura Kolbe sekä yrittäjä Sami Kuusela ja ekonomisti Heikki Pursiainen. Aloitamme Sami Kuuselan aiheella, joka käsittelee boikotoinnin vaikeutta lapsiperheissä. Hän pohtii, kuinka suhtautua televisiotapahtumiin kuten jalkapallon MM-kisoihin tai Euroviisuihin, joihin liittyy poliittisia ja eettisiä ongelmia. Käsittelemme myös sitä, millaisen vastaanoton Israelin edustajan Eden Golanin Hurricane -kappaleen hyvä yleisöäänestystulos sai. Seuraavaksi siirrymme liiallisen turismin aiheeseen. Espanjan suosituilla lomasaarilla on nähty massaturismia vastustavia mielenosoituksia, ja joissain kaupungeissa alkoholinmyyntiä rajoitetaan. Ja mikä mahtaa olla lyhytvuokrauspalveluiden vaikutus kaupunkien sieluun? Kolmantena aiheena on Laura Kolbeen nostama kasvatus ja sen merkitys yhteiskunnassamme. Hän kysyy, miksi nyt puhutaan enemmän kiusaamisesta kuin kasvattamisesta ja miten voisimme paremmin tukea vanhempia tässä tärkeässä tehtävässä. Heikki Pursiainen puolestaan pohtii poliittisten pilapiirrosten kuolemaa. Onko perinteinen suomalainen karisuomalaismainen pilapiirros kuollut ja miten pilapiirros se pärjää pikavauthtia somessa leviäville meemeille, joita voi tehdä ja jakaa kuka vain? Lopuksi pureudumme presidentti Alexander Stubbin järjestämiin "lastenkutsuihin" kulttuurialan vaikuttajille. Oliko kyseessä aito kädenojennus vai pelkkää poseerausta? Lähetyksen toimittaa Pauliina Grym.

Italialaisen kauhutrillerin, giallon, mestari Dario Argento tunnetaan parhaiten vaikutusvaltaisista kauhuelokuvista Suspiria sekä Deep Red – Verenpunainen kauhu (Profondo Rosso). 1970-luvun puolessa välissä julkaistujen elokuvien myötä Argento nousi italialaisohjaajien kaanoniin Sergio Leonen ja Federico Fellinin rinnalle, ja on tehnyt aktiivisesti elokuvia tyylilleen uskollisesti aivan näihin päiviin saakka. Vastikään elokuvateatterilevitykseenkin Suomessa saanut dokumenttielokuva Dario Argento: Panico kertoo tämän kiinnostavan esteetikon ja piinallisen kauhukuvaston taitajan taustoista ja elämästä. Millainen elokuvantekijä ja henkilö näiden häiritsevän kiehtovien elokuvien takaa löytyy, ja mikä on ja tulee olemaan hänen elokuvien perintö? Vieraina kirjallisuuden tutkija sekä Feministisen kauhupiirin vetäjä Noora Vaakanainen ja elokuviin erikoistunut toimittaja Lauri Lehtinen. Juhani Kenttämaa toimittaa.

Kirjailija Patricia Highsmithin luoma murhaaja Tom Ripley huijaa häikäilemättömästi, varastaa henkilöllisyyksiä, ei tunne minkäänlaista syyllisyyttä ja tappaa tarvittaessa ilman tunnontuskia. Ripleyn häiritsevä hahmo on kiehtonut dekkareiden ja elokuvien ystäviä vuosikymmenet ja nyt tarina on kokenut uuden tulemisen kehutussa Netflix-sarjassa. Tuoreessa Steven Zaillianin ohjaamassa sarjassa Tom Ripleyn hahmon herättää henkiin näyttelijä Andrew Scott. Italiassa lomailevien boheemien ja rikkaiden amerikkalaisturistien elämään tunkeutuu tyhjätasku, joka saa ainutlaatuisen tilaisuuden tavoitella parempaa elämää ja jälki on murhaavaa. Miksi lukijana ja katsojana samaistumme rikolliseen päähenkilöön, joka tekee pahoja tekoja ja jonka moraali on varsin kyseenalainen? Toivomme, että hän ei jää kiinni. Millainen päähenkilö Highsmithin alter egoksi sanottu Tom Ripley on? Miten mustavalkoinen ja välillä hitaasti etenevä uusi Ripley-sarja onnistuu koukuttamaan Highsmithin teosten ystävät ja uudet sukupolvet? Ja miten Highsmithin omaan elämään vaikuttaneet seksuaalisen suuntautumisen kysymykset heijastuvat Ripleyn hahmoon ja miten niitä käsitellään uudessa tulkinnassa? Kulttuuriykkösen keskustelussa ovat mukana Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehden päätoimittaja Päivi Remes, kirjailija ja toimittaja JP Pulkkinen sekä mediatutkimuksen professori Kaarina Nikunen.Toimittajana on Leena Peltokangas.

Yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologin ja etiikan tutkijan Jonathan Haidtin uusi myyntimenestys The Anxious Generation (Penguin Press 2024) on nyt julkaistu suomeksi nimellä Ahdistunut sukupolvi (suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2024). Haidtin mukaan älypuhelimet aloittivat ahdistus- ja masennusaallon nuorissa 2010-luvun alussa tarjoamalla liian helpon pääsyn somepalveluihin ja peleihin. Hän listaa neljä haittaa: sosiaalinen erillisyys, unenpuute, tarkkaavaisuuden pirstaloituminen ja riippuvuus. Näiden lisäksi perinteinen lasten keskenään leikkiminen on jäänyt vähemmälle. Kriitikot syyttävät Haidtia syy-seuraussuhteiden yliyksinkertaistamisesta ja että kyse on monimutkaisemmista tekijöistä. Mitä Haidtin teeseistä pitäisi ajatella? Keskustelemassa ovat neuropsykologi Kaisu Paulanto, futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölönen sekä rehtori ja tietokirjailija Jarno Paalasmaa. Lähetyksessä kuullaan myös kahdeksasluokkalaisia Ines Karmanlehtoa ja Vilja Kylmälää Sipoonlahden koulusta. Lähetyksen toimittaa Pauliina Grym.

Hiljattain ilmestynyt kirja Saatanasta seuraava kertoo Jehovan todistajista erotetun helsinkiläisen Tom-Kristian Heinäahon tarinan, jossa hän kertoo joutuneensa uskonyhteisön ulkopuolelle paljastuttuaan kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Ennen erottamistaan häntä kuulusteltiin ja painostettiin liikkeen johtohenkilöistä koostuvassa oikeuskomiteassa. Hengellistä väkivaltaa ja eristämistä tapahtuu monissa yhteisöissä ja sen riski on sitä suurempi, mitä suljetummasta yhteisöstä on kyse. Miksi ja miten uskonto muuttuu väkivallan välineeksi? Ohjelmassa ovat keskustelijoina Tom-Kristian Heinäahon lisäksi Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila, Kirkon tutkimus- ja koulutuskeskuksen johtava asiantuntija Jyri Komulainen sekä hengellistä väkivaltaa tutkinut Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta. Ville Talola toimittaa.

Kulttuuriykkönen päästää Perjantaistudion raatilaisineen ruotimaan jälleen ajankohtaisia kulttuurin ja median ilmiöitä sekä arvokysymyksiä. Äänessä eläköitynyt oikeushammaslääkäri Helena Ranta, mainonnan ja markkinoinnin suunnittelija Jussi Turhala sekä eläköitynyt elouvatutkija Jari Sedergren. Juhani Kenttämaa toimittaa. Venäjän vaikuttamistoimet, disinformaatio ja propaganda ovat olleet mediassa pinnalla eurovaalien kynnyksellä. Huomio kiinnittyy siihen, että vihreiden ex-kansanedustaja Cronberg osallistui Venäjällä pidettyyn seminaariin, joka linkittyy Kremlin vaikuttamisoperaatioihin. Lisäksi keskustelijat ottavat esiin Ylen raportit Venäjän mahdollisista sabotaaseista Suomessa ja Euroopassa. Tekoäly mahdollistaa uskottavan audiovisuaalisen sisällön luomisen nettiin ja kohta on vaikeaa erottaa oikeaa tietoa feikistä. Raati pohtii myös, valmistellaanko suomalaisia Nato-maan kansalaisen rooliin vastapropagandalla. Perjantaistudion toinen aihe käsittelee Euroviisujen politisoitumista, erityisesti Israelin osallistumisen vuoksi. Raati pohtii boikotoinnin vaikutusta ja merkitystä. Onko boikotti unohdettu asia jo viisujen jälkeisenä maanantaina. Milloin boikotti tehoaa ja vaikuttaa? Kolmas aihe avaa keskustelun Suomen matkailun haasteista ja mahdollisuuksista. Suomi on menettänyt matkailutuloja koronan ja Ukraina sodan yhteistsunamin takia. Kansainvälinen matkailu on kasvanut enemmän naapurimaissa. Keskustelijat etsivät keinoja tehdä Suomesta vetovoimaisemman matkailukohteen, pohtien markkinointistrategioita ja uniikkeja vetovoimatekijöitä, joita voisivat olla kylmyys, puhdas vesi ja… alkoholi! Klassisen musiikin tulevaisuus mietityttää. Esa-Pekka Salonen aikoo lopettaa San Francisco Symphony -orkesterissa, koska rahoitus vähenee. Myös Suomessa kulttuuria leikataan. Silti uusia huippukapellimestareita tulee maastamme. Klassinen musiikki on marginalisoitumassa Spotifyssa ja yleisö on kovin iäkästä. Mitä jos nuorempi sukupolvi kääntää klasarille selkänsä? Viimeisenä aiheena keskustellaan uushenkisyyden noususta ja sen mahdollisista huonoja vaikutuksista ihmisten mielenterveyteen. Aivotutkija Katri Saarikivi on kirjoittanut aiheesta, pohdiskellen uushenkisyyden mahdollista roolia ahdistuksen lisääntymisessä. Uushenkisyys johtaa usein vaaralliseen minäkeskeisyyteen ja masennukseen. Raati ihmettelee huuhaan menestystä ja antaa useita viisaita elämänohjeita.

Kuvataideakatemian näyttely Kuvan Kevät 2024 avaa visuaalisuuden kautta nuorten aikuisten ajattelua maailmastamme. Tänä vuonna näyttely on laaja ja teoksia on myös kaupunkitilassa, Helsingin Haapaniemenkadun tyhjällä tontilla. Näyttely on myös uudella, temaattisella otteella kuratoitu. Mitkä teemat näkyvät kuvataiteessa ja mistä suuntaukset kertovat? Mikä on perinteisen maalaustaiteen asema? Mitkä uudet taiteelliset ilmaisut ovat valtaamassa alaa? Vieraina ovat Taideyliopiston Kuvataideakatemian johtaja Leevi Haapala, näyttelyn vastuuopettaja ja kuraattori Tuomo Rainio, joka toimii taiteen ja teknologian lehtorina Kuvataideakatemiassa, taiteilijat Priss Niinikoski kuvanveiston puolelta ja Viljami Nissi tila-aikataiteen ohjelmasta. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Jessikka Aron 7. toukokuuta 2024 ilmestyvä Putinin maailmansota - Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi (Johnny Kniga, 2024) kertoo siitä, miten Venäjä käy sekä informaatiosotaa että somesotaa ja miten Venäjän sometrollien juonet vaikuttavat tavallisen ihmisen ajatteluun. Venäjän informaatiovaikuttamiseen erikoistunut toimittaja Aro sai artikkelistaan ”Venäjän trollit Suomessa” Bonnierin suuren journalistipalkinnon vuonna 2016. Hänen edellistä tietokirjaansaPutinin trollit - Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta (Johnny Kngia, 2019) on julkaistu 15 maassa. Erikoistuttuaan kirjoittamaan ja puhumaan Venäjästä Aro on itse joutunut erilaisen häirinnän, uhkailun ja maalittamisen kohteeksi ja hän joutui jättämään työnsä. Journalismi kohtaa uusia haasteita: ”Valtiot ja muut poliittiset voimat ovat vähentäneet rooliaan lehdistönvapauden suojelussa”, varoittaa Toimittajat ilman rajoja -järjestö RSF:n julkaisutoiminnan johtaja Anne Bocandé koko maailmaa koskevasta trendistä. Tekoälyn avulla voidaan luoda uskottavaa audiovisuaalista sisältöä, ja medianlukutaitoa todella haastetaan. Europarlamenttivaalien lähestyvät ja niihin liittyen on jo havaittu laajamittaisia disinformaatiokampanjoita, joiden tarkoituksena on horjuttaa vaaliprosessia ympäri EU:ta. Keskustelemassa ovat Jessikka Aro ja Faktabaarin vastaava toimittaja Pipsa Havula. Lähetyksen toimittaa Pauliina Grym.

Kulttuuriykkösen Perjantaistudio pohtii kulttuurin ja median ajankohtaisia teemoja sekä arvokysymyksiä vakiovieraiden kanssa. Tämänkertaisina vieraina toimivat kirjailija ja tiedetoimittaja Tiina Raevaara, Hki Pride-yhteisön toiminnanjohtaja Annu Kemppainen sekä toimittaja ja elokuvakriitikko Matti Rämö. Ohjelma alkaa keskustelulla Timo Vornasen, kansanedustajan ja entisen poliisin, yöllisestä ammuskelusta. Vertailu kohdistuu aiempiin poliitikkojen suuriin kohuihin, kuten Sanna Marinin biletyskohuun ja Paavo Arhinmäen graffititekoihin. Ovatko poliitikkokohujen mediakäsittelyt ja somekohut olleet lainkaan suhteessa niiden yhteiskunnalliseen merkitykseen? Ohjelmassa käsitellään myös suomalaisten huonoa työmotivaatiota, joka on Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen vähäistä. Suomalaiset ovat toisaalta maailman onnellisin kansa. Raati pohtii, voiko onni kummuta muusta kuin työstä. Mikä luo hyvää työmotivaatiota? Pakottaako kulutus ja rahan tarve suomalaisen mukautumaan epämotivoivaa työhön? Keskusteluun tulevat myös sairaat kauneusihanteet ja esteettiset toimenpiteet. Keskustelijat pohtivat, miksi riskialttiit kauneushoidot ovat nousseet suosioon ja millainen psykologia vaikuttaa ilmiön taustalla. Helsingin Sanomissa kolumnisti Laura Friman peräänkuulutti naisten omaa vastuuta kauneusihanteiden levittämisestä. Raati käsittee myös kauneuskulttuurin ja -bisneksen kriittisiä näkökulmia, kuten hoitojen valvonnan häiritsevää puutetta Suomessa. Tanskalaisen mediayhtiö Zetlandin laajentuminen Suomeen nousee esille. Zetland tunnetaan tukivasta journalismista. Keskustelijat pohtivat, millaista sisältöä uuden mediayhtiön tulisi tuottaa vastaamaan suomalaisen yleisön tarpeisiin. Onko "laatumedialla" enää kysyntää? Lopuksi ohjelmassa käsitellään homoseksuaalisuuden ja sateenkaarihistorian esittämistä taiteessa. Annu Kemppainen nostaa esiin Carl Knifin teoksen, joka pyrkii tekemään näkyväksi homoseksuaalisen vähemmistön kirjoittamattoman historian. Raati muistaa useita hyviä tietokirjoja ja dokumentteja joissa sateenkaarihistoriaa ja aids-kriisiä on käsitelty. Onko Suomi kulkenut kehityksen jälkijunassa?