M/S Itämeri

Kolmannes kaikista maailman metsäojista on kaivettu Suomeen. Tämän seurauksena Suomen vedet tummuvat ennätysvauhtia, ja tätä muutosta on todistanut omassa mökkijärvessään sukellellut, työkseen soita ennallistava Juulia Suikula. Järvien lisäksi Itämeren pohjoisosasta, Pohjanlahdesta on tullut maailman nopeimmin tummuva merialue. Mitä se tarkoittaa pinnanalaiselle elämälle ja sen monimuotoisuudelle? Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Panu Halme perkaa Suomen ojituksen vaiheita maamme innokkaasta jälleenrakennuksesta tulevaisuuteen, jossa muikku ei enää näe eteensä. 

Sahara ja Skånen edusta, kuin kaksi marjaa? Eteläisellä Itämerellä pinnanalainen maailma muistuttaa paikoin autiomaata, sillä hiekkapohja ammottaa tyhjyyttään. Monet Itämeren kasvit ja esimerkiksi sinisimpukat tarvitsevat kasvualustakseen kiviä. Myös ihminen on vuosisatoja tarvinnut kiviä rakennusmateriaaliksi, ja niitä on eteläisen Itämeren rannikolla kalastettu merestä. Nyt pohjalle palautetaan elämää rakentamalla rannikolle kiviriuttoja. Miten paikallinen monimuotoisuus katosi kivien mukana merestä ja miten se voidaan palauttaa? Säätiömme ohjelmapäällikkö ja meribiologi Miina Mäki valottaa pohjanoteerausta. 

Hylättyihin tai kadonneisiin verkkoihin ja rysiin jäävät kiinni kalat, merilinnut ja -nisäkkäät sekä tietysti myös perämoottorit ja peräsimet. Miten näistä merien surmanloukuista tuli ikuisia, ja miksi niitä katoaa Itämereen Suomessakin vuosittain noin 2000 kappaletta? Hylättyjen verkkojen mysteereitä selvittää kala-asiantuntija Ari Saura.  Itämerellä sukeltanut ja melonut Tom Nylund on kohdannut niin muovisia haamuverkkoja kuin haamuverkkoon kuolleen hylkeen.  

Muovin voittokulkua siivittivät amerikkalainen biljardimania ja maailmansodat. Nyt muovia on kaikkialla, eikä vähiten merissä. Maailman merillä seilaa muovilauttoja, joiden on vastikään todettu tuottavan kasvihuonekaasuja, jotka lämmittävät ilmastoa. Muovi muuttaa ekosysteemejä, silakan ja ihmisen hormonitoimintaa ja ajaa lajeja sukupuuttoon. Vaikuttaja ja Roskapostia Hangosta -sometilin pitäjä Inkeri Pekkanen on viimeisen kymmenen vuoden ajan nähnyt rannoilla ja saaristossa sen, kuinka monenlaista muovia ihminen jälkeensä jättää. Muoviin perehtynyt meribiologi Rasmus Boman johdattaa Säteen, Maijan ja sinut 1800-luvun lopun biljardipöydältä 2020-luvun muovikuorrutettuun arkeen.

Valokuvaaja Pekka Tuuri on tallentanut vedenalaista maailmaa kamerallaan kymmeniä vuosia ja nähnyt, miltä kuollut merenpohja näyttää. Viimeisen sadan vuoden aikana Itämeren kansat ovat ylilannoittaneet maansa. Ihmiset saatiin ruokittua, mutta samalla onnistuttiin luomaan Itämeren pohjaan Tanskan kokoinen kuollut, hapeton alue. Maatalousekonomisti ja tutkimusprofessori Heikki Lehtonen kertaa suomalaisen maatalouspolitiikan käänteitä ja avaa sitä, kuinka onnistuimme valuttamaan järisyttävän määrän ylimääräisiä ravinteita mereen ja samalla luomaan monimuotoisuutta uhkaavan ihmeen.