Mestaritehdas

Elämän ratkaisevimmat tienhaarat ovat aina alttiita sattumalle, mutta voimme peukaloida tapahtumien todennäköisyyksiä. Tällä kertaa pohdin muun muassa mikä saa ihmiset hyppäämään kohti tuntematonta, ja miten kaikki aina lopulta ratkeaa, tavalla tai toisella, usein yllättävän hyvällä tavalla.

Ihaileminen on mallioppimisen ehto. Tällä kerralla pohditaan muun muassa mikä minua ajaa olemaan esillä ja toisten tarkkailun alla, sekä minkälainen inhimillisen kasvun käyttövoima kyky ihailla on.

Kevät ja valo voittaa. Tulevaisuus tuli sittenkin. Tällä kertaa pohditaan muun muassa suhdetta aikaan. Elämmekö täällä vain päättymystä kohti vai sittenkin osana jotain suurempaa sykliä? Minkälaisella logiikalla voimme virittää ajatuskonettamme kohti peliä, jossa kaikkien etu asetetaan tavoitteeksi?

Liian usein emme ymmärrä, että tässä elämässä kaikesta täytyy maksaa. Kaikista arvokkaimpia asioita emme voi ostaa rahalla, vaan hinta peritään toisissa muodoissa. Tällä kertaa pohdin ajatuksia muun muassa toisten palvelemisesta, anteliaisuudesta ja pyhän katoamisesta elämästä.

Elämämme on aina yhteydessä toisiin ihmisiin, mutta emme voi koskaan täysin tuntea toisen ihmisen sisäistä maailmaa. Meistä jokaisesta näkyy toisille vain osa, ja joskus katsomme itseämmekin kaventavasti, jonkin leimaavan identiteetin rajoittamana. Kuinka oppisimme katsomaan ihmisiä kokonaisina?

Maksimaalisuus on Elämän käsite – me haluamme, että elämämme olisi mahdollisimman täyteläistä. Mistä syntyy maksimaalisuus? Täynnä arvokasta, mutta myös hengittämiselle tilaa jättävää huokoisuutta. Tällä kertaa pohdintaa mm. taiteen, elämän pituuden ja elämänlaadun näkökulmista.

Self help on suuri huijaus! Vai onko sittenkään. Havahduin itsekin kaikenlaisista tekniikoista puhuvana ihmisenä siihen, että minun tulee jäsennellä näkemyksiäni ihmisenä kasvamisesta uudemman kerran. Miksi osa itsemme kehittämiseseen tähtäävistä tekniikoista ei palvelekaan parempaa elämää? Miksi kuitenkin näen, että ihmisenä kasvaminen on mielestäni yksi suurimpia velvollisuuksiamme?

Onko pakko mennä epämukavuusalueelle, että voi olla onnellinen? Entä jos mukavuusalueemme onkin paljon suurempi, kuin olemme tulleet edes ajatelleeksi? Tällä kerralla pureudun elämäntaitokirjallisuuden vakiokäsitteeseen, mukavuusalueisiin. Asiat eivät ehkä sittenkään ole niin yksinkertaisia ja ikäviä, kuin jotkut niiden julistavat olevan.

Minkälaiset ajatuslukot estävät meitä tekemästä oikein? Uutisointi Hamasin ja Israelin välisistä hirmuteoista havahdutti minut hyvin tyypilliseen ajatusharhaan, emme osaa tehdä eroa ymmärtämisen ja hyväksymisen välille. Tällä kertaa siis ajattelua siitä, miten tosiasioiden tarkastelu lisää mahdollisuuksiamme ja velvoitteitamme toimia paremmin itseämme ja toisiamme kohtaan.

Tällä kertaa palaan kirkastamaan kuvaamme henkilökohtaisesta mestaruudesta, mitä se oikeastaan onkaan? Yksi sen keskeisistä kulmakivistä on vastuun kantaminen itsestään. Kukaan muu ei voi elää elämää puolestamme, ja meidän on alettava kantaa vastuuta myös asioista, jotka eivät ole omaa syytämme.

Mitä Pafoksen kaupungissa Kyproksella oikein tapahtuu? Olen piakkoin matkustamassa filosofi Esa Saarisen Pafos-seminaariin ja tässä jaksossa pohdin, mistä Pafoksen henki syntyy. Kenties kyse on hyvän tahdon olettaman herättämästä aarrearkkuvaihtoehdosta?

Mitä on kohtuus? Mielestäni kohtuus ymmärretään usein aivan väärin. Ahneuksissamme sitten päädymme vieläpä jäämään tyhjin käsin. Mitä kohtuuden sitten tulisi olla? Tässä jaksossa osansa saavat myös kilpailuyhteiskunta ja korkeakouluvalinnat.

Mitä minä olen oppinut juoksemalla? Tällä kertaa puhetta muun muassa kestävyydestä, rehellisyydestä ja tavoitteista. Miten entisestä juoksuvihaajasta tuli innokas lenkkeilijä?

Miksi jotkut kirjoittavat ja mitä on olla kirjoittaja?  Tämä on jakso, jota en meinannut rohjeta tehdä, mutta kirjailija Miki Liukkosen kuolema herätti itsessäni voimakkaita tunteita, joita halusin käsitellä.

Mikä minä oikein olen? Tällä kertaa pohditaan identiteettiä ja rooleja. Minkä perusteella muodostamme kuvan itsestämme ja toisista ihmisistä? Muistammeko katsoa itseämmekään riittävän usein kokonaisuutena?

Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, mutta osaammeko me enää käydä hyviä keskusteluja? Tällä kertaa pohditaan muun muassa internetin keskustelukulttuuria ja sitä, kuinka hyvä keskustelu on arvokas jo itsessään, eikä pelkästään väline jonkin tavoitteen saavuttamiseksi.

Psykologi Mihály Csíkszentmihályin tunnetuksi tekemä käsite flow kuvaa tekemiseen liittyvää virtauksen kokemusta – Kaikki sujuu ja tietoisuus on totaalisen läsnä. Mistä voisimme ammentaa lisää virtausta elämäämme? Ehkäpä sisältämme?

Mestaritehtaalla pohditaan tällä kertaa materialismia. Miksi me aina haluamme enemmän tavaraa, emmekä osaa olla tyytyväisiä siihen mitä meillä jo on? Voisimme kenties havahtua ymmärtämään, että myös kiitollisuus on taito, jota voimme harjoittaa katsomalla sitä, miten hyvin meidän asiamme jo ovat.

Mestaritehdas-podcast on tullut yhden vuoden ikään ja on aika tehdä välitilinpäätös. Minkälaisia havaintoja olen tehnyt kuluneen vuoden aikana ja mitä olen monologeja tehdessäni oppinut? Jaksossa paljastan muun muassa kuulijalukuni ja pohdin ajatuksiani kuuntelijoista.

”Jumala on kuollut!” julisti filosofi Friedrich Nietzsche aikoinaan, mutta mitä hän tarkoitti? Tällä kertaa pohdin muun muassa sitä, kuinka ihmiskunnan kehitys on irrottanut meidät niistä kysymyksistä, jotka ennen olivat useimmille oleellisia, ja tilalle syntyy tukku uusia. Tulevaisuuden utopiat haastavat ajatteluamme ja meidän on toden teolla syytä miettiä, mitä on olla ihminen nyt, ja vallankumouksellisella murroksella syliin rysähtävässä tulevaisuudessa.