Pyöreä pöytä

Puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelemassa Maija Vilkkumaa, Kaarina Hazard ja Ruben Stiller. Kaarina Hazard tuo pöytään viikon uutisotsikoita hallinneen avustajajupakan. Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps) palkkasi vastikään eduskunta-avustajakseen oman poikansa ja kansanedustaja Jaana Strandman (ps) puolisonsa. Ilmiö ei ole uusi. Mutta kenet Pyöreän pöydän keskustelijat palkkaisivat? Miten he kehittäisivät avustajajärjestelmää niin, että homma pysyisi hallinnassa, työn sisältö ja vaatimukset määritelty ja kaikkien tiedossa? Ruber Stiller haluaa pöytäseurueen pureutuvan vihapuheeseen. Suomi sai asiassa pyyhkeitä, kun Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) arvosteli tuoreessa raportissaan vihapuheen kitkemistoimiamme riittämättömiksi. Vaikka toimia vihapuhetta vastaan meilläkin on tehty, onko niillä ollut sanottavaa vaikutusta? Onko sananvapauskäsitys muuttunut peruuttamattomasti? Maija Vilkkumaa kysyy, onko demokratia menossa pois muodista? Osa nuorempien sukupolvien edustajista ei enää usko demokraattiseen päätöksentekoon, kun maailmaa ravistuttavat kriisit vain jatkuvat. Kaivataan vahvaa johtajaa. Samaan aikaan esimerkiksi Kiina sysää ilmastotoimiaan eteenpäin, diktatuurissahan ei äänestäjien mielipiteitä tarvitse miettiä. Millaista demokratiaa 2.0 maailma nyt tarvitsee? Millä argumenteilla demoratiaa voisi tehokkaasti puolustaa?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelemassa Anu Koivunen, Mika Pantzar ja Juha Itkonen. Juha Itkonen toi pöytään - pitkästä aikaa- Donald Trumpin toimet. Yhdysvaltain presidentti otti viikonloppuna hämmentävällä tavalla kantaa Yhdysvaltain johtoa kritisoiviin mielenosoituksiin. Trump julkaisi tekoälyllä tuotetun videon, jossa hän kruunupäisenä hävittäjälentäjänä heittää ulostetta mielenosoittajien niskaan. Itkonen kysyy, miten on mahdollista, että länsimainen sivilisaatio on taantunut tällaiseen tilaan? Onko tästä enää paluuta? Mika Pantzar haluaa herättää keskustelua koulujen “ulkomaisista marjanpoimijoista” eli Suomeen houkutelluista opiskelijoista, jotka jätetään lopulta oman huonon onnensa varaan. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot houkuttelevat koulutusviennin nojalla opiskelijoita kolmansista maista, vaikka he eivät kalliissa maassa sitten tule perheineen toimeen. Pitääkö opiskelijoiden maahantuontia jatkaa ja miten se voitaisiin reilummin toteuttaa? Anu Koivunen kysyy, kenen ja millaisen taloustiedon varassa poliittisia päätöksiä tehdään. Tikunnokassa on nyt ollut Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla. Sen entinen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä vahvisti blogissaan, että Björn Wahlroosin kirjassaan paljastamat “puhdistukset” eli epätoivottuja näkemyksiä edustaneiden taloustieteilijöiden siirrot toisaalle todella tapahtuivat. Horjuttavatko uudet tiedot ritarien luottamusta taloustieteelliseen tutkimukseen? Kuinka laadukasta taloustieto on ja kenen antamaan tietoon pitäisi uskoa?

Suomi ottaa käyttöön velkajarrun. Kaikki ymmärtävät, ettei velkaa voi kasvattaa loputtomasti – mutta miksi ja mihin velkajarrua oikeastaan tarvitaan? Kaarina Hazardin mielestä kyse on siitä, että jatkossa Suomen suunnasta eivät päätä kansalaiset, vaan virkamiehet. Miten muut ritarit suhtautuvat velkajarruun ja sen tarpeellisuuteen? Pyöreän pöydän nuorisoritarilainen Petja Kopperoinen haluaa tietää, mitä varttuneemmat kollegat ajattelevat eläkeiän nostamisesta 70 vuoteen – ei joskus tulevaisuudessa, vaan mieluiten heti. Ajatus ahdistaa yhtä, toinen sanoo antaa mennä vaan, ja kolmas näkee siinä jopa mahdollisuuksia. Mutta kuka ritarikunnasta on mitäkin mieltä? Pekka Seppänen nostaa pöydälle tuoreen aiesopimuksen, jonka mukaan "jokin yhdysvaltalainen taho kenties joskus tilaa suomalaisilta telakkayhtiöiltä joitakuita jäänmurtajia". Suomalaiset ovat revetä riemusta, mutta onko siihen oikeasti aihetta? Tiedätkö muuten mistä kolikosta löytyy jäänmurtajan kuva?

Suoraa puhetta johtaa Ruben Stiller. Keskustelemassa Juha Itkonen, Maija Vilkkumaa ja Anu Koivunen. Juha Itkosta kiinnostaa kanssakeskustelijoiden tulkinnat siitä, miksi suomalaiset ovat niin innokkaita etätyöläisiä. Suomi on yksi Euroopan johtavista etätyömaista. Elinkeinoelämän Keskusliitto nosti etätyön syylliseksi olemattomaan talouskasvuun ja jopa kaupunkien keskustojen kuihtumiseen. Miksi etätyö kolahtaa suomalaisiin niin vahvasti? Mitä se kertoo suomalaisesta työkulttuurista? Maija Vilkkumaa ihmettelee, miksei yhteiskunnassa puhuta enemmän siitä, mikä ohjaa kristillisiin arvoihin pohjaavien poliitikkojen päätöksentekoa. Esimerkiksi Kristillisdemokraattien poliitikot ovat kyllä itse tuoneet esille Raamattuun perustuvia ajatuksiaan Gazan kriisin suhteen, mutta heitä ei Vilkkumaan mukaan mediassa haasteta asiasta sen enempää. Hän kysyykin, pelkääkö media loukkaavansa poliitikkoja kyseenalaistamalla heidän uskonnolliset argumenttinsa. Anu Koivunen hyödyntää mahdollisuuttaan kysyä kahden taiteilijaritarin ajatuksia omakustanteista. Kirjailija Niko Hallikainen yllätti alkuviikosta julkaisemalla omakustanneromaanin, jonka hän tarjoaa omalla verkkosivullaan vapaasti ladattavaksi. Samaan aikaan musiikissakin kulutetaan tuoreita omakustanteita, esimerkiksi Aili Järvelän ja Arpan albumeja. Onko nyt menossa jokin isompi liikehdintä kirjallisuuden ja musiikin indie-tuotannoissa? Mikä omakustanteiden tekemisessä vetää?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Studiossa keskustelemassa Taru Tujunen, Mika Pantzar ja Hilkka Olkinuora. Taru Tujunen pohtii, viihtyvätkö suomalaiset todella paremmin töissä kuin ennen. Näin ainakin todistaa Työterveyslaitoksen tuore Miten Suomi voi? -tutkimus. Sen mukaan työhyvinvoinnissa näkyy paranemisen merkkejä ja työpaikkaa ei enää olla vaihtamassa yhtä hanakasti kuin ennen. Mistä tämä kertoo? Mika Pantzaria kiinnostaa suomalaisten suhtautuminen talousvaikuttaja Björn Walhroosiin. Hän on ollut taas kovasti pinnalla muistelmiensa kolmannen osan myötä. Miksi häntä ja hänen tekemisiään niin kovasti inhotaan ja onko tahoja, joissa Nallea myös fanitetaan? Ja miksi hänen julkisuuskuvansa alkaa muistuttaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin julkisuuskuvaa? Hilkka Olkinuora kysyy, ovatko kaikki asiat todella mitattavissa? Viime aikojen säästöpäätöksiä on vastustettu sillä, miten paljon rahaa yhteiskunta niiden myötä menettää. Pitääkö kaikesta saada hyötyä, missä menevät ritarien mielestä mittaamisen rajat?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelemassa ovat Maija Vilkkumaa, Petja Kopperoinen ja Kaarina Hazard. Maija Vilkkumaa haluaa herättää keskustelua sananvapaudesta. Yhdysvalloissa koomikko Jimmy Kimmelin talk shown peruuttaminen ja palauttaminen sen jälkeen, kun Kimmel kommentoi Charlie Kirkin murhaa ja Trumpin liittolaisia, on herättänyt huolta Yhdysvaltain sananvapaustilanteesta. Voisiko Suomessakin tapahtua jotakin samankaltaista, että poliittinen painostus ja sananvapaus ajautuisivat vastakkain? Vai onko suomalainen media ryhtynyt varomaan sanojaan jo etukäteen? Kaarina Hazard etsii ritareilta vastausta siihen, mistä taantumuksen taideviha oikein kumpuaa. Vaikka kansa rakastaa taiteen tuotoksia, kuten ikonisia maalauksia tai sukupolvesta toiseen rakastettuja musiikkikappaleita, ei niiden synnyttämiseen haluta osallistua. Jos emme pysty tekemään taidetta edes maan sisällä, miten sitten vientituotteeksi asti? Vai onko kaikki tarvittava taide jo tehty? Petja Kopperoinen tuo rohkeasti pöytään oman alansa ja kysyy, onko aika ajanut kirkosta ohi. Evankelisluterilaisen kirkon sisällä kuohuu ja näkemykset ajautuvat törmäyskurssille. Ensin uutisoitiin espoolaispapista, joka sai tuomiokapitulin nuhteet somekirjoittelusta ja sitten helsinkiläisdiakonista, joka on irtisanoutunut virastaan arvoristiriitojen vuoksi. Onko kirkko ajautumassa kohti sisäistä tuhoaan? Ja mihin kirkkoa vielä tarvitaan?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Studiossa keskustelemassa ovat Juha Itkonen, Anu Koivunen ja Taru Tujunen. Paljon keskustelua herättänyt PMMP-dokumentti toi esiin median muutoksen; ennen vanhaan totuttu naisia vähättelevä ja kova tyyli on vähentynyt. Juha Itkonen on asiaa pohtinut ja kysyy nyt, päästiinkö siitä sittenkään. Onko piikikkyys vain siirtynyt sosiaalisen mediaan, jossa sivalletaan nimimerkin takaa tai päättäjiin, joista osa lausuu törkeyksiä julkisesti? Keskusteluilmapiirihän on kaikkea muuta kuin siistiytynyt. Anu Koivunen avaa keskustelun suomalaista joukkoviestintää ravistelleesta uutisesta, eli Suomen Tietotoimiston epävarmasta tulevaisuudesta. Sanoma ilmoitti vastikään suunnittelevansa STT:n palveluista luopumista ja pian Keskisuomalainen ilmaisi saman. Harveneva tilaajakanta voi merkitä uutistoimiston kuolinkamppailua. Pitäisikö STT pelastaa ja jos, niin miten? Kenen tehtävä kansallisen uutistoimiston hengissäpitäminen on? Taru Tujunen haluaa kuulla, uskovatko kanssakeskustelijat vielä Suomen säilymiseen, vaikka tuoreet väestöennusteet ovat mykistäviä. Vain aniharvassa kunnassa syntyy enää enemmän ihmisiä kuin kuolee. Muutosta pidetään pysyvänä. Voisiko väestön muutos johtaa uudenlaisen Suomen syntymiseen? Mikä ylipäätään tekee Suomesta Suomen?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelemassa ovat Pekka Seppänen, Ruben Stiller ja Kaarina Hazard. Pekka Seppänen on pannut merkille, että Suomessa on perinteisesti kriittisesti syynätty työntekijöitä, he ovat laiskoja ja työtä vältteleviä, ja heihin pitää kohdistaa kaikenlaisia työvoimatoimia, jotta he olisivat ahkerampia ja tuottavampia. Nyt valtalehti Helsingin Sanomat on ylläpitänyt keskustelua ja tuonut esiin tyystin erilaisia puheenvuoroja. Esimerkiksi EK:n hallituksen puheenjohtaja Aaro Cantell vaati HS:n haastattelussa yritysjohtajilta enemmän asennetta ja rohkeutta. Lehti julkaisi myös McKinsey konsulttiyhtiön raportin, jossa yritysjohtajat saivat huutia. Raportin mukaan, he ovat osasyyllisiä siihen, että Suomen talous ei kasva. Maanantaina 8.9. HS kirjoitti artikkelin otsikolla "Suomen surkeat johtajat". Suomesta puuttuu kyvykkäitä yrityspomoja. Kirjoituksessa kolme asiantuntijaa ruotii Suomen yritysjohtajien huonoutta. Mitä mieltä olette, onko Suomen talouden kasvuttomuus huonojen yritysjohtajien vika, eikä (kulloisenkin) hallituksen vika? Ruben Stiller tiedustelee raadilta, missä kulkee suomalaisen poliitikon demonisoinnin raja. Milloin poliitikkoa solvataan tavalla, joka on vaarallista? Väkivallalla uhkailu on tietysti selvä tapaus, mutta poliitikoista luodaan myös mielikuvia, joissa he edustavat kaikkea pahaa. Sosiaalisessa mediassa nämä mielikuvat kertautuvat. Esimerkeiksi Ruben nostaa Riikka Purran ja Sanna Marinin - missä teidän mielestänne kulkee sellaisen solvaamisen ja mielikuvien luomisen raja, että se on vaarallista myös poliitikkojen turvallisuuden kannalta? Millainen lietsonta menee liian pitkälle? Kaarina Hazard on lukenut Yliopisto-lehdestä tiedon, jonka mukaan Suomi putosi akateemisen vapauden vertailussa 38 sijaa kahdessa vuodessa, nyt sijaluku on 47. Suomalaisen akateemisen vapauden tila on romahtanut. Artikkelissa mainittiin syyksi tutkimusrahoituksen epävarmuus, hierarkkinen johtaminen sekä tutkijoiden häirintä ja uhkailu. Kaarina kertoo kasvaneensa maailmaan, jossa tarkoituksena oli, että jos en ymmärrä jotakin, otan asiasta selvää tai kysyn. Ennen myös kunnioitimme sitä, mitä emme ymmärtäneet ja nyt sitä on muotia halveksua. Miten tällainen muutos tapahtui? Miksi nyt ehdoin tahdoin halutaan painaa alas kaikki parhaimmat meistä, ne jotka ovat suuntautuneet ajatteluun ja tieteen tekemiseen? Miksi meistä on tullut tällaisia?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Studiossa keskustelemassa Hilkka Olkinuora, Petja Kopperoinen ja Mika Pantzar. Hilkka Olkinuora on lukenut Ylen artikkelin, joka alkaa sanoilla "viranomaiset ovat jo pitkään keränneet ilmiantoja työttömistä". Sana ilmianto herätti Hilkassa stalinistiset vibat. Juttu käsitteli työttömyysetuuksien väärinkäyttöä työnteon, opiskelun tai yritystoiminnan salaamisella. Viranomainen sanoi jutussa innoissaan, että kuka tahansa voi ilmiantaa nimettömästi vaikka sukulaisensa. Olemmeko siirtymässä luottamusyhteiskunnasta ilmiantoyhteiskuntaan mm. sen vuoksi, että viranomaisvalvontaa halvemmaksi tulee kansalaisvalvonta? Petja Kopperoinen nostaa puheenaiheeksi peukun eli muuntohuume Alfa-PVP:n. Nyt kun luo katseen mediaan, jokaisesta tuutista tulee kauhukuvia siitä, mitä peukku aiheuttaa, mistä sitä löytyy, mitä se maksaa ja miten pitää peukun käyttäjiä pelätä kotimatkalla. Muun muassa rikostarkastaja Kimmo Sainio otti kantaa Ylen Uutispodcastissa, että huumeista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä, ettei huumausaine muutu tavanomaiseksi, eli pitäisi puhua Alfa-PVP:stä eikä peukusta. Sainion mukaan ilmiöstä tulee myös hyväksyttävämpää, kun mediassa puhutaan peukusta ja samalla viihdekäytöstä. Petja toteaa tietoisuuden lisäämisen olevan asialle hyväksi, mutta onko tällä nykyisellä uutisoinnilla enää mitään muuta tarkoitusta, kuin aiheuttaa pakokauhua meissä "vähän paremmissa" ihmisissä. Minkä takia huumeista puhutaan lempinimillä ja näin arkipäiväistetään koko huumeiden käyttöä? Mika Pantzar kertoo tutustuneensa 12-vuotiaana Helsingin pörssiin isoisänsä innostamana. Tämän vierailun jälkeen Mika ryhtyi sijoittajaksi. Mika osallistui 14-vuotiaana Fennia Patrian yhtiökokoukseen, jossa läsnä oli 12 ruotsin kieltä puhuvaa pukumiestä, kun hän oli paikalla villapaitaan pukeutuneena, eikä ymmärtänyt kokouksesta yhtään mitään. Tämän kokouksen jälkeen hän ei ole vieraillut yhdessäkään osakkaiden kokouksessa. - Tämä nuoruuteni tarina liittyy siihen, että tänä päivänä suhtaudun aika kriittisesti tällaiseen sijoittajavetoiseen maailmaan. Ennen vanhaan piti aina säästää, mutta tänä päivänä nuorilla on käsitys, että nyt pitää sijoittaa. Osittain tämä on eläketurvakysymys, heille on kerrottu "suurta huijausta" siitä, että heillä ei tule olemaan eläketurvaa ja siksi tulisi aloittaa sijoittaminen. Mitä ajattelette, onko tällainen sijoittaminen ok? Miksi Suomessa halutaan nyt niin kovasti nuorison piirissä kansankapitalismia?

Suoraa puhetta johtaa Marianne Pettersson. Studiossa keskustelemassa Anu Koivunen, Taru Tujunen ja Ruben Stiller. Anu Koivunen on poiminut puheenaiheeksi hallituksen esityksen ”finanssipoliittisten sääntöjen uudistamiseksi” eli velkajarrun. Velkajarru olisi lakiin kirjattava rajoitus sille, paljonko Suomella saa olla julkista velkaa. Onko 50 vuoden aikajänne ja tavoitetaso 40 prosenttia bkt:sta, poliittisesti mahdollinen ja/tai mielekäs? Mitä se tarkoittaisi tulevaisuuden politiikan kannalta? Helsingissä on parhaillaan käynnissä suurlähettiläspäivät. Taru Tujunen kertoo Helsingin Sanomien tämänpäiväisestä artikkelista, jossa kuvailtiin diplomaattien keskustelua maakuvan merkityksestä. Tällä on edelleen arvoa diplomatiassa ja suomalaista maakuvaa maailmalla luodaan mm. sillä, miten pukeudutaan ja millä tavoin Suomea edustetaan. Taru tiedustelee raatilaisten näkemyksiä, mistä puhumme, kun puhumme maakuvasta. Onko se mielestänne joku ihan oikea asia ja jos on, mihin sitä tarvitaan? Mikä mielestänne on Suomen maakuva? Ja onko se toivomanne kaltainen? Ruben Stiller kysyy, onko Suomessa presidentti-instituutio jollain tavalla muuttunut Niinistön kaudesta. Rubenin mielestä Niinistön kaudella suomalaisen perinteisen median suhde presidenttiin oli hieman "jälki-kekkoslainen". Toimittajakunta ei ole käynyt tästä minkäänlaista keskustelua, miksi näin oli ja mitä he oikein pelkäsivät. Millainen on median suhde nykyiseen presidenttiimme Alexander Stubbiin?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Studiossa keskustelemassa Kaarina Hazard, Juha Itkonen ja Petja Kopperoinen. Kaarina nostaa keskusteluun Euroopan suurten maiden johtajien matkan Yhdysvaltoihin, jossa keskusteltiin presidentti Trumpin kanssa, miten saataisiin rauha Ukrainaan. Mukana matkalla oli myös pikkuisen Suomen presidentti Stubb. Kaarina korostaa että oli aivan fantastista, että meidän presidenttimme oli mukana suuren pöydän keskustelussa. Etukäteisarvioissa puhuttiin Stubbin olevan mukana, koska hän voi toimia jonkinlaisena pehmikkeenä Trumpin ja Zelenskyin välissä, jotta kaikki menisi vaivattomasti. Kaarinan mielestä tällainen myötäilijän tai hovipojan rooli muistuttaa hänen nuoruusvuosiaan, jolloin samalla tavalla oltiin hyvää pataa idän suuntaan. Onko tilanne nyt sama tuonne lännen suuntaan? Kaarina haluaa kuulla raatilaisten mielipiteet presidentti Stubbin roolista neuvotteluissa. Juha Itkonen on lukenut tarkalla silmällä Helsingin Sanomien tuoreen mielipidemittauksen puolueiden kannatuksesta. Siinä oli keskustan kannatus jo 16,3 prosenttia, viisi prosenttia perussuomalaisten edellä ja vain 2,5 prosenttia kokoomuksen takana. Sdp oli ylivoimaisessa johdossa 25,2 prosentin kannatuksella. Juha muistelee, että keskustapuolueen hiipumista pienpuolueeksi on povattu melkein koko hänen aikuisiän ajan. Kuitenkin keskusta on osoittautunut hyvin sitkeäksi. Eduskuntavaaleissa 2015 se oli vielä Suomen suurin puolue ja nappasi pääministeripaikan. Sen jälkeen tulikin sitten niin jyrkkä lasku, että ennustus näytti viimein käyvän toteen. Marinin hallituksen loppuvaiheissa, joulukuussa -22, keskustaa kannatti Ylen gallupissa alle 9 prosenttia suomalaisista. Ei siis todellakaan enää suuri puolue.  Mutta kuinkas sitten kävikään. Tuuli on kääntynyt ja keskusta on selvästi noussut kanveesista ja poliittinen peli seuraavasta hallituksesta on eri asennossa. Yllättääkö tämä teitä? Onko kyseessä normaali hallitus-opposiotio asetelmiin liittyvä kannatusvaihtelu vai onko keskusta jonkinlainen erityistapaus? Edustaako se teille nimensä mukaisesti poliittista keskustaa vai jotain muuta? Petja Kopperoinen haluaa puhua kasvot peittävien huntujen käytöstä. Parisen viikkoa sitten Riikka Purra ja Sanni Grahn-Laasonen nostivat jälleen keskusteluun, pitäisikö kasvot peittävät hunnut kieltää kouluissa. Kun keskustelunavaukset burkan ja niqabin käyttökiellosta nousevat lähes poikkeuksetta poliittisen kartan oikealta, niin näissä on ihan omanlainen klanginsa, eikä hiertävä ongelma välttämättä ole hunnuissa. Petjan mielestä on omituista, että mediassa näkyy eniten ei muslimeita keskustelemassa huntukiellosta. Mitä arvon pöytä on mieltä, korjaisiko huntukielto niitä ongelmia, jotka huntujen käyttöön liitetään? Toisiko huntukielto tasa-arvon tämän maan naisille? Vai mitä tässä haetaan?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelemassa Pekka Seppänen, Hilkka Olkinuora ja Taru Tujunen. Mitä Katri Helenan jälkeen? Pekka Seppänen kertoo odottavansa kiihkeästi Katri Helenan viimeistä esiintymistä lauantaina 16.8. Helsingin Olympiastadionilla. Onko Katri Helenan jätettyä estradit enää yhtään artistia, joka yhdistäisi kaikkia suomalaisia iästä ja asuinpaikasta riippumatta? Onko ketään sellaista ihmistä millään elämänalueella? Löytyykö ketään muuta suomalaista, johon voisi enää liittää adjektiivin sinivalkoinen? Ja onko tuleva lauantai yhtenäiskulttuurin viimeinen voimannäyte ja loppuhenkäys? Hilkka Olkinuora tuo pöytään viime viikkoina mediassa paljon puhutun aiheen, kenelle kuuluu velvollisuus hoitaa vanhempia. Hilkka luki 10 vuotta sitten sveitsiläisestä Neue Zürcher Zeitung sanomalehdestä artikkelin, jossa saksalaisilta aikuisilta kysyttiin, miten ja miksi he ovat roudanneet vanhuksensa ns. "kaalimaihin" eli entisiin itäblokin maihin hoitoon. Syy, miksi vanhuksia sinne vietiin oli raha. Saksassa on laki, joka edellyttää lapsien pitävän vanhuksistaan huolta. Se rahasumma, joka meillä pitää jäädä vanhuksille käyttörahaksi on Saksassa summa, joka pitää jäädä lapsille. Kun saa vanhuksen halpaan hoitoon, se on voittoa. Artikkelin luettuaan Hilkka ajatteli "ihanaa tuollaista ei ole meillä", kunnes työeläkevakuutusyhtiö Varman toim.joht. Risto Murto räväytti puheenaiheeksi, pitäisikö Suomessakin lasten kantaa vanhempien hoidosta isompi vastuu – jos ei peräti ottaa vastuulleen kokonaan. Hilkka kertoo ymmärtävänsä, että Murto älähti talouden kannalta, koska tämähän on iso asia. Omaishoitajia on rekisterissä ja sen ulkopuolella 60-70 tuhatta aikuista, heistä yli puolet on eläkeläisiä. Suomessa ikääntyneiden palveluihin kuluu viidesosa sote-kuluista eli noin 5 miljardia. Mitä ajatuksia tämä tärkeä ja rankka aihe teissä herättää? Taru Tujunen haluaa puhua suomalaisten oikeistolaistumisesta. Tällä viikolla julkaistiin Ylen gallup, jossa Petteri Orpon oikeistohallituksen kannatus oli alhaalla. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA puolestaan julkaisi kesällä raportin, jonka perusteella ensimmäistä kertaa puolet suomalaisista määrittelee itsensä oikeistolaisiksi. Mistä tässä on kysymys, eikö oikeistolainen kansakunta pidä hallituksen oikeistolaisesta polittikasta? Oletteko havainneet tällaisen ilmiön? Mistä se mielestänne kertoo? Jos oikeistolaistuminen jatkuu, niin mihin se voi mielestänne johtaa? Jos iso osa suomalaisista määrittelee itsensä oikeistolaisiksi, niin miksi Petteri Orpon hallitus on ennätyksellisen epäsuosittu?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Studiossa keskustelemassa Maija Vilkkumaa, Ruben Stiller ja Petja Kopperoinen. Maija Vilkkumaa on seurannut kohua siitä, saako ministeri olla humalassa julkisella paikalla niin sanotusti työaikana. Kukaan ei kysy, mitä ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan ja pääministeri Petteri Orpon käytös Ruisrock-festivaalilla kertoo heidän suhtautumisestaan suomalaiseen popmusiikkin. Olisivatko samat ministerit voineet käyttäytyä samoin Savonlinnan oopperajuhlilla yleisön joukossa tai Musiikkitalossa RSO:n konsertissa, kysyy Vilkkumaa.  Ruben Stiller haluaa puhua valkoisesta katseesta. Ruben on lukenut Helsingin Sanomien esseen otsikolla "Minä valitsen toisin". Esseen kirjoittaja Ndéla Fayen mielestä valkoinen katse määrittää yhä sitä, mitä pidämme arvokkaana kirjallisuutena. Siksi hän on päättänyt olla lukematta vapaa-ajallaan valkoisten heteromiesten kirjoittamia kirjoja. Ruben kysyy raadilta, mitä ajattelette tällaisesta boikotista, jossa ei lueta esim. valkoisten heteromiesten kirjoittamia kirjoja, koska ne edustavat tiettyä valtarakennetta. Petja Kopperoinen kertoo lasten uimataidon laskeneen kovaa tahtia viimeisen 10 vuoden aikana. Tänä päivänä vain alle puolet kuudesluokkalaisista osaa uida, kun vielä kymmenen vuotta sitten luku oli 76%. Tällä viikolla Yle uutisoi, että uimataito on vaarassa muuttua vain varakkaiden etuoikeudeksi, koska uimakoulujen hinnat ovat korkeat ja halpoihin opetuksiin eivät mahdu läheskään kaikki halukkaat. Uimataito lukeutuu perustaitoihin kuten lukeminenkin. Myös lukutaidossa on nähtävissä samanlainen ilmiö, korkeampien yhteiskuntaluokkien lapset osaavat lukea paremmin, kun taas alempien yhteiskuntaluokkien lapsien lukutaito heikentyy. Pitääkö tässä huolestua, että perustaidot painuvat unholaan ja jäävät vain rikkaiden etuoikeudeksi? Miten tämän kehityksen suunnan saisi muutettua ja kenen vastuulla muutos oikein on?

Pyöreän pöydän studiossa keskustelemassa Anu Koivunen, Mika Pantzar ja Juha Itkonen. Puhetta johtaa Maria Pettersson. Anu Koivunen nostaa keskusteluun Gazan tilanteen. Helsingin Sanomat uutisoi eilen (29.7.) gallup -kyselyn tuloksena, että hieman alle puolet (48 %) suomalaisista tunnustaisi Palestiinan. Vajaa neljännes vastaajista eli 24 prosenttia katsoi, että Suomen ei pitäisi tunnustaa Palestiinaa. Pitäisikö Suomen tunnustaa Palestiinan valtio? Miten te olisitte vastanneet kysymykseen ja mitä ajattelette ulkopoliittisen johdon (presidentti Alexander Stubbin) toukokuisesta toteamuksesta, että tunnustetaan sitten kun teolla on tehoa. Olemme kuulleet, että Ranska aikoo tunnustaa ja Iso-Britanniakin miettii. Mitä ajattelette meidän poliittisen johdon toiminnasta tässä asiassa? Mika Pantzar on valinnut aiheeksi Naton puolustusmenot. Nato-maat ovat sopineet puolustusmenojen nostamisesta 5 prosenttiin BKT:sta. Sopimus pitää sisällään 1.5 prosenttia kansallisesti harkittaviin investointeihin/hankkeisiin. Tämä tarkoittaa, että noin neljä miljardia euroa suunnataan "maanpuolustukseen" liittyviin menoihin. Mika pyytää ritareita ideoimaan kohteita, jotka sopisivat tähän löysään kategoriaan. Mitä te tekisitte neljällä "maanpuolustusmiljardilla"? Juha Itkonen ottaa puheeksi Jussi Pullisen Helsingin Sanomiin (27.7.) kirjoittaman kolumnin otsikolla "Journalismin tulee rikkoa sukupolvien siiloja". Pullisen mukaan Beatles, IShowSpeed (Yhdysvaltalainen striimaaja ja rap-artisti) ja sote mahtuvat kaikki uutismediaan, jonka tulisi olla eri sukupolvia yhdistävä tila. Pullinen piirtää tekstissään Suomesta kuvan poikkeuksellisen ikäsiiloutuneena yhteiskuntana. Hän viittaa kirjoituksessaan vuoden alussa julkaistuun E2 Tutkimuksen sukupolvibarometriin. Saatesanoissaan tutkimuksen tekijät kirjoittavat näin: "Suomalaisessa elämäntavassa eri sukupolvet ovat etääntyneet toisistaan. Palvelut, työelämä ja julkinen keskustelu eivät vahvista sukupolvien yhteistyötä, vaan oletuksena on pikemminkin, että ikä ominaisuutena määrittelee paitsi ihmisen tarpeita, myös esimerkiksi arvoja, voimavaroja, osallisuutta ja kiinnostuksen kohteita." Juha tiedustelee raadilta, koetteko te että näin on. Oliko ennen paremmin ja mitä asialle voisi tehdä?

Suoraa keskustelua luotsaa puheenjohtaja Maria Pettersson. Sananvapauttaan käyttämässä ovat Kaarina Hazard, Petja Kopperoinen ja Hilkka Olkinuora. Kaarina Hazard nosti pöydälle kuuman perunan: Miksi Palestiinan tunnustaminen on Suomelle niin vaikeaa? Kansa vaikuttaa olevan eduskuntaa myöten pääosin asian puolella. Tasavallan presidentti Alexander Stubb sanoi kuitenkin maanantaina Kultarannassa, ettei hän ”näe lisäarvoa” Palestiinan tunnustamiselle juuri nyt. Mitä Stubb tällä tarkoitti? Petja Kopperoinen on havainnut provider-kulttuurin nostavan päätään. Tällä tarkoitetaan siis sukupolvien takaista mallia, jossa perinteisesti miehen tehtävänä oli elättää ja naisen tehtävänä olla kaunis. Nyt näyttää siltä, että esimerkiksi Tiktokissa ovat nuoret miehet alkaneet liputtaa mallin puolesta. Mistä johtuu provider-kulttuurin uudelleennousu? Hilkka Olkinuora kysyy näin juhannusviikon kunniaksi kanssakeskustelijoilta, joko nämä ovat päässeet rantakuntoon. Millainen tämä kysymys ja tavoitteenasettelu on, sekä eettiseltä että esteettiseltä kannalta? Onko rantakuntoon pääseminen sukupuolittunut asia vai onko “velvoite” siihen kaikilla? On hyvä muistaa, että lihavuus itsessään on vaarallista. Miksi suhtaudumme siihen kuitenkin näin ulkonäkökeskeisesti? Pyöreä pöytä palaa kesätauolta keskiviikkona 30.7.

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Ruben Stiller, Kaarina Hazard ja Taru Tujunen. Ruben Stiller tarttuu tällä hetkellä kovin ajankohtaiseen aiheeseen, Elokapinan mielenosoituksiin. Mitä ajattelette tämän viikon mielenosoituksista? Missä kulkee teidän mielestänne kansalaistottelemattomuuden raja? Onko Elokapinan mielenosoitukset tehokasta toimintaa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa? Kaarina Hazard peräänkuuluttaa keskustelua siitä, millainen Nato maa Suomi on. Puolustusministerimme Antti Häkkänen sanoi eilen, ettei tulevien vuosikymmenten jättimäisistä puolustusmenolisäyksistä nyt ehditä jutella. Ei summista, käyttökohteista, ei sisällöstä ollenkaan. Natoon liittymisen piti suojella meitä, antaa rentoutta ja rauhaa. Miksi näyttää siltä, että sen sijaan jäsenyys vei meidät sotatilaan, jossa käskyjä ei tarvitse perustella, niitä on vain toteltava. Onko suomalainen demokratia niin heikko, että sille voi sanoa turpa kiinni? Mitä ajattelette tästä? Taru Tujusen aiheena on kotiopetus. Taru kertoo kotiopetuksen olleen laillista Suomessa iät ajat. Alun perin 1900-luvun alkupuolella kotiopetus oli yleisempää, erityisesti maaseudulla, missä koulut saattoivat olla kaukana. Nykyinen kotiopetuksen säätely perustuu perusopetuslakiin, joka tuli voimaan 1999. Lain mukaan oppivelvollisuus voidaan täyttää kotiopetuksella, jos opetus on "opetussuunnitelman mukaista ja riittävää". Merkittävä muutos tapahtui 2010-luvulla, kun kotiopetuksen aloittaminen yksinkertaistui - aiemmin tarvittiin kunnan lupa, mutta nykyään riittää vanhempien ilmoitus. Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna Suomi on melko liberaali kotiopetuksen suhteen - monissa maissa se on joko kielletty tai tiukemmin säännelty. Käytännössä kotiopetuksessa olevia lapsia on Suomessa suhteellisen vähän, mutta määrä on ollut kasvussa, erityisesti korona-ajan jälkeen. Mitä mieltä olette, onko kotiopetus uhka vai mahdollisuus? Edelläkävijyyttä, vai ajasta jäänyt perinne? .

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Mika Pantzar, Pekka Seppänen ja Maija Vilkkumaa. Pekka Seppänen haluaa kuulla kanssakeskustelijoiden ajatuksia siitä, mihin presidentin kannattaa lähteä mukaan ja mihin ei. Tasavallan presidentti Alexander Stubb suostui ensimmäisenä istuvana presidenttinä puolisoineen Helsingin Pride-viikon suojelijaksi. Tämä herätti närää muun muassa kansanedustaja Onni Rostilassa (ps), jonka mukaan presidentti osoittaa huonoa harkintaa. Onko sillä merkitystä, mitä presidentti suojelee ja mitä ei? Entä mihin suojelijoita tarvitaan? Maija Vilkkumaa herättelee keskustelua kilpailun tarpeellisuudesta. Elämme kilpailuyhteiskunnassa, jossa kaikki on mitattavissa: klikit mediassa, streamit musiikissa, tykkäykset somessa. Maijalle itselleen kilpailu ei toimi suoritusta parantavana voimana, vaan päinvastoin heikentää suorituskykyä ja vie iloa. Hän ei ole ajatustensa kanssa yksin, kilpailu voi olla yksi tekijä lisääntyneen työuupumuksen takana yhteiskunnassa. Miksi me silti jatkamme tiellä, jossa kilpailu tuntuu vain kiristyvän koko ajan? Mika Pantzar tuo pöytään rakkausaiheen, ei elollisiin vaan elottomiin kohdistuvan. Hollantilainen Eternally Yours -säätiö esitti aikoinaan kestävän kehityksen takaajaksi sitä, että rakastumme esineisiin. Jos ihmiset rakastuisivat esineisiin, he eivät hennoisi luopua niistä ja korvata niitä uudella. Pelastaisiko tämä maailman ja järkevöittäisi kulutusta? Pitääkö kestävämpää tuotetta halajavan maksaa siitä enemmän?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Petja Kopperoinen, Anu Koivunen ja Kaarina Hazard. Petja Kopperoisen aiheena on yliopistojen valintakoeuudistus. Tämän kevään osalta yliopistojen pääsykoerumba on alkanut ja samalla valintakoeuudistus on astunut voimaan. Valintakoeuudistuksen myötä järjestetään yhteensä vain yhdeksät pääsykokeet ja samalla pääsykokeella voi hakea usealle eri alalle. Tähän mennessä on järjestetty vasta kahdet kokeet ja silti on jo ollut useampia otsikoita, kuinka nuorten haaveet ovat kaatuneet, kun juna on myöhästynyt tai henkkarit unohtuneet kotiin. Petjaa kiinnostaa pöytäläisten näkemys valintakoeuudistuksesta. Onko valintakoeuudistus sittenkään hyvä, jos yhden kokeen epäonnistuminen kaataa useita hakukohteita ja katkaisee nuoren opiskelumahdollisuudet kerrasta? Onko uudistus tehty vain leikkaukset edellä, eikä hakijoiden mielenterveyttä ajatellen? Anu Koivunen kertoo kasvaneensa aikana, jota leimasi koulutusoptimismi – ajatus siitä, että koulutus on yhteishyvää, jolle kansalaisuus rakentuu ja jossa pyrkimyksenä on kasvava tasa-arvoisuus. Tutkimukset koulutuksesta ovat jo pitkään kertoneet aivan muuta. Useissa medioissa on viime aikoina haastateltu juuri väitellyttä Penni Pietilää, joka on tutkinut ammattikoulutusta. Anu siteeraa Helsingin Sanomien Tuomas Kasevan artikkelia "Mitä ihmettä amikselle tehtiin?" Tuomas Kaseva kirjoittaa: "Penni Pietilän väitöskirjan väite on, että ammattikoulutus pitää tiukasti huolen, että duunarit myös pysyvät duunareina. Tutkijan mukaan eri suunnista välittyy tiukka viesti, että työläistä ei saa sivistää. Hänestä ammattikoulutuksessa suhtaudutaan sivistykseen jopa vihamielisesti." Anun mielestä oheinen kirjoitus kertoo karmaisevaa kieltä ammatillisen koulutuksen tilasta. Tunnistatteko te yhteiskunnassa laajemmin tällaista "duunari pysyköön lestissään" tai "jokainen pysyköön yhteiskuntaluokassaan" kehitystä? Kaarina Hazardin aihe saa pontimensa OECD:n juuri julkaistusta maaraportista. Eräs kohta maaraportissa kertoo, että Suomen pitäisi leikata yritystukia. Kaarina odotti, että raportin julkaisun jälkeen mediassa lähtisi vilkas keskustelu siitä, minkälaista yritystoimintaa Suomessa halutaan tukea. Mistä leikkaamme? Mikä on Suomen suunta? Mikä on yhteinen visio, millä Suomi selviää? Kaarina kysyykin ihmeissään, miksi tämä mahtavan mehukas aihe ei ottanut tulta mediassa.

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Juha Itkonen, Hilkka Olkinuora ja Pekka Seppänen. Tarkennus ohjelman alussa olleeseen keskusteluun helsinkiläisestä kirjakaupasta: yliopiston kirjaston kiinteistön omistaa Helsingin yliopiston rahastot, joka ei liity Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan mitenkään. Juha Itkonen hämmästelee, mihin on sivistyksen arvostus hävinnyt. Aiheensa pohjustukseksi hän kertoo pari uutista viime viikoilta. Eduskunnan lukusalin kaunokirjallisuuskokoelma ollaan lakkauttamassa säästösyistä - vuositasolla säästöä saavutetaan noin 5000 euroa. Päätöksestä vastaava tieto- ja viestintäosaston johtaja Rainer Hindsberg perustelee ratkaisua sillä, että kaunokirjallisuuskokoelmalla on kansanedustajien keskuudessa kaikkien vähiten puolustajia.   Myös Kaisaniemessä Helsingin yliopiston pääkirjaston alakerrassa toimivan Rosebud-kirjakaupan tulevaisuus on epäselvä. Kirjakauppa haluaisi jatkaa tiloissa, mutta ilmeisesti vuokranantajalla Helsingin Yliopistokiinteistöt oy:llä on kiikarissa mahdollisesti vähän paremmin maksava vuokralainen. Nämä uutiset herättävat Juhan mielessä synkkiä ajatuksia. Suomessa sivistystä ei ole hänen elinaikana arvostettu yhtä vähän kuin nyt. Vähän joka suunnassa näkee puhdasta teknokratiaa ja excel-meininkiä. Pyöreän pöydän keskustelijoilta Juha kysyy, onko sivistyksen arvostus hävinnyt. Mitä mieltä olette? Hilkka Olkinuora haluaa puhua sähkölaudoista, joita ei pitäisi kutsua sähköpotkulaudoiksi, koska eihän niitä kukaan potkiskele. Parissa vuodessa on sähkölautaonettomuuksissa kuollut 4-5 ihmistä. Hilkka ihmettelee, miten monta henkilöä sähkölaudoilla on tänä kesänä kuoltava, ennen kuin sähkölaudat kielletään Suomessa. Mitä mielestänne pitäisi tehdä ja kenen tulisi tehdä? Entä miksi Suomi on näin nössö tässä asiassa? Pekka Seppänen kertoo Helsingin Sanomien julkaisseen tänään keskiviikkona 21.5.2025 ensimmäisen HS Hyviä uutisia -uutiskirjeen, joka sisältää vain hyviä uutisia. Pekka toteaa kaikkien Pyöreän pöydän ääressä tällä hetkellä istuvien jossakin vaiheessa elämäänsä syyllistyneen toimittajana työskentelemiseen. Pekka tiedusteleekin raatilaisilta, mitä mieltä he ovat hyvistä uutisista. Onko HS Hyvät uutiset -uutiskirjeen lanseeraus hyvä uutinen? Entä mitä tarkoittaa "hyvä uutinen"? Kuka sen määrittelee? Onko olemassa objektiivisesti katsottuna "hyviä uutisia"?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Ruben Stiller, Mika Pantzar ja Maija Vilkkumaa. Ruben Stiller ihmettelee, miksi ihmeessä ihmiset ovat aivan spagettina Euroviisujen takia. Stiller tunnustaa, että on pitkäaikainen Euroviisujen boikotoija. Se on ainoa aate, joka hänellä on elämänsä aikana ollut. Erityisen tuohtunut hän on tapahtuman estetiikasta ja glitterin paljoudesta, kuvailee sen olevan eurotrashiä. Minkä takia Euroviisut on niin jättimäinen spektaakkeli? Entä mikä on tämän laulukilpailun funktio? Mika Pantzar haluaa puhua populismista. Mitä populismi oikeastaan tarkoittaa, sitä kritisoidaan paljon suomalaisessakin keskustelussa. Vasemmistolainen populismi on sitä, että epäillään rikkaiden ihmisten huijaavan ja vievän kaiken. Oikeistolainen populismi, varsinkin Yhdysvalloissa on ollut kulttuuritaisteluja ja tieteen sekä kaiken korkeakulttuurin kyseenalaistamista. Pitäisikö meidän Pyöreän pöydän jäsentenkin katsoa peiliin, edustammehan jonkinlaista eliittiä, kun saamme höpöttää radiossa. Pitäisikö katsoa peiliin, jotta näkisimme että ihmisillä on erittäin hyvä syy äänestää ns. populistisia liikkeitä? Suomessa on suuri määrä ihmisiä, jotka kokevat joutuneensa yhteiskunnan ulkopuolelle. Tarvitaanko Suomeen populistipuolue ja mitä ajattelemme ihmisistä, jotka heitä äänestävät? Maija Vilkkumaan aihe kumpuaa Oskari Onnisen Uusi juttu verkkomediaan kirjoittamasta artikkelista, joka käsitteli tekijänoikeuksia ja tekoälyä. Tällä hetkellä digijätit kouluttavat koko ajan tekoälyn kielimalleja sellaisilla teksteillä, jotka ovat jo olemassa. Internetissä on olemassa jo valtavia varjokirjastoja, joita ainakaan eurooppalaisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaan ei saisi käyttää ilmaiseksi ja kysymättä lupaa. Mitä mieltä olette, onko oikein vai väärin, että digijätit näin toimivat ja mitä kaikkea tästä voi seurata?