Sari Valto

Kolmen M:n menetelmä: mielihyvä, mielenrauha ja mielekkyys. Niitä kannattaa filosofi Maija-Riitta Ollilan mielestä tavoitella elämässä noin muutenkin, mutta erityisesti silloin, kun haluaa parantaa elintapojaan, vaikkapa hallita painoaan. Uudet hyvinvointitottumukset houkuttelevat pidemmän päälle vain, jos ne tuottavat mielihyvää. Ilman mielenrauhaa uusissa tavoissa ei pysty pysymään. Ja kun elämä on mielekästä, pääsee helpommin vapaaksi haitallisista elämänsisällöistä, kirjoittaa Ollila kirjassaan Kohti omaa voimaa. Lääketieteen tohtori ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Emilia Huvinen puolestaan kirjoittaa Paskat geenit? -kirjassaan, että meidän olisi syytä luopua ylipainoon liittyvistä syyllisyyden ja häpeän tunteista. Lihomiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät, kuten geeniperimä, suolistomikrobit tai aivojen reseptorit. Kyse ei ole itsekurin puutteesta. Ollila ja Huvinen haluavat tarjota ihmisille tietoa terveyteen vaikuttavista asioista, jotta jokainen voi löytää oman polkunsa kohti parempaa oloa.

Toni Paloheimo asuu pienessä yksiössä, vaikka hänellä olisi varaa hankkia isokin koti. Hän on vähentänyt radikaalisti tavaran ja kulutuksen määrää, lopettanut matkustamisen ja tekee vähemmän töitä kuin ennen. Elämä on nyt yksinkertaisempaa ja Toni voi paremmin keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin kuten kirjoittamiseen, musiikkiin ja luonnossa liikkumiseen. Sofia Joenpelto on myös karsinut elämästään asioita, jotka tuottavat turhaa kiirettä. Hän tekee nelipäiväistä työviikkoa saadakseen väljyyttä päiviinsä, vaikka se tietääkin niukempaa budjettia. Hän ei harrasta mitään aikatauluihin sidottua eikä ole tuupannut kolmea kouluikäistä lastaankaan tavoitteellisten harrastusten pariin. Heidän perheellään ei ole iltaisin kiire treeneihin, vaan he voivat rauhoittua illat kotona yhdessä puuhaillen. Millainen prosessi elämän yksinkertaistaminen on?

Jos univinkit toimisivat, kukaan ei kärsisi unettomuudesta. Unitutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa nukkumisesta, mutta tieto ei lohduta unettomuudesta kärsiviä. Mediassa äänessä ovat usein unitutkijat, joiden puhe unesta on kovin terveysongelmakeskeistä. He puhuvat eri kieltä kuin unettomat, jotka tuntevat unenpuutteen ruumiissaan ja mielessään. Miltä valvominen oikeasti tuntuu, se jää "viisi vinkkiä parempaan uneen" -tyyppisessä journalismissa vähemmälle huomiolle. Nykyisestä unettomuuspuheesta puuttuu myös historiallinen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Vieraina toimittaja Anu Silfverberg ja Lapin yliopiston kulttuurihistorian yliopistonlehtori ja tutkija Pälvi Rantala. Heillä molemmilla on omakohtaista kokemusta ajoittaisesta valvomisesta.

"Musta tuntuu, etten elä sellaista elämää kuin haluaisin". Tämä on tila, johon tyypillisesti haetaan apua psykoterapiasta. Mutta millaista apua tähän voisi saada filosofin vastaanotolta? Filosofia ei pohjimmiltaan ole nimittäin parrakkaiden antiikin ukkojen teorioita vaan hyvin käytännönläheistä elämäntaitoa. Pia Houni pitää filosofin vastaanottoa, jossa hän auttaa ihmisiä tarkastelemaan elämänsä pulmia uusista näkökulmista. Keskeistä on etsiä syitä niille pinttyneille uskomuksille, jotka hallitsevat mieltä. Lassi Larjo opettaa filosofiaa lukiossa. Hänen mielestään filosofiasta voi ammentaa ajattelutaitoja ja asennetta, joka auttaa löytämään merkityksiä elämään.

Lääkäri Anneli Vainio kirjoittaa Kohtaamattomuus-kirjassaan näin: "Varsinainen kohtaamattomuus tapahtuu kuoleman, suuren tuntemattoman, kanssa. Se on läsnä ja seisoo taustalla syntymästämme lähtien, vaitonaisena ja vaiettuna. Pelkomme on yhteinen, ja voidaan sanoa, että koko järjestelmä on rakennettu tämän pelon, kuolemanpelon voittamiseksi." Välttelemme usein puhumasta kuolemasta, vaikka juuri silloin, kun olemme vielä terveitä ja voimissamme, siitä kannattaisi puhua. Kuoleman miettiminen, sen täydellinen hyväksyminen, voi olla vapauttavaa. Keskustelemassa Anneli Vainion lisäksi HUS:n Syöpäkeskuksen psykososiaalisen tuen yksilössä työskentelevä psykologi Miranda Koskinen.

Joka viidennellä suomalaisella on mielenterveysongelmia. Tietoa mielenterveyden hoitamisesta on kuitenkin mediassakin paljon tarjolla. Vinkkilistat paremmasta olosta eivät vain yleensä tosielämässä toimi. Erityisesti mielen ongelmat ovat lisääntyneet nuorilla. Heillä on paineita suorittaa elämää ihannekaavan ja ihanneihmisen mallin mukaan. Pitäisi olla jotain erityistä ja ihmeellistä, ja kun siihen ei yllä, mieli uupuu. Entä jos arvostaisimme enemmän tavallisuutta? Yllättävän monella nuorella on vielä 30-vuotiaanakin epäselvä identiteetti. Ei oikein tiedetä, keitä ollaan ja mihin ollaan menossa, koska vaihtoehtoja on loputtomasti. Valintojen tekeminen vaatisi sitoutumista ja juuri sitä nuoret karttavat. Sillä aina voi jossain olla jotain parempaa tiedossa. Tämä on yksi selitys ahdistuksen takana. Vieraina psykoterapeutti Emilia Kujala sekä identiteettitutkija Rasmus Mannerström.

Keski-ikäinen nainen iloitsee uudesta vapaasta elämänvaiheesta, kun lapset ovat itsenäistymässä. Mutta edessä saattaakin olla heti uusi hoitovastuu, kun ikääntyvät vanhemmat alkavat tarvita apua. Hyvin usein päävastuu vanhemmista huolehtimisesta on nimittäin juuri tyttärellä. Miten aikuisen lapsen suhde vanhempiinsa muuttuu, kun nämä ikääntyvät? Kääntyvätkö roolit ylösalaisin? Voiko edes puhua enää lapsen roolista, jos kyseessä on enemmänkin hoitajan työ? Ja millaista on, kun tähän roolien muuttumiseen lisätään vanhemman muistisairaus? Miten pitää omista rajoista kiinni? Milloin hoivavastuu tuntuu taakalta? Millaiset voimahetket puolestaan auttavat jaksamaan? Keskustelijoina toimittaja, logoterapiaohjaaja ja tietokirjailija Hanna Jensen, jolla on kokemusta muistisairaiden vanhempiensa hoitamisesta, sekä Minna Oulasmaa, joka toimii Väestöliitossa Sukupolvien sopu -hankkeen vastuuasiantuntijana.

Mitä on viisaus? Onko mahdollista kehittää omaa ajatteluaan viisaammaksi? Millaista viisautta tarvittaisiin tässä ajassa? Keskustelijoina viisaustutkija Jenni Spännäri sekä filosofi Markus Neuvonen.

Yhteiskuntamme on maallistunut, mutta luterilaisuus vaikuttaa silti kulttuuriimme yhä mitä moninaisimmin tavoin. Entä onko sattumaa, että Pohjoismaat sijoittuvat usein kansalaisten hyvinvointia mittaavissa vertailuissa kärkeen ja että ne ovat kaikki luterilaisia maita? Olemmeko luterilaisempia kuin luulemmekaan? Vieraina arvotutkija Anneli Portman ja taloustieteilijä Sixten Korkman.

Pinna kiristyy ja tulee ärähdettyä toiselle - ja jälkikäteen hieman kaduttaa? Tuttu tilanne? Miten voisi oppia keskustelemaan ja myös riitelemään rakentavasti? Valmentaja Ira Lange ja vuorovaikutuskouluttaja Hanna Savanna vastaavat tähän. He lupaavat, että keskustelutaitoaan tietoisesti harjoittava ihminen kokee palkkioksi enemmän tyytyväisyyttä elämäänsä kuin aiemmin.

Oletko saanut keski-ikäisenä naisena juuri ADHD-diagnoosin? Kenties sitä on edeltänyt vuosien ja vuosikymmenien syyllisyys siitä, että olet tuntenut itsesi huonoksi ja saamattomaksi? Asioita on ollut vaikeaa saada valmiiksi, pää on ollut täynnä ideoita mutta seuraavana hetkenä olo on ollut aivan tyhjä. Koti on ollut kaaoksessa ja aikatauluihin on ollut vaikea sitoutua. Näin on ainakin psykofyysisen fysioterapeutin Karita Palomäen tapauksessa. Hän on kirjoittanut aikuisen ADHD:sta kirjassaan Kuhiseva mieli. Vasta diagnoosin saatuaan hän on alkanut ymmärtää menneen elämänsä tiettyjä vaikeuksia. Nyt hän on opetellut elämään oireiden kanssa ja näkee ADHD:ssa myös positiivisia vaikutuksia kuten hyperfokusoitumisen tilan. Psykiatri Elina Santti kertoo, mitä erityistä, jopa erityisen hankalaa, ADHD:ssa on naisten kohdalla. Hän myös kertoo, mitä kaikkea on sen taustalla, että lasten ADHD-diagnooseista neljä viidestä tehdään pojille, mutta aikuisilla tarkkaavaisuushäiriötä esiintyy yhtä paljon naisilla kuin miehillä.

Maailma sai sotkan munasta alkunsa. Joutsen ui kahden maailman väliä ja toi viestejä tuonpuoleisesta. Palokärjen ilmestyminen pihaan ennusti kuolemaa. Varpunen oli Jumalan pieni apuri ja tiesi rakastuneille onnea. Pääskynen toi taloon vaurautta. Kuukkeliin suhtauduttiin kunnioittavasti, sillä sen ajateltiin olevan edesmenneen saamelaisen tai merimiehen vaeltava sielu. Suomalaisessa mytologiassa linnuilla on suuri rooli. Mitä se kertoo suhteestamme siivekkäisiin? Entä onko jokin vanhoista uskomuksista edelleen voimissaan? Mitä kuuluu Suomen linnuille tällä hetkellä todellisuudessa? Vieraina kulttuurintutkija Liisa Kaski sekä projektikoordinaattori Heidi Björklund Helsingin yliopistosta.

Miten elää tätä elämää tyynenä ja jopa onnellisena? Siinäpä kysymys, johon jokainen terapiakoulukunta ja hyvinvointivalmennusta tarjoava taho pyrkii kukin tavallaan vastaamaan. Nyt kysytään, millaisia vastauksia C.G. Jungin teorioista kehittyneestä syvyyspsykologiasta tähän saadaan. Usein hyvinvointia pyritään lisäämään ikään kuin kohottamalla katsetta ylöspäin, ylevään kiitollisuuteen ja "henkiseen kasvuun". Nyt lähdetäänkin matkalle alaspäin, kohti pimeää sisintämme. Vieraina sosiologi, arkkityyppisen työskentelyn ohjaaja Kaisa Kuurne sekä jungilainen psykoanalyytikko Harri Virtanen.

Jos joku väittää, ettei ole koskaan kadehtinut ketään, hän todennäköisesti ei ole itselleen ihan rehellinen. Kateus on hyvin yleinen tunne, joskaan siitä ei juuri muille huudella. Millaiset voimat jylläävät kateuden takana? Entä onko kyseessä läpeensä katalasta ja tuhoavasta mielentilasta vai voisiko tunnetta käyttää moottorina muutoksen tavoittelussa? Keskustelijoina psykoanalyytikko, Kateus-kirjan kirjoittanut Elina Reenkola sekä aihetta paljon kolumneissaan ja podcasteissaan pohtinut valmentaja ja media-alan yrittäjä Anna Perho.

"Korealainen aalto" ei tunnu laantuvan: K-pop ja K-draamat ovat supersuosittuja ympäri maailman. Etelä-Korean fanitus on tuonut myös sikäläisen kosmetiikan ja ruuan länteen. Nyt pohditaan erityisesti K-viihteen eli etelä-korealaisen musiikin ja tv-sarjojen suosion syitä. Vieraina K-sarjojen suurfani Pirkko Arstila, K-poppiin perehtynyt Minja Mäkilä sekä korealaisen yhteiskunnan tunteva Teppo Turkki.

Metsän terveysvaikutuksista on pitkään tiedetty, mutta nyt mennään verenpainelukemia ja stressihormonitasoja syvemmälle. Miten metsä vaikuttaa henkisesti? Voiko metsä parantaa masentuneen sielun? Keskustelijoina "metsäkellinnän" keksinyt Mirja Nylander sekä suomalaisen Terveysmetsä-toiminnan kehittäjä tietokirjailija Marko Leppänen.

Onko pessimismillä turhan synkkä maine? Näin ajattelee ainakin suomen kielen yliopistolehtori Maija Saviniemi Oulun yliopistosta. Saviniemi tilasi pitkään positiivisia mietelauseita sähköpostiinsa. Ihan kivoja, hän ajatteli, mutta lauseiden sanoma ei kuitenkaan tuntunut oikeasti kolahtavan. Lopulta hän vapautti itsensä positiivisuuden vaatimuksesta ja tunnustautui pessimistiksi. Ystävät sanoivat, että hän muuttui valoisammaksi. Saviniemi on ollut mukana perustamassa Puolangan Pessimismi-päiviä, joiden iskulause, kainuulainen sanonta "mitäpä se hyvejää", tuntuu hänestä omalta. Saviniemi haluaa nyt viedä pessimismipedagogiikkaa opettajille, koska hänen mukaansa pessimismi suojaa uupumiselta huomattavasti tehokkaammin kuin optimismi.

Millaista on elää ruuan suhteen lähestulkoon omavaraista ja muutoin hyvin kulutuskriittistä elämää Suomessa? Mistä joutuu luopumaan, mitä saa tilalle? Omavaraopiston perustaja Maria Dorff sekä yli 16 vuotta omavaraistaloutta harjoittanut Lauri Solin kertovat omista elämäntyyleistään.

Luulemme olevamme rationaalisia päätöksentekijöitä, mutta todellisuudessa emme välttämättä huomaa, miten mielemme toimii ja ohjaa ajatuksiamme joskus vinoon. Ajatusvinoumista ja muista alitajuisista "harhoista" kertovat havaintopsykologi Jukka Häkkinen sekä organisaatiokonsultti Hanna Poskiparta.

Juontaja ja kirjailija Teemu Potapoff haluaa olla rakastava, läsnäoleva ja luotettava isä. Siis ihan erilainen kuin mitä hänen oma isänsä oli aikoinaan hänelle itselleen. Potapoff on miettinyt paljon isyyttä ja isän roolia. Jopa niin paljon, että hän halusi maalata kuvan suomalaisista isistä ja kirjoitti Faija - kirja isyydestä -teoksen, johon hän on haastatteli myös tavanomaisesta poikkeavissa perhetilanteissa olevia isiä. Hän sai huomata, että kaikki isät rakastavat lapsiaan, vaikka sitten olisivat vankilassa tai aina töissä. Tutkija Petteri Eerola on huomannut, että nykyään isillä on julkisuudessa aiempaa enemmän tilaa tunnepuheelle. Isät osallistuvat lasten hoitamiseen aktiivisesti ja haluavat ylipäätään olla läsnä lastensa elämässä. Mutta vieläkin kulttuurissamme on kaikuja vanhasta ajattelusta, jonka mukaan isän pitää olla perheessä pääelättäjä ja siksi pidetään normaalina, jos isät eivät esimerkiksi pidä yhtä pitkää perhevapaata kuin äidit.