Tauko

Tänään tauolla pääsemme tutustumaan pysäköinninvalvojan työhön. Joona Q-parkista on tehnyt pysäköinninvalvojan hommia vuoden päivät. Joona kaasuttelee Helsingin keskusta-alueella noin 80 kilometriä päivässä. Työhön kuuluu valokuvien napsiminen ja silloin tällöin pysäköintivirhemaksun naputtelu. Anu Packalén hyppäsi Joonan kyytiin. .

"Tässä työssä on oltava tarkkana . Tekniikkaa ja huomioitavia asioita on paljon", kertoo jäänpoistaja Hannu Mörsky Swissportista.   Lentokoneen jäänpoistaminen on tarkkaa, nopeaa ja tehokasta työtä. Yhden koneen käsittely tapahtuu nopeimmillaan parissa minuutissa. Jään ja huurteen poisto on viimeinen lentokoneelle tehtävä toimenpide ennen kuin kone pääsee ilmaan. Lentokone ajaa ns. pesupaikalle omilla moottoreilla. Kun kone on tukevasti paikoillaan, sen ympärille ajaa  joko kaksi tai neljä jäänpoistajaa. Jäänpoistaja Hannu Mörsky huristelee koneen kylkeen 26 tuhatta kiloa painavalla ajoneuvolla. Jäänpoistokoneen säiliöissä on yli 7 tuhatta litraa nesteitä- vettä ja erilaisia glykiooliseoksia. Kaikkia laitteita mm. ruiskua, jolla levitellään nesteitä koneen siiville, hallitaan nosturin 15 metrin korkeuteen nousevassa hytissä kahden zoikkarin avulla.   Anu Packalen pääsi jäänpoistaja Hannu Mörskyn kyytiin.

Suomessa on pakollista käyttää joulukuusta helmikuuhun talvirenkaita. Rengasliikkeissä riittäkin sutinaa varsinkin ensimmäisten lumisateiden saapuessa. Kaikki eivät osaa, voi tai viitsi vaihtaa itse renkaita, vaan homma ulkoistetaan ammattimiehille. Jari Keltasella on lähes 10 vuoden kokemus renkaiden parissa työskentelystä. Anu Packalén tapasi Kouvolan rengaspalvelun Jari Keltasen.

"Eläimen ruhosta tai raadosta poistetaan kaikki pilaantuva ja laitetaan tilalle ei-pilaantuvaa. Siinä yksinkertaistettuna eläinkonservaattorin työ", kertoo ylikonservaattori Ari Puolakoski. Toki työhön mahtuu lukuisia lukuisia muita työvaiheita aina ruhon tarkasta mittauksesta luiden keittämiseen. Luonnontieteellisessä museossa työskentelee viisi konservaattoria. He täyttävät vuosittain satoja eläimiä meidän museon vierailijoiden iloksi sekä arvokkaaseen tieteen käyttöön. Anu Packalén tapasi ylikonservaattori Ari Puolakosken

"Ennen teatteriesitystä mä laitan kaiken tarpeiston paikoilleen. Eli kaiken sen mikä ei ole lavastusta tai puvustusta", kertoo tarpeistonhoitaja Sirpa Marttila, joka on työskennellyt Kouvolan Teatterissa lähes 30 vuotta. Vuosien varrella tavaraa on kertynyt hyllykaupalla. Miten hän löytää ne juuri oikeat esineet ja tavarat? Tarpeistonhoitaja Sirpa Marttilan Kouvolan Teatterista tapasi toimittaja Anu Packalén.

Tauko vietetään tänään teatterimaailmassa. Kouvolan Teatteri kuuluu Suomen teatterikentässä keskisuureen kastiin. Teatterissa vierailee vuosittain noin 40-tuhatta katsojaa, suuren näyttämön täyttöaste on valtakunnallisesti erittäin hyvää tasoa. Teatteri työllistää noin 40 vakituista henkilöä, joista 11 on näyttelijää. Ohjaajien, lavastajan ,kapellimestarin ja hallinnon väen lisäksi esityksistä ei tulisi mitään ilman puvuston, verstaan väkeä ja näyttämöteknistä henkilökuntaa. Näyttämömestari Jari Rinne on mies, jolla on teatterin kaikki langat käsissä. "Näyttämämestari vastaa teatterin näyttämöstä, esityksestä ja harjoituksista. Hän vastaa näyttämöhenkilökunnan toiminnasta sekä toimii näyttämöteknisten esimiehenä. Näyttämämestari osallistuu niin harjoituksiin kuin esityksiikin. Työajat ovat monimutkaiset. Töitä tehdään sen mukaan mitä näyttämöllä tapahtuu", kiteyttää näyttämömestari Rinne. Toimittaja on Anu Packalén

Lavastaja Maija Louhio on ollut kiinnitettynä Kouvolan Teatterin vuodesta 2007 oltuaan usein vierailijana jo sitä aiemmin. Louhio toimi pitkään freelancerina, mutta hänellä on ollut kiinnitykset myös Kajaanin kaupunginteatteriin sekä Teatteri Pieneen Suomeen. Kouvolassa nähtyjä Louhion lavastuksia ovat olleet mm. musikaalit "Minna" sekä "Katri Helena" ja suosittu Kymenlaakson laulu. Parhaillaan Louhion työn alla on marraskuun alussa ensi-iltansa saava dokumenttiteatteriproduktio "Työtä päin". Lavastajan työ vaatii taiteellista näkemystä, visuaalista hahmotuskykyä sekä tiimityötaitoja. "Tärkein osa tätä työtä on se, kun tulevan esityksen maailmaa suunnitellaan ja hahmotellaan", kertoo lavastaja Maija Louhio. " Olen enemmän taiteilija kuin käsityöläinen. Kivaa tässä työssä on löytöretkimäisyys. Jokainen työ on erilainen ja aloitetaan aina tyhjästä". Miten työ on muuttunut vuosikymmenten edetessä? Kouvolan Teatterissa vieraili Anu Packalén.

Hävikkitutkinta kuuluu yksityisetsivän vakiituneisin toimeksantoihin. "Tilaisuus tekee varkaan -sanonta, pitää ikävä kyllä melko hyvin paikkansa", vakuuttaa yksityisetsivä Pentti Lintunen. Lisäksi yksityisetsivää työllistää parisuhteeseen liittyvät luotettavuustutkinta, testamentti- ja käsialatutkinnat, kadonneiden etsinnät ym. Yksin ei Lintunen toimi, vaan työ on tiimityötä. Mikä on yksityisetsivän painajainen? Anu Packalén tapasi yksityisetsivä Pentti Lintusen Ace-Controllista

Kalastaminen on mukava harrastus, johon pääsee kiinni melko pienin panoksin. Kalastusta voi harrastaa loistavasti myös pääkaupunkiseudulla. Esimerkisi Vantaankoskella voi kokeilla kalaonneaan, kunhan vain luvat ovat kunnossa. Lupien perään on kalastuksenvalvoja Markku Tiusanen "Kalastajat tykkäävät, kun kysellään lupia. Se on merkki hyvin hoidetuista kalavesistä", tietää Tiusanen. "Kalastuksenvalvojan työ ei ole pelkästään lupien tarkastusta, vaan tämä on paljon myös puhdasta neuvontahommaa". Miksi kalastusta pitää valvoa ? Tauon toimittaa Anu Packalén

R-kioskit eivät oikeastaan ole mitään mitään vähäpätöisiä kioskeja, vaan minimarketteja, joista saa lähes mitä tahansa. Siellä ladataan matkakortit, juodaan aamukahvit, täytetään lotto- muut pelikupongit, noidetaan postipaketit, ostetaan illan sidukat ja kaljat ja samalla pelataan pari erää hedelmäpelejä. R-kioskissa työskentelevien on siis taivuttana monelle mutkalle. Aikaa vie myös papereiden vahtimiset, etteivät alaikäiset lankea Ray: n pelikoneisiin. Tästä kaikesta huolimatta yrittäjä Tupuna Hartikainen tykkää työstään. "Asiakkaat tuovat päivään positiivisuutta ja energiaa", iloitsee Hartikainen. Anu Packalén jatkaa

Asunnon ostaminen on monelle se elämän suurin kauppa. No ei ihme, sillä neliöt maksavat maltaita, varsinkin täällä Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. "Asiakkaat harkitsevat nykyään kauppoja todella pitkään. Mitään hätiköitä ostopäätöksiä ei tehdä eikä kukaan ole enää kahden asunnon loukossa", kertoo kiinteistövälittäjä Pia Hurme. "Kun aiot myydä asuntosi, kannattaa kaikki turhat tavarat ja roinat siivota myynnin ajaksi vaikkapa kellariin. Asunto pitää olla selkeä ja seesteä, että ne kaikki hyvät neliöt tulisivat esiin", vinkkaa välittäjä. Anu Packalén pääsi kiinteistövälittäjä Pia Hurmeen matkaan.

"Kesällä ajetaan nurmikkoa, syksyllä puhalletaan lehtiä ja talvella kolataan lunta", näin kiteyttää kiinteistöhoitaja Arto Ryytty. "Työ on mukavan vaihtelevaa ja itsenäistä. Ulkotöiden lisäksi teen jonkin verran sisätöitä eli yleisten tilojen lamppujen vaihtoja. Huoneitoissa korjaan hanoja ja wc-pönttöjä ja availen tukkeutuneita viemäreitä. Joskus autan ikääntyneitä asukkaita lamppujen ja sulakkeitten vaihdossa" Huoltomies tai oikemmin kiinteistöhoitaja on se, joka tyhjentää taloyhtiöiden pikkuroskiset, vaihtaa rappukäytävien lamput ja käy avaamassa tukkeutuneen viemäri. Pääasiassa kiinteistöhoitajan päivät kuluvat ulkohommissa. Miten kiinteistöhoitaja Arto Ryytyn päivä on alkanut. Millaisia terveisiä kiinteistöhoitaja lähettää meille asukkaille? Tauolla-sarjaa toimittaa Anu Packalén

Muurari on yksi rakennusalan perinteisimmistä käsityöammateista. Työ vaatii vankkaa kädentaitoa ja sanotaankin, että muuraaminen on rakennusalan vaativimpia töitä. Vantaalainen muurari Ari Hakanen on erikoistunut takkoihin, uuneihin, kesäkeittiöihin ym. tulisijoihin. 20 vuoden kokemuksella Hakanen paljastaa, että hyväksi muurariksi voi tulla vain, jos tuntee kiinnostusta ja poltetta työhön. Mitkä ovat muurarin tärkeimmät työkalut? Muurari Ari Hakasen tapasi Anu Packalén.

"Tämä on rakas Helsinki! Täällä on hankalia ja kivoja paikkoja. Täällä pitää löytää ne omat reiti ja keinot päästä eteenpäin. Terve pelko pitää olla mukana. Likenteen seassa pitää rohkeasti ottaa oma paikkansa. Asenne auttaa", kertoo fillarilähetti Pave Järvenpää. "Koko kaupunki on mun toimisto. Moikkaan aina Havis Amandaa, joka on vanha ystäväni. Heitämme aina hyvät jutut, kun tapaamme". Millaisella pyörällä Järvenpää polkee? Mikä on paras vuodenaika? Fillarilähetti PAve Järvenpään tapasi Anu Packalén.

"Aamu alkaa usein postin ja rahdin haistelulla. Päivällä saattaa olla kotietsintää tai virka-apua muille viranomaisille. Iltapäivällä etsitään matkustajilta rahaa, kertoo työpäivän kulusta koiranohjaaja Timo Pasanen. Pasanen työskentelee Helsinki-Vantaan lentoaseman tullissa. Hänen työparina on raha- ja huumekoira Massi. Yhdessä he kulkevat laukkuhihnojen ja matkustajien liepeillä ja samalla Massi haistelee. Nyt vuodenikäinen Massi tuli Pasaselle kahdeksan viikon ikäisenä. Koulutus on toiminut hyvin, sillä heti työt aloitettuaan Massi teki hyvän löydön. Se sai kiikkiin konnan, jolta löytyi 13 tuhatta käteistä. Hyvästä työstä Massi sai palkinnoksi leikkihetken isäntänsä kanssa. "Labbis on tasainen suorittaja. Se ei ole missään ehkä paras, mutta se ei ole missään huonokaan", kehuu koiranohjaaja Timo Pasanen työpariaan rahakoira Massia. Anu Packalén jatkaa.

Tauolla ajellaan tänään hissillä, eikä ihan missään tavallisessa kerrostalossa vaan Eduskuntatalossa. Eduskuntatalosta löytyy 20-30 erilaista ja eri-ikäistä hissiä. Hissin kunnossapitoasentaja Tommi Lampisen työnä on pitää hissit toimivina ja liikkuvina. "Uudemmat hissit ovat sellaisia, joissa koneisto on hissikuilussa. Vanhempien hissien nostolaitteet ovat erillisessä konehuoneessa". Eduskuntatalosta löytyy myös Suomen tunnetuin paternosterhissi. Hissi on kuljetellut herroja ja leidejä turvallisesti ja vakaasti aina 30-luvulta alkaen. Hissin kunnossapitoasentaja Tommi Lampinen kertoo, että paternosterhississä on todella vähän vikoja. "En muista, että hissi olisi ollut kertaakaan vialla viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Se johtuu siitä, että se on 30-luvulla rakennettu vahva laite ja yksinkertainen käyttö". Paternosterhissi kulkee 30 cm sekunnissa. Se näyttää kulkevan hitaasti, mutta todellisuudessa hissi kulkee ihan rivakkaa tahtia. Hissiä ei saa käyttää kuin talon henkilökunta. Millaista on korjailla ja huoltaa hissejä? Mihin asentaja tarvitsee korvia? Hissin kunnossapitoasentaja Tommi Lampisen tapasi Anu Packalén.

Pekka Eronen on toiminut levykauppiaana vuodesta 1980. Liikkeestä löytyy valtava kokoelma cd- ja vinyylilevyjä. Pekka Erosen sydäntä lähellä ovat reggae, salsa, soul brasisilailainen, afro, klassinen, jazz ja viihde. Viime vuosina on paljon puhuttu levybisneksen huonoista ajoista. Levymyynti takkuaa. Ihmiset lataavat paljon musiikkia joko laittomasti tai laillisesti, ostettuna spotifyn kautta. Eroselle spotify ei ole pelkkä mörkö. "Spotify ei suuri ongelma tällaisessa yhden miehen pikkufirmassa. Monet ihmiset tutustuvat musaan spotifyssa ja sen jälkeen levy haetaan mun luota". Millainen on Erosen tyypillinen asiakas? Toimittaja on Anu Packalén.

Metsä rytisee ja tanner tömisee, kun metsäkone hoitaa entisen metsurin työt. Enää ei pokasaha soi, märät vaatteet haiset eikä miehet asustele pitkiä aikoja savottakämpillä, vaan metsätyöt sujuvat siististi ja näppärästi metsäkoneen voimin. Tauolla hyppäämme moton eli metsäkoneen kyytiin. Motokuski Janne Anttas kertoo työstään. Toimittaja on Anu Packalén

Hsl:llä on 105 lipuntarkastajaa, joista naisia on enemmistö eli 58. Nyt tauolla tapaamme kaksi iloista lipuntarkastaa Matti Liimataisen ja Terhi Kiiskisen. "Silmä on harjaantunut huomaamaan, kuka huijaa ja kuka ei. Kehon kieli kertoo paljon", paljastaa Terhi Kiiskinen. "Pääsääntöisesti asiakkaat ovat mukavia, käyttäytyvät hyvin ja ymmärtävästi", muistuttaa Matti Liimatainen. Millaisia selityksiä lipuntarkastajat kuulee? Toimittaja on Anu Packalén.

"Olen enemmän käsityöläinen kuin taiteilija", kertoo 20 vuotta alalla ollut tatuoija Jykä Ilen. "Ei tässä aina pääse itseään toteuttamaan taiteilijan lailla, koska useinmiten teen niin kuin asiakas haluaa". Ennen vanhaan tatuoitu ihminen aiheutti pelkoa ja kauhua, koska tatuoinnit liitettiin vahvasti paheeseen: useinmiten tatuoitu tyyppi oli merimies tai vankilakundi. Nyt monet, aivan tavallaiset kunnon kansalaiset, haluavat koristautua huomioita herättäen. 1990-luvulla tatuoinneista tuli muotia, ja siitä ajasta on muistuttamassa, silloisessa kovassa huudossa olleet ns. tribaalikuviot. "Tänään tyypillinen asiakas on 20-30 vuotias nainen", kertoo 20 vuotta alalla ollut tatuoitsija Jykä Ilen. Toimittaja on Anu Packalén.