Ihka ensimmäinen jaksoni, jossa ei ole vierasta. Vain minä ja tarina rinnoistani. Sinä voit ajatella, että on turhamaisuutta muokata kehoa ja ottaa silarit. Voit ajatella, että otin ne vain miesten takia. Saatat tuntea, että petin sinut olenhan kehorauhan puolesta puhuja ja nyt luon lisää ulkonäköpaineita.
Tämä oli pitkään kypsynyt päätös. Asia minua varten. Ja kyllä, kieriskelin valtavassa syyllisyydessä koko maailmaa kohtaan ennen rintaleikkaustani. Mutta olen pikku hiljaa alkanut uskoa, ettei se ole totta. Minun kehoni on minun. Se on kehorauhan ydin. Eikä minun lopulta tarvitsee pyytää anteeksi tai perustella kehoani koskevia päätöksiä niin kuin ei kenenkään pitäisi joutua.
Tein tämän jakson, koska haluan sillä taas piirun verran rikkoa vaikenemisen ja häpeän verhoa mikä silareihinkin liittyy - etenkin meillä äiti-ihmisillä. Halusin, että te kuuntelijatkin kohtaatte ennakkoluulonne ’kumitissejä’ kantavista ihmisistä. Minä voin täydestä sydämestä sanoa, että päivääkään en ole katunut. Sen sijaan olen saanut jotain minussa ollutta takaisin uudessa muodossa ja nautin siitä suuresti. <3
*Tämä jakso ei ole mielipidekysely. Voit laittaa hyväntahtoisia ajatuksia minulle, mutta ikävät kommentit poistan suoraan.
IG: @puhumuru