Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden.

Huhtikuussa 2022 avasin äidin laskun apteekista. Laskut oli käännetty minulle, koska äiti asui ympärivuorokautisessa hoivakodissa Tampereella. Olin siirtänyt ne suoraveloitukseen ja myönnän, että pitkät lääkelaskut olivat jääneet lukematta.

Paitsi nyt. Silmään pisti risperidoni laskun toisella sivulla.

Tiesin, että risperidoni on psykoosilääke, mutta eihän äiti sairastanut psykoosia. Terveyskirjaston sivuilta luin, että risperidoni on ainoa psyykenlääke, jota voidaan käyttää "erityistapauksissa lyhyitä aikoja aggressioiden ja psykoottisten oireiden lievittämiseen Alzheimerin tautia sairastavilla".

Äiti sairasti Alzheimerin tautia ja osteoporoosia.

Kaivoin esiin hänen paperinsa. Risperidonia hän oli syönyt kauan, ainakin kuusi vuotta.

Tutkin apteekin laskua tarkemmin. Äiti sai melatoniinia nukahtamiseen. Laastarina voimakasta kipulääkettä buprenorfiinia, jonka haittavaikutuksena on esimerkiksi ummetus, ja ummetukseen makrogolia. Asetyylisalisyylihappoa, joka on tulehduskipulääke, ja lansopratsolia, jolla ehkäistään tulehduskipulääkkeen aiheuttamaa mahahaavaa.

Ja niin edelleen. Yksin maaliskuussa 82-vuotiaalle äidilleni oli ostettu toistakymmentä lääkettä. Siis muistisairauteen? Vaikutti myös siltä, että lääkkeiden haittoja lääkittiin toisilla lääkkeillä.

Ikääntyminen lisää lääkitystä. Vanhat sairaudet äityvät ja uusia diagnosoidaan, ja niitä hoidetaan jopa usealla lääkkeellä. Näin on päästy siihen, että joka viides yli 75-vuotias käyttää yli kymmentä lääkettä, mitä kutsutaan merkittäväksi monilääkitykseksi.

Mukana on usein psyykenlääke. Laitoksissa kahdella kolmesta ja kotona asuvista joka kolmannella, Hanna-Maria Roitto sanoo. Hän on geriatrian erikoislääkäri, jonka erikoisalaa ovat muistisairaudet.

Eniten kuluu uni- ja rauhoittavia lääkkeitä, sitten mieliala- ja psykoosilääkkeitä.

Hoivalaitosten asukkaista yhdeksällä kymmenestä on muistisairaus, mikä vain lisää entisestään psyykenlääkkeiden käyttöä. Mutta miksi?

Selitys löytynee muistisairauksien neuropsykiatrisista eli käytösoireista, joita yritetään taltuttaa "mieltä tasoittavilla" lääkkeillä. Lähes jokaisella muistisairaalla on jossain vaiheessa käytösoireita, kuten vaeltelua, huutelua, ärsyyntymistä, apatiaa, masennusoireita, tarpeetonta riisumista tai tavaroiden kätkemistä.

Niihin edes risperidoni ei auta.

Käypä hoito -suosituksen mukaan muistisairauden ensisijainen lääkehoito on muistisairauslääke ja käytösoireissa lääkkeettömät keinot. Niitä ovat esimerkiksi psyko- ja muisteluterapia, liikunta ja hyvä perushoito, jossa hoitajalla on aikaa jutustella tai viedä ulos.

Tai musiikin kuuntelu, Roitto sanoo. Hän ottaa esimerkiksi dokumenttielokuvan Alive Inside, jossa muistisairaat heräävät eloon, kun kuulevat lempimusiikkiaan.

Tärkeintä on, että tekemistä ja virikkeitä riittää, jolloin myös nukuttaa ilman lääkkeitä.

Eihän siitä mitään tulisi, jos luomuna hoidettaisiin, äidin hoitaja totesi kerran. Sanat kuvastavat iäkkäiden hoitokulttuuria, joka on vahvasti lääkekeskeinen.

Se näkyy. Alzheimerin tautia sairastavista joka kolmas käyttää bentsodiatsepiineja ja niiden kaltaisia rauhoittavia lääkkeitä, useampi kuin joka neljäs masennuslääkettä ja joka kolmas psykoosilääkettä, geriatrisen lääkehoidon professori Sirpa Hartikainen ja lääke-epidemiologian dosentti Heidi Taipale kirjoittivat vuonna 2017 Duodecim-lehdessä.

Psyykenlääkkeitä tulisi käyttää vain hankalimpiin psykoosin ja aggression oireisiin, joihin voi liittyä itsen tai toisten vahingoittamista. Niitä risperidoni voi vähentää, kansainvälisen tutkijaverkoston Cochrane-katsauksessa todetaan.

Muuten psykoosilääkkeiden teho muistisairauden hoidossa on vaatimaton.

Cochrane-katsauksessa todetaan edelleen, että myös masennuslääkkeiden hyöty muistisairaille on sangen vähäinen. Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden tehosta ei ole edes tutkimusnäyttöä, Hanna-Maria Roitto kirjoitti vuonna 2021 Duodecim-lehdessä.

Haittoja kyllä löytyy. Esimerkiksi n...