Kadonneen ajan etsintä on totuuden etsintää, sillä totuudella on olennainen suhde aikaan. Nautintomme ja ilomme vastaavat sitä totuutta, jonka me löydämme. Jaksossa etsitään totuutta Deleuzen Proust-kommentaarin luvuista 2 ja 3. Nauhalle tarttui myös kissojen huutoa, leikkiä ja oksentamista. Teemoja:

- totuuden löytäminen tuottaa iloa, vaikka totuus koskisi pettävän rakastajan valheiden selvittämistä tai uusimman ilmastonmuutostutkimuksen lukemista

- kuka etsii totuutta? ihmisellä ei ole mitään sisäistä luonnollista totuudentahtoa, totuudenhalu herää vasta ulkopuolisesta sysäyksestä, joka tekee meille väkivaltaa, riistää meiltä rauhan ja pakottaa meidät etsimään

- totuus on aina ajassa, ja Proustilla on neljä aikaa: 1) kuluva aika joka muuttaa ja tuhoaa, 2) tuhlattu ja kadotettu aika maailmassa ja rakkaudessa, 3) jälleenlöydetty aika (kadotetun ajan sydämestä palautettu aika), joka antaa kuvan ikuisuudesta, 4) varsinainen ikuisuus, absoluutti, alkuperäinen aika, jonka taide myöntää

- Proustin sankari oppii vähitellen: kyse on kehitysromaanista

- on paljon asioita, jotka estävät meitä herkistymästä maailmalle; tarvitaan välttämättömät kohtaamiset, jotta pystymme hylkäämään valmiit käsitykset

- siirtymä ystävyyden ja filosofian parista rakkauden ja taiteen pariin

- pettymys on olennainen osa etsinnän oppiaikaa