Seurakuntaliiton Podcast

"Mistä löydän Kristuksen" - Kirkon tuntomerkit Osa 9: Kirkon tunnustus ja tuntomerkkien toteutuminen Opetussarjan viimeisessä osassa vastataan muun muassa seuraaviin kysymyksiin: - Millä tavalla kirkon tunnustus on sen tuntomerkki? Miten kirkon tunnustus liittyy evankeliumin sanan ja sakramenttien jakamiseen? - Mikä on kirkon todellinen tunnustus? - Milloin kirkko lakkaa olemasta oikea näkyvä kirkko? - Mikä on oikea arviointimittari, kun kysytään: "Mihin kirkkoon minun tulisi kuulua?" Pidetty Vetelissä 21.3.2024 Pastori Esa Yli-Vainio (Seurakuntaliitto)

"Mistä löydän Kristuksen?" - opetussarja kirkon tuntomerkeistä. Osassa kahdeksan on vuorossa seitsemäs ja viimeinen varma oikean Kristuksen kirkon tuntomerkki, nimittäin pyhä risti. Tämä risti on Kristuksen vaino, pilkka, häpeä ja ahdinko, jota maailma ja perkele osoittaa Kristusta vastaan. Ja koska se vainoaa Kristusta, se vainoaa hänen seurakuntaansa, joka pysyy Kristuksessa. Onhan Kristus itse seurakuntansa pää. Missä siis seurakuntaa vainotaan Kristuksen sanaan ja sakramentteihin sekä muihin tuntomerkkeihin pitäytymisen tähden, siellä on Kristus ja hänen oikea näkyvä kirkkonsa. Opettajana pastori Ville Typpö (LHPK) esitetty 7.3.2024, Vetelissä

Mistä löydän Kristuksen? Kirkon tuntomerkit Jaksossa 7 perehdytään kirkon kuudenteen erehtymättömään tuntomerkkiin, joka on Jumalan pyhän kansan yhteinen rukous - jumalanpalvelus. Opettajana pastori Jimmy Svenfelt (LHPK) Esitetty: Veteli 22.2.2024

"Mistä löydän Kristuksen?" - Kirkon tuntomerkit Osa 6: Pyhä saarnavirka Opettaja: pastori Ville Melanen (Inkerin kirkko) Osassa 6 käsitellään Kristuksen asettamaa pyhää virkaa, joka jakaa kaikkia Jumalan pyhiä ja pyhittäviä lahjoja: armonvälineitä; ja käyttää julkisesti avainten valtaa. Näin Jumalan pyhä kansa, seurakunta, tulee pyhitetyksi. Mihin virka perustuu? Kenen virka on? Miten virka toimii kirkon tuntomerkkinä oikein? Miten virka tulee Kristuksen asetuksena turhennetuksi? Pidetty: Vetelissä 8.11.2024

Mistä löydän Kristuksen? - Opetussarja Kirkon tuntomerkeistä Kristuksen ja hänen oikean näkyvän seurakuntansa löytää neljänneksi sieltä, missä oikein hoidetaan ja käytetään Kristuksen "avaimia" - synninpäästöä ja synteihin pidättämistä - jotka hän on seurakunnalleen jättänyt. Tämä jakso sisältää mm.: - Avainten vallan lahja - Lutherin opetus avainten vallasta Kristuksen oikean näkyvän seurakunnan varmana tuntomerkkinä - Kenen avaimet ovat? - Avainten julkinen ja yksityinen käyttö - Avainten valta ja rippi Pidetty: Vetelissä 25.1. Opettajana: pastori Ville Typpö (LHPK) Luentosarjan jakso 5

Opetus pidetty Vetelissä 11.1.2024, opettajana Vetelin itsenäisen evankelisluterilaisen seurakunnan pastori Esa Yli-Vainio (Seurakuntaliitto). Tässä jaksossa opetetaan Herran pyhän ehtoollisen olemuksesta ja lahjoista, sekä sen arvosta seurakunnalle oikean näkyvän kirkon varmana tuntomerkkinä. Missä ehtoollinen on Kristuksen asetuksen mukaan hoidettu, siellä hän itse on lahjojaan jakamassa konkreettisesti, olemuksellisesti ja todellisesti. Myös käsitellään sitä, mitenkä ehtoollinen hoidetaan oikein, sekä milloin sen hoito turmeltuu; Jumalan sanan pyhyys ja evankeliumin puhtaus on kriteerinä ehtoollisen toteutumiseen seurakunnan tuntomerkkinä.

"Mistä löydän Kristuksen?" Kirkon tuntomerkit osa 3 - Pyhä Kaste Vetelissä 14.12. Pastori Esa Yli-Vainio - Pyhä Kaste armovälineenä - Kristus pyhän kasteen tekijänä ja sisältönä - Pyhä kaste oikein hoidettuna on kirkon tuntomerkki - Pyhän kasteen väärä hoitaminen turmelee sen lahjat kirkon tuntomerkkinä

"Mistä löydän Kristuksen" - Kirkon tuntomerkit Osa 2: Jumalan sana ja Kristuksen ääni - Jumalan sana kirkon ensimmäisenä päätuntomerkkinä - Kirkko elää Jumalan sanasta, erityisesti evankeliumista - Puhdas evankeliumin saarnaaminen - Evankeliumin julistus vaatii aina myös lakia: lain ja evankeliumin oikea jakaminen - Evankeliumin sanan teho ei ole riippuvainen saarnaajasta - Evankeliumin sana ja kirkon oppi - Tiivistelmäteesi: "Jumala vastaa sanastaan ja sana kaataa saatanan vallan." Pastori Seppo Salo (Seurakuntaliiton esimiespastori) Vetelissä 23.11.2023 (Kuva: Ville Kettunen, Pixabay)

Luentosarja Kirkon tuntomerkeistä Vetelissä Osa 1: Mikä on Kirkko? (9.11.2023) - Mikä on Kristuksen pyhä, yksi, katolinen ja apostolinen kirkko? - Miksi on tärkeä kuulua Kristuksen oikeaan näkyvään seurakuntaan? - Mitkä ovat näkyvän kirkon oikeat ulkoiset tuntomerkit? Mitkä ovat epäluotettavat tuntomerkit? - Miten saatana yrittää apinoida Jumalan töitä myös kirkossa? Opettajat: Pastori Esa Yli-Vainio (Seurakuntaliitto) Pastori Ville Typpö (Lähetyshiippakunta) Kuva: Lars Nissen

Luuk.5:1-10 Yllätys: Pietari käskee Jeesuksen menemään pois luotaan, kun huomaa syntisyytensä Jeesuksen jumaluutta vasten, ettei hän kuolisi - sen sijaan me rukoilemme syntisinä Jeesusta: "Herra, tule minun luokseni, sillä minä olen syntinen ihminen", jotta saisimme elää.

Raamatunkohta: Hepr.9:15-17 Jeesuksen testamentti = ehtoollinen, uusi liitto hänen veressään. Se perintö, jonka Jeesus testamentissaan meille jättää syntien anteeksiantamuksen lisäksi, sisältää Jumalan lapseuden, taivaan valtakunnan, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän. Tästä kohdasta avautuu hyvin jumalanpalveluksen luonne sekä ehtoollisen suuri arvo.

Miltä näyttää Jumalan ja kristittyjen rakkaus? Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh.3:16 Alkukieli kertoo meille, että varsinainen tarkoitus ei tässä ole puhua niinkään Jumalan rakkauden suuruudesta, vaan sen laadusta: Miltä näyttää Jumalan rakkaus maailmaa kohtaan? Se on Pojan lähettämistä kuolemaan maailman edestä! Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan ei ole ainoastaan Kristuksen kuolemaan antamisen syy ja edellytys, vaan myös itse se rakkaus, jolla Jumala maailmaa rakastaa! Näin kirjoittaa myös apostoli Paavali: Room.5:6-8. Tältä siis näyttää Jumalan rakkaus: viaton, ainosyntyinen Poika syntyy Isän tahdosta ja Pyhän Hengen voimasta ihmiseksi, meidän edustajaksemme. (2.Kor.5:19-21) Koska Jumala on ensin näin meitä rakastanut, että Poika on tullut ja kuollut koko maailman puolesta, ja verellään lunastanut meidät Isän lapsiksi uskon kautta, saamme me nyt hänen kauttaan omaksemme myös Jumalan rakkauden, jolla rakastamme lähimmäistämme. (1.Joh.4:9-11) Meitä kutsutaan siis rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme sillä rakkaudella, jolla Jumalakin on Kristuksessa meitä rakastanut. Miten hän sen meille antaa? Sanassa ja sakramenteissa: ne eivät anna meille ainoastaan Kristuksen veren armoa ja syntien anteeksiantamusta, vaan myös Jumalan rakkauden Kristuksessa Jeesuksessa, niin että me tällä rakkaudella Jumalan elävinä temppeleinä rakastaisimme lähimmäistämme. Room.12:1 Meidän rakkautemme Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan ei kuitenkaan näytä samalta kuin Jumalan rakkaus, vaikka rakkautemme tuleekin tästä samasta Jumalan rakkaudesta. Meitä ei kutsuta kuolemaan koko maailman puolesta ja kantamaan ihmisten syntejä. Emmepä siihen kykenisikään. Miltä sen sijaan näyttää se rakkaus, mihin Jumala meitä kutsuu? Sen hän ilmoittaa kymmenessä käskyssä! Luther, V-K Erityisiin kristityn elämän kutsumuksiin eri elämäntilanteissa Luther kirjoitti katekismukseen nk. Huoneentaulun, opettaen kristittyjä palvelemaan rakkaudessa Jumalaa palvelemalla lähimmäistään uskollisesti sillä rakkaudella, jonka Jumala on hänelle antanut juuri niissä kutsumuksissa, joihin hänet on asetettu. Kukin kutsumus kuitenkin on hyvä ja pyhä, Jumalalta saatu rakkauden palvelun tehtävä, jossa meitä kutsutaan rakkaudessa palvelemaan lähimmäistämme (eli diakonia). Näin kristittyinä me elämme maailmassa. Ef.2:8-10; Tiit.2:11-14

2.Kor.2:14-17 3 kuvaa Voittosaatto Suloinen tuoksu Jumalan sanaa ei kaupustella

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta. (Hepr.10:19-20) Olisi suurta päästä jonkin maailman suuren hallitsijan eteen, vastaanottamaan hänen suosiotaan ja vetoamaan häneen tarpeinemme ja pyyntöinemme. Esterin kirjasta saamme lukea, kuinka kukaan ei saanut astua kuninkaan eteen, tai menetti heti henkensä (Est.4:11). Vielä rajoitetumpi on pääsy pyhän Jumalan eteen. Jos syntinen astuu hänen kirkkauteensa ja pyhyyteensä, hän kuolee välittömästi. Näinhän kävi jokaiselle, joka joutui kosketuksiin Jumalan pyhyyden kanssa, esimerkiksi liiton arkun kautta (esim. 2.Moos.19:12; 2.Sam.6:6-7). Onkin ihmeellistä kuulla, että nyt meillä ”on pääsy” toisin sanoen, lupa käydä sisään kaikkeinpyhimpään! Sehän tarkoittaa, että jokainen Kristuksen oma saa tulla suoraan Isän Jumalan eteen, hänen läsnäoloonsa ilman, että Jumalan pyhyys lyö häntä maahan. Vanhassa liitossa vain ylimmäisellä papilla oli suurena sovituspäivänä lupa puhdistauduttuaan mennä Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimpään uhraamaan (3.Moos.16.). Uudessa liitossakin vain ylimmäinen, täydellinen pappi on kelvollinen astumaan Isän eteen. Tuo ylimmäinen pappi on Jeesus Kristus, joka todella on mennyt kaikkeinpyhimpään, ei Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimpään, vaan taivaallisen temppelin. Ja koska Jeesus on puhtaana ja synnittömänä ylimmäisenä pappina Isän edessä, on meillä häneen ja hänen vereensä liitettyinä sanan kautta, kasteessa, ja ehtoollisessa syntien anteeksiantamus (Ef.1:17), täydellinen puhdistus (1.Joh.1:7) ja avoin pääsy taivaallisen majesteetin eteen, hänen valtaistuimensa eteen, hänen läsnäoloonsa – taivaalliseen kaikkeinpyhimpään. Kristus on siis ovi (Joh.10:9) – avoin taivaan ovi Isän tykö hyvin todellisessa merkityksessä. Australialainen luterilainen professori ja teologian tohtori, John Kleinig opettaa Hebrealaiskirjeen kommentaarissaan, että tässä mainittu ”luja luottamus” (kreik. parreesia), joka meillä Kristuksen veressä on, tarkoittaa oikeastaan ”sananvapautta”, oikeutta puhua julkisesti. Hän kirjoittaa: ”Se tarkoittaa sananvapautta, vapautta osoittaa pyyntö valtaapitävälle henkilölle, oikeutta päästä sisään, rohkeutta lähestyä valtaapitävää henkilöä. (Ef.3:12; Hepr.3:6; 4:16; 10:35). Meillä on oikeus avoimeen pääsyyn Isän Jumalan läsnäoloon itse taivaaseen. Tämä sisäänpääsylupa ei riipu minkään vaatimusten täyttämisestämme tai mistään saavutuksistamme. Se on Kristuksen meidän puolestamme järjestämä oikeus.” Mitä siis on tämä sananvapaus? Se on ensinnäkin sitä, että meillä on vapaus tulla Jumalan sanan ääreen. Meillä on jumalanpalveluksessa todellinen pääsy Isän ja koko Pyhän kolmiyhteisen Jumalan eteen vastaanottamaan hänen lahjojaan, syntien anteeksiantamusta, siunausta, armoa, rauhaa sydämeen ja iankaikkista elämää. Tätä kaikkea hän tarjoaa sanassaan ja nimessään, Kristuksen veressä. Jumalanpalveluksessa taivas on maan päällä, meidän jumalanpalvelusalttarimme on salatulla tavalla yhdistetty Jumalan taivaalliseen valtaistuimeen. Näin Jumala on sanansa ja nimensä kautta todella läsnä temppelissään. ”… Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua” (2.Moos.20:24b). Sanassa ja sakramenteissa on edestämme kuollut ja ylösnoussut Kristus todella kanssamme ja jakaa uhrinsa lahjat. Sanan kautta vaikuttaa Pyhä Henki uskoa ja elämää synnyttäen. Saamme Kristukseen kastettuina astua Jumalan läsnäoloon jumalanpalveluksessa, sillä meidät on siinä Kristuksen veri puhdistanut, antanut hyvän omantunnon ja uskon, sekä avannut tuon taivaan meille avoimeksi.

Omantunnon varmuus pelastuksesta (1.Joh.5:6-13)

Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvun 10 alussa apostoli Paavali viittaa Israelin erämaavaellukseen Egyptistä lunastamisen jälkeen kohti luvattua maata, ja sanoo yllättäen: (1.Kor.10:1-4) Hän ei halua seurakuntalaistensa olevan tietämättöminä, vaan ilmoittaa heille nyt Jumalan sanan ilmoittaman totuuden. Kyllähän seurakunta tämän vanhan testamentin tekstin tunsi: mutta he eivät sitä oikein osanneet soveltaa. Huomaatko yllätyksen? Paavali nimittää mannaa sekä Meriban vettä, joka pulppusi kalliosta (2.Moos.16-17) hengelliseksi ruoaksi ja juomaksi, vaikka se olikin konkreettista ja todellista ruokaa! Meitä hämää nykyään sana ”hengellinen”. Ymmärrämme sen filosofisesti tai mysteerisesti fyysisen ja konkreettisen vastakohtana. Luonnostamme arvostamme ”hengellisiä” asioita enemmän kuin ”ruumiillisia”. Varokaamme tällaista ajattelua!  Paavali ja Raamattu tarkoittaa tällä sanalla nimittäin jotain muuta! Sana ’hengellinen’ ei tarkoita mitään sen enempää tai vähempää kuin Pyhän Hengen läsnäoloa ja toimintaa. Kastevetemme on hengellistä, koska siinä vaikuttaa Jumalan sana ja Pyhä Henki. Manna, Meriban vesi sekä kallio, josta vesi pulppusi, olivat siis hengellisiä, sillä niissä oli Jumalan sana ja lupaus, Pyhän Henki ja Kristus itse! Ne eivät siis ravinneet ainoastaan ruumista, vaan myös henkeä, vahvistaen Israelin kansan uskoa ja liitäen heidät Jumalan Pyhän Hengen työhön. Kalliosta, joka kansaa seurasi sanotaan erityisesti, että se oli hengellinen, ja että se oli Kristus. Siinä oli siis Pyhä Henki ja Kristus itse toimimassa ja siunaamassa kansaa. Me syömme ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren! Siinä on meidän pyhä hengellinen ruokamme ja juomamme konkreettisella tavalla nautittavanamme. Tämä ei ole vertauskuvallisen ruoan ja juoman nauttimista, vaan todellista. Jeesus opettaa ruumiistaan ja verestään Johanneksen evankeliumin luvussa 6 viitaten juuri mannaan: (Joh.6:48-51,53-58) Kristuksen ruumis on tosi ruoka, joka on kantanut meidän syntimme ja annettu sovintouhriksi edestämme. Se on pyhä uhri, joka pyhittää meidät täydellisesti (Hepr.10:10). Hänen verensä on uuden liiton veri, joka vuodatetaan syntiemme anteeksiantamiseksi ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä (Hepr.9:14; 1.Joh.1:7) Tämän hengellisen ruoan kautta me pääsemme kaikesta synnistä puhdistettuina ja pyhitettyinä Isän eteen kaikkein pyhimpään: (Hepr.10:19-22)   Saamme kristittyinä tehdä kaiken Jumalan sanan ja rukouksen kanssa, ja siksi syödä hengellistä ruokaa ja elää hengellistä elämää niin kotona ja töissä kuin jumalanpalveluksessakin. Kun me teemme kaiken Jumalan sanan kanssa, ja kun teemme sanan kautta, teemme Jumalan Hengen kanssa. Tämä hengellisyys ei koske ainoastaan sieluamme, vaan ruumiillista elämäämmekin. Erityisenä hengellisen aterioinnin paikkana on jumalanpalvelus, jossa saamme varmasti vastaanottaa Pyhän Hengen välineinä Jumalan sanan ja sakramentit. Niiden kautta Isä, Poika ja Pyhä Henki – koko Pyhä Kolmiyhteinen Jumala tulee luoksemme ja antaa meille kaikki lahjansa ja siunauksensa. Ne ovat konkreettisia, pyhiä asioita, mutta ne ovat todella myös hengellisiä, sillä niiden kautta Kristus antaa meille armonsa ja Henki pyhittää meidät. Niiden lähteiden luokse Kristus, Jumalan Karitsa haluaa meidät johtaa. (Ilm.7:17) Näin me saamme juoda Kristukselta itseltään elämän vettä, jonka lähteet puhkeavat myös meidän sydämissämme iankaikkiseksi elämäksi. Jeesus sanoo meillekin: (Joh.4:13-14) Näinhän kaikuu meillekin kutsu alttarille Kristuksen ruumista ja verta nauttimaan, Ilmestyskirjan sanoin: ”Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm.22:17). Nauttikaamme uskossa hengellistä ruokaa, Kristuksen ruumis, nauttikaamme uskossa hengellinen elämän vesi, hänen verensä.

1.Kor.10:14-21 Pelastus on meille luetun armon kautta Room.4. Tässä kuitenkin pelastus kuvataan konkreettisena, ikään kuin fyysisenä osallisuutena, yhteytenä. Onkin kyseessä ”Pyhäin yhteys” (koinonia toon hagioon). Tämän tunnustamme uskontunnustuksessa.  Se on: 1) Yhteys ja osallisuus  pyhistä asioista: Kristuksen ruumiin ja veren yhteys, osallisuus hänen hankkimastaan pelastuksesta à osallisuus hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Liittyminen uuteen liittoon ja kaikkiin siunauksiin, jotka Kristus on hankkinut. (Koinonia/partisipaatio = yhteys, osallisuus, ateriayhteys, perheyhteys.) Paavali puhuu leivästä leipänä ja maljasta maljana koko ajan, leipä ja viini eivät siis olemukseltaan muutu, joten muuttumisoppi on hyljättävä.  Se leipä ja viini, jonka apostolit ja heidän jälkeen pastorit nyt siunaavat, ovat kuitenkin todella Kristuksen ruumis ja veri. Niiden nauttiminen uskossa tuo siunauksellisen ja pelastavan osallisuuden Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Lausuessamme asetussanat ilmaisemme jatkavamme samaa ehtoollisenviettoa, jolla Jeesus oli opetuslastensa kanssa. Todellisuudessa Kristus itse siunaa, virkansa kautta asettaa ja jakaa ruumiinsa ja verensä seurakunnalleen. Jeesus liittää todella ruumiinsa ja verensä leipään ja viiniin, ja ne nauttiessamme me tulemme niistä osallisiksi. 2) Yhteys ja osallisuus pyhien seurakunnasta Pyhien asioiden kautta meidät liitetään osalliseksi pyhien yhteisöön, pyhään seurakuntaan, pyhään kansaan, kaikkien pyhien joukkoon ja yhteyteen. Seurakunnan sisäinen uskon ja opin yhteys: Siinähän ehtoollisleipä on yksi kokonaisuus, osoituksena siitä, että seurakunta on yksi ainoa. Samoin viini on yksi kokonaisuus, siksi vanha hyvä tapa on käyttää yhtä ehtoollismaljaa.  Siksi kyseessä on pyhä yhteys ja uskon yhteys. Tähän yhteyteen ei kuulu se, joka ei ole Kristuksen oma (kastettu) tai joka ei tunnusta samaa uskoa ja oppia. Kyseessä on ”saman Kristuksen perheen” ateria, se ei kuulu ulkopuolisille. Se erottaa meidät maailman muista alttareista ja vääristä pöydistä, jotka tavalla tai toisella kieltävät Jumalan sanan ja edustavat eri uskoa ja oppia. Kuten vanhassa liitossa tultiin osalliseksi Jumalan pyhyydestä ja alttarista syömällä alttarin pyhittämän uhrin, tullaan uudessa liitossa osallisiksi Herrasta Kristuksesta ja hänen lahjoistaan syömällä Herran pöydästä  hänen ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä.  Sekä luonnollinen Israel että uuden liiton tosi Israel, Kristuksen seurakunta pysyy erossa epäjumalanpalveluksesta, demonien pöydästä ja sen osallisuudesta. Pakanoiden epäjumalat ovat tässä demoneja, eli langenneita enkeleitä. Vanhassa Israelissa osallistuminen uhriateriaan teki osalliseksi Herran alttariin. Samoin pakanoiden uhrit tekivät osallisiksi epäjumalista. Tavallista ruokaa voimme syödä puhtaalla omallatunnolla, mutta väärään jumalanpalvelukseen tai epäjumalanpalvelukseen osallistuminen on rikos ensimmäistä käskyä vastaan. Pakanain uhrit tulevat riivaajille eikä kristityn sovi ehdoin tahdoin joutua riivaajien yhteyteen vaan pysyä Kristuksen yhteydessä. Uuden liiton jumalanpalvelusateria vs. epäjumalanpalvelusuhrit (eli ”idolit”, jumalankuvat). Tässä on kyseessä yhteys Kristuksen ruumiiseen ja vereen vs. demoneihin. Ajatus: Kenen perhettä olet, sen ruokaa syöt. Kahdenlainen yhteys on mahdotonta. Meidän tulee paeta epäjumalanpalvelusta eli erottautua väärästä hengellisestä yhteydestä ja pysyä oikeassa yhteydessä Kristukseen. Väärästä jumalanpalveluksesta tai epäjumalanpalveluksesta tulee irrottautua, paeta sitä. Sen kanssa ei tule leikkiä eikä veljeillä. Oikeaa jumalanpalvelusta on ainoastaan se, joka tapahtuu Kristuksen kautta ja hänen veressään (Hepr.9:14). Esa Yli-Vainio

”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:14-15) Tästä Vanhan testamentin tapauksesta meille kerrotaan 4. Mooseksen kirjassa näin:  (Lue: 4.Moos.21:4-7) Israelin kansa teki syntiä Jumalaa vastaan, kun he kapinoivat hänen vapautustekoaan vastaan erämaassa. Jumala oli vapauttanut kansansa Egyptin orjuudesta, ja nyt matkalla kohti luvattua maata kansa alati kapinoi ja nurisi. Kansa halusi mieluummin takaisin orjuuteen kuin turvata Herran armoon. Tästä rangaistuksena Herra lähetti kansan keskuuteen myrkkykäärmeitä, ja paljon kansaa kuoli.  Mooses saa Jumalalta yllättävän sanan kansan hätään: (Lue 4.Moos.21:8-9) Nyt Jumala käski Moosesta tehdä vaskesta eli pronssista tällaisen käärmepatsaan ja kiinnittää se tolpan nokkaan kaikkien katsottavaksi. Kyseessä oli selvästi Jumalan armonväline: jokin konkreettinen asia, johon Jumala oli asetuksellaan liittänyt sanansa lupauksen pelastuksesta. Jumalan asetukseen liittyi myös vaskikäärmeeseen katsominen, eli usko Jumalan lupaukseen. Tätä kuvaa Kristus käyttää pelastuksesta, jonka hän hankkii Golgatalla kuollessaan ristillä.  Aivan samalla tavalla kuin Israelin kansa, olemme mekin syyllisiä kapinaan Herraa vastaan.  Tämä lain tuomio on helvetin kadotus, iankaikkinen kuolema. Room.5:12, Ps.51:7. Mutta juuri sen tähden, että lain kautta tunnemme syyllisyytemme, kelpaa meille myös evankeliumi. Gal.3:22. Juuri sinutkin on Jeesus Kristus synneistäsi päästänyt verellänsä, kun hän kuoli edestäsi ristillä. Kristuksen veressä on syyllisyytesi ja kadotustuomiosi, vihollisuutemme rangaistus otettu täydellisesti pois. Kol.1:20. Uskon kautta saat tässä ja nyt omistaa armon, anteeksiantamuksen, vanhurskauden ja autuuden, jonka Jeesus Kristus on koko maailmalle verellään hankkinut.Vaskikäärmeen korottamisen kautta me opimme tuntemaan paremmin myös vapahtajamme ristiinnaulitsemisen merkityksen. Käärmeiden myrkky tuli kansalle kuolemaksi. Samalla tavalla paratiisissa luikerrelleen käärmeen eli saatanan myrkky on meidät jokaisen myrkyttänyt ja tuonut meille lain silmissä kuolemantuomion. Mutta tästä kuolemasta tuli Jumalalta Jeesuksessa Kristuksessa meille varma pelastus. Selvästi ja voimallisesti tätä opettaa apostoli Paavali kirjeissään: Gal.3.13, 2.Kor5:21, Ef.2:15-16. Niin kuin myrkky silti pysyi käärmeen puremassa israelilaisessa, niin pysyy meissäkin syntimme kuolemaamme asti, mutta sen tuoma kuolema, meidän rangaistuksemme on siirretty ihmiseksi tulleen Jumalan, Jeesuksen niskaan ristille. Maailman synniksi tehtynä on synnitön Jeesus Kristus meidän sijaiskärsijänämme, käärmeen kuvana ripustettu kirouksen puuhun Golgatan ristille, jotta sinulla olisi uskon kautta iankaikkinen elämä. Kuten vaskikäärme oli Jumalan antama armonväline, pelastuksen välittäjä syntiselle kansalle, samoin hän on antanut meille armonvälineet pelastuksen välittäjäksi Jeesuksessa Kristuksessa. Nämä armonvälineet ovat Jumalan sana, pyhä kaste, sekä Herran pyhä ehtoollinen, joista Raamattu puhuu, että niiden kautta meidät liitetään osallisiksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (Room.4:4-6; 1.Kor.10:16-17), puhdistetaan kaikesta synnistä Jeesuksen verellä (1.Piet.3:21; Hepr.10:22-23; 1.Joh.1:7), pyhitetään täydellisesti Jumalan valtakunnasta ja iankaikkisesta elämästä osallisiksi (Joh.17:17), annetaan usko (Room.10:17) ja tehdään Jumalan temppeleiksi (1.Kor.3:16). Niissä meillä on uskomme kohde, niissä meillä on läsnä autuus ja pelastus, Kristus itse ja hänen verensä armo. Niissä meillä on pelastus ja suoja kaikkea syntiä ja kuolemaa, käärmeen myrkkyä vastaan. Näihin tartumme uskolla, uskon kautta ”katsomme Kristukseen” ja omistamme pelastuksen, jonka hän meille tarjoaa.

Vanha apostoli Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassa Jumalan valtaistuimesta ja sillä istujasta jännittävällä tavalla: Lue: Ilm.5:5-10Luulisi, että valtaistuimella istuisi mahtava, pelottava ja voimakas leijona; Kuninkaiden kuningas ja Herrain Herra, Kaikkivaltias, etäinen ja pelottava Jumala - mutta sen sijaan sillä istuu uhrattu Karitsa, joka on kaikkien syntien puolesta kuollut ja noussut kuolleista. Siksi hän on armollinen ja laupias, lempeä Vapahtaja meille syntisille; ei pelottava ja kauhea Valtias, jota emme uskaltaisi lähestyä. Kristuksen suuri voima ja valta ”Juudan leijonana” on kätketty hänen kärsimykseensä ja sovituskuolemaansa ja armoonsa. Teurastettuna karitsana hän on verellään ostanut meidät laumakseen ja tehnyt meidät kanssaan pyhiksi papeiksi ja kuninkaiksi, kuten pyhät laulavat. Me saamme lähestyä Jumalan kaikkein pyhintä jo täällä maan päällä ja rukoilla Isää Kristuksen kautta kaikkien puolesta. Meillä on pääsy Isän eteen Kristuksen veren tähden. Poikansa uhrin kautta Isä ottaa meidät iloiten luokseen ja kuulee kaikki pyyntömme. Hepr.10:19-22. Koska Kristus on todellisena ylipappina mennyt Isän eteen, on meillä hänen veressään pääsy myös pappeina Jumalan luo. Lunastuksen ja kasteen kautta meidät on vihmottu ja pyhitetty vanhan liiton Israelin tavoin pyhäksi pappiskansaksi. 1.Piet.2:9-10Mitä kertoo se, että valtaistuimella istuu ”karitsa, kuin teurastettu”?  Tässä on kuva  Kristuksen jumalihmisyyden merkityksestä. Jeesus ”Jumalan karitsana, joka ottaa pois maailman synnit” on kuva siitä, mikä hänen tehtävänsä on jumalihmisenä, ihmiseksi syntyneenä Jumalana. Vain ihminen voi kuolla, vain Jumala voi antaa synnit anteeksi. Vain ihminen voi olla ihmiskunnan edustaja, vain Jumala voi kantaa koko syntitaakan. Vain ihminen voi kuolla, vain Jumalan kuolema ja veri sisältää äärettömän suuren voiman, jolla maailman synnit ovat sovitetut. Ja jos Kristus on sekä Jumalana että ihmisenä astunut taivaaseen, saamme mekin hänen kauttaan ja hänessä ylösnousta ja tulla taivaaseen menettämättä ihmisyyttämme. Itse asiassa, ihmisyytemme tulee näin täydelliseksi.Jeesus sanoo olevansa Hyvä paimen (Joh.10), kertoen, että hänessä toteutuu Psalmin 23 kuvaus Herrasta, joka on paimen. Tämä Hyvä paimen ei ole kuitenkaan jäänyt paimeneksi, vaan hän on tullut itse uhrikaritsaksi lampaidensa puolesta: Johannes Kastaja julisti Jeesuksen olevan Jumalan valitsema ja tarjoama karitsa, jonka ruumis annettaisiin uhrina koko maailman, sinun ja minunkin syntiemme sovitukseksi. Hän kantaa niitä harteillaan ja kärsinyt niiden sovitukseksi kuoleman meidän sijastamme. Joh.1:29: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Apostoli Pietari kuvaa Jeesuksen sekä paimenena (1.Piet.2:25.) että uhrikaritsana. Hänen viattomalla, pyhällä ja kalliilla verellään on meidät ostettu vapaiksi synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Tässä Pietari käyttää kuvana virheetöntä karitsaa. 1.Piet.1:18-19.Johannes kääntää Pietarin tapaa paimenen ja lampaiden roolit ympäri. Myöhemmin Kristus, Jumalan Karitsa, toimii kuin paimen, joka johdattaa lampaita. Hän puhdistaa ja pesee meidät verellään ja antaa meille oman pyhyytensä vaatteeksi, jotta pääsemme hänen valtaistuimensa eteen. Karitsa pyyhkii syntimme pois ja kaikki synnin muistotkin, joka kyyneleen kasvoiltamme. Ilm.7:13-17. ”Kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille” on epäsuora lainaus Psalmista 23. Hyvä paimen on Jumalan Karitsa, joka paimentaa meitä, Jumalan lampaita iankaikkisen elämän lähteille, jossa syntimme pestään pois. Tämä tapahtuu jo täällä maan päällä jumalanpalveluksessa, jossa meidät puhdistetaan Kristuksen verellä – ja kerran saamme Karitsan verellä valkaistuissa vaatteissa astua Kristuksen valtaistuimen eteen ja osallistua suureen ja iloiseen taivaan jumalanpalvelukseen.  

Katekismus opetussarjan 40 ja viimeinen osa  Summa summarum, viimeinen osa