Olemme kaikki täällä libidon tähden: jonkun toisen libido on meidät tuottanut. Latinan libido tarkoittaa halua, erityisesti himoitsevaa, oikukasta ja intohimoista halua. Freud valitsi termin kuvaamaan seksisävytteistä psyykkistä haluenergiaa. Jakson teemoja: - ihminen on siitä monimutkainen elukka, että libido ei yleensä toimi kovin suoraviivaisesti, tai jos toimiikin, niin toiset ihmiset ja yhteiskunta asettavat libidolle melkoisia kiertoreittejä - miten ihmisten seksuaalisuus toimii: se on monimielistä, kiertävää ja perverssiä, eli kaikkea muuta kuin suoraviivaista yhdyntähakuisuutta, alkaen siitä, että maailman yleisin seksiakti on fantasiointi, eli mielikuvitusseksi, ja sen jälkeen masturboiminen. Tämä on Freudin pointti: ihminen on monimuotoisesti perverssi eläin - palautetaanko psykoanalyysissa kaikki seksiin? Tavallaan kyllä, mutta myös ehdottomasti ei - mitä Jung, Deleuze, Guattari, Reich ja Contrapoints sanoivat libidosta? Entä Lauri Rikalan runot? - libidon suhde rakkauteen ja joukkopsykologiaan - filosofian historia on suuri joukko erilaisten libidojen rationalisointeja - libidinaalinen talous, libidinaalinen kenttä, peak libido, de- ja relibidinalisaatio, libidinaalinen materialismi... Luettavaa ja katsottavaa: Freud: Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa, I tutkielma Freud: Sukupuolisuus neuroosien syytekijänä Freud: Johdatus psykoanalyysiin, XXVI luento Freud: "Psykoanalyysi", teoksessa Kirjoituksia psykoanalyysin teoriasta ja käytännöstä 1 Land: Thirst for Annihilation, johdanto Contrapoints: Twilight Bifo: Hyper-Semiotization and De-Sexualization of Desire: Lainatut runot: Palladas, suom. Pentti Saarikoski Lauri Rikala, kirjasta Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti
Klassikon tunnistaa siitä, että klassikko on jatkuvasti hyökkäyksen kohteena ja samaan aikaan toimii. Freud on tällainen. Olisiko käsillä jopa orastava Freudin paluu? Jakson aiheita: - vaikka Freud on "osoitettu vääräksi" niin ja niin monta kertaa, jostain syystä Freudia käytetään kaikkialla onnistuneesti – emme pääse Freudista eroon - syitä psykoanalyysin kiinnostavuuteen: ei pakkoa yrittää nähdä maailma johdonmukaisena ja ristiriidattomana; reikien ja aukkojen tutkimus; halujen kuvaaminen ja selittäminen oireiden ja epätäydellisyyksien kautta; viitekehys jolla puhua seksuaalisuudesta laajassa mielessä; fantasian todellisuus - psykoanalyysi perustuu potilastyöhön: kuunnellaan ja tehdään pieniä interventioita; koko metodi on potilaan keksimä; tämän vuoksi psykoanalyysi muuttuu potilaiden ja analyytikkojen myötä, se on aina keskeneräinen kenttä - potilas voi olla ihmisyksilön lisäksi esimerkiksi sotatoimi, meemitili, taideteos, poliitikon käytös tai kokonainen yhteiskuntajärjestelmä, eli mikä tahansa, millä on tiedostamaton ja mikä tuottaa niin sanotusti puhetta - voiko tekoäly tai eläin olla potilas? - kuka voi toimia analyytikkona? - puheessa kuunnellaan sitä, miten sanotaan ja ennen kaikkea sitä, mitä ei sanota; kuuntelemalla seurataan oireita kohti tiedostamattoman tuottavaa tasoa - psykoanalyysin kolme käsitelajia: dynaamiset, topologiset ja ekonomiset käsitteet Luettavaa: Freud: Muistiinpano "Ihmelehtiöstä" (1925, kokoelmassa Suru ja synkkämielisyys, suom. Markus Lång) Derrida: Freud ja kirjoituksen näyttämö (1967, kokoelmassa Platonin apteekki, suom. Merja Hintsa)
Jaksossa selitetään anonyymin tekijän Poesia-vihkoa numero 42: Lysis. Muinaiskreikasta polveutuva nimi tarkoittaa purkautumista, rentoutumista ja vapauttamista. Vihko ja jakso on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen keskittyy nuoreen Alkibiadekseen. Siinä käsitellään Freudin seksuaaliteoriaa, antiikin Kreikan pederastisia suhteita ja moraalin masokistista luonnetta. Erityisesti kiinnostaa kysymys siitä, miksi tytöt eivät ole moraalin piirissä. Toinen osa, "Persefone, jne.", pureutuu antiikin mytologian raiskauskulttuuriin ja näyttää, miten patriarkaaliset tarinat seksuaalisesta väkivallasta ovat jatkuneet 3000 vuotta. Kolmas osa, "Antigoneen lait", tarjoaa nietzscheläisen näkökulman lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Jos oikeus tarkoittaa omaan kipuun kiinnittymistä ja menneen tuomitsemista, miksi kukaan haluaisi oikeutta? Muita kysymyksiä: Voisiko anonyymiys olla kirjallisuudessa tuore suuntaus, joka pakottaa meidät keskittymään pelkästään tekstiin? Mitä tarkoittaa omasta passiivisuudesta nauttiminen? Mitä on lain takana? Tue podcastia: https://www.patreon.com/mikameitavaivaa
Kadonneen ajan etsintä on totuuden etsintää, sillä totuudella on olennainen suhde aikaan. Nautintomme ja ilomme vastaavat sitä totuutta, jonka me löydämme. Jaksossa etsitään totuutta Deleuzen Proust-kommentaarin luvuista 2 ja 3. Nauhalle tarttui myös kissojen huutoa, leikkiä ja oksentamista. Teemoja: - totuuden löytäminen tuottaa iloa, vaikka totuus koskisi pettävän rakastajan valheiden selvittämistä tai uusimman ilmastonmuutostutkimuksen lukemista - kuka etsii totuutta? ihmisellä ei ole mitään sisäistä luonnollista totuudentahtoa, totuudenhalu herää vasta ulkopuolisesta sysäyksestä, joka tekee meille väkivaltaa, riistää meiltä rauhan ja pakottaa meidät etsimään - totuus on aina ajassa, ja Proustilla on neljä aikaa: 1) kuluva aika joka muuttaa ja tuhoaa, 2) tuhlattu ja kadotettu aika maailmassa ja rakkaudessa, 3) jälleenlöydetty aika (kadotetun ajan sydämestä palautettu aika), joka antaa kuvan ikuisuudesta, 4) varsinainen ikuisuus, absoluutti, alkuperäinen aika, jonka taide myöntää - Proustin sankari oppii vähitellen: kyse on kehitysromaanista - on paljon asioita, jotka estävät meitä herkistymästä maailmalle; tarvitaan välttämättömät kohtaamiset, jotta pystymme hylkäämään valmiit käsitykset - siirtymä ystävyyden ja filosofian parista rakkauden ja taiteen pariin - pettymys on olennainen osa etsinnän oppiaikaa
Minkälaisia merkkejä ihmiset (ja kissat) lähettävät toisilleen? Miten merkkejä tulkitaan? Jaksossa aletaan keriä auki Deleuzen kirjaa Proust ja merkit (1964-1977). Teemoja: - flirttailu, humala, taidepiirit, haastattelut ja terapia esimerkkeinä "merkillisistä" tilanteista - mitä kaikkea Deleuze on ottanut Proustilta: halun luonne, materiaaleille herkistyminen, yksilöityminen, puhdas aika - kuinka Proust kuvaa erilaisten merkkimaailmojen risteäviä kehiä - maailmalliset merkit: sosiaaliset pelit, muoti, meemit - rakkauden repivät ja petolliset merkit: rakastetun ilmaisemat mahdolliset maailmat, mustasukkaisuus totuutena rakkaudesta ja kahden sukupuolen homoseksuaaliset sarjat - aistivaikutelmien merkit, kuten kuuluisa madeleine ja muut origamipaperin kaltaiset, muistoihin ja olemuksiin johdattelevat aistimukset - taiteen merkit, jotka pystyvät tavoittamaan asioiden kätketyn ikuisen olemuksen - Antti Holman herkkyys merkeille Lukemista: Proust ja merkit, 1. luku
Jaksossa saatetaan loppuun Proustin kirjasarjan kommentointi: - miten paljon uutta Proustista oppii toisella lukukierroksella - kuinka Proust tekee lukijasta taiteilijan (siirtymien logiikka, kokemuksen tutkimus, muistiin ja mielikuvitukseen luottaminen, havainnon tarkkuus) - Proustin realismi-kritiikki, taiteen kyky tavoittaa menneisyys, virtuaalinen ja asioiden olemukset eli suhteet - Ryan Ruby Proustista ja ajasta - Walter Benjamin: Proustin kuvasta (teoksessa Messiaanisen sirpaleita) - Adam Gopnik erilaisista prousteista ja Proustin homofaktatsekkaajista - Mika Kukkonen siitä miten Proust on ylivertainen suomalaiseen modernismiin verrattuna - suomenkielisen kirjallisuuden ongelmat: 1) agraariproosa jatkuu ja kieli on rikasta erityisesti maatalousyhteiskuntaa kuvatessa, 2) keskittyminen kurjuuteen, pimeyteen, märkyyteen ja kärsimykseen
Proust-sarjan toisessa osassa juostaan kevyesti läpi koko Kadonnutta aikaa etsimässä. Teemoja: - Proustin kohtuuttomuus ja yksityiskohtaisuus - "Recherche" on myös “tutkimus”, ei vain "etsintä" - Proustin suomennos ja kirjan osittaminen - kertojan perhedynamiikka ja herra Swann - toisen osan yllättävä rakkausromaanimaisuus - rakkaus nuoriin ja vanhoihin naisiin, sosiaalinen pyrkyryys, FOMO, aristokratian typeryys, elämän yleinen pettymyksellisyys - homous ja lesbous Proustilla - Albertine - myönteinen, puhdas aika vs. negatiivinen, tuhoava aika - Proustin suhde autofiktioon - miten eri romaanit luovat epäsuorasti (muodollaan, rakenteellaan, tyylillään) vaikutelman pääpointistaan: Bernhard, Rauma, DFW, Liukkonen, Knausgård - neljä suurta pointtia Proustin suuruudesta: taide, rakkaus + mustasukkaisuus, queerius, yläluokkatietoisuus - mikä tekee Proustista joskus raskasta tai "vaikeaa"? - Proustin suhde nostalgiaan ja nationalismiin - Proustin vertailu Joyceen ja Kilpeen
Tästä alkaa Selitä mullen Proust-kaari. Ensimmäisessä jaksossa esitellään taustoja ja puhutaan Proustin elämästä. Teemoja: - miten Kuuhun/Marsiin kannattaisi lennättää miljardöörien sijaan taiteilijoita - taiteen tehtävät: 1) ilmaista yhteisölle yhteisön oma kokemus ja mahdollistaa myös sen katkaiseminen, 2) vastustaa kuolemaa ja tuhoa, 3) luoda pakopaikkoja ja fantasioita, jotka vaikuttavat maailmaan - viime vuosisatojen merkittävämmät katkokset eurooppalaisen taiteen kuvaamassa kokemuksessa - lukukokemus 4000 sivusta; miten lukea Proustia - kuinka Proustia pidettiin aluksi liian pinnallisena ja keskittymiskyvyttömänä kirjailijaksi - onko suurilla taiteilijoilla aina huono terveys? Entä täytyykö taiteilijan toimia kohtuuttomasti? - Proust työstäkieltäytyjänä ja miljonäärinä - Proustin seksuaalisuus ja valvominen äänieristetyssä huoneessa. Ensi kerralla zoomataan itse teokseen. Sitä odotellessa podcastia voi tukea osoitteessa https://www.patreon.com/mikameitavaivaa
Deleuzen ja Guattarin sommitelman käsite (agencement, assemblage) on saanut valtavan suosion erityisesti yhteiskuntatieteissä, joissa aivan kaikkea monimutkaista tutkitaan sommitelmana. Mistä on kyse, ja mitä yleisiä väärinkäsityksiä sommitelmien ajatteluun liittyy? Jakso on hiukan teknisempi kuin yleensä. Teemoja: - sommitelma posthumanistisena, heterogeenisena kollektiivina - erilaiset sommitelma-ajattelun lajit Anna Tsingin pohjalta - sommitelma on uusi tapa purkaa ja jakaa vanhat vastakkainasettelut (mieli vs. ruumis, ideologia vs. tuotantovoimat) - olennaista sommitelmassa on tapa, jolla komponentit pysyvät kasassa, siis koherenssi ja konsistenssi - kuinka halut ohjaavat sommitelmien koostamista ja kuinka vain eliöt voivat muodostaa sommitelmia - sommitelman taustat: 1) Proust, 2) Freudin Komplex, 3) Foucault'n käsitteistö, erityisesti dispositiivi, 4) Hjelmslevin semiotiikka, 5) Uexküllin käsitys eläinten territoriaalisuudesta - sommitelman neljä olennaista piirrettä: 1) sisältö eli ruumiit, kappaleet, asiantilat ja näiden yhdistelmät, 2) ilmaisu eli tunteet, ajatukset, käsitteet, merkit, "ideaalinen", 3) territorialisaatio eli alueellisen järjestelmän muodostaminen, 4) deterritorialisaatio eli järjestelmän purkautuminen, leviäminen tai muu avautuva muuttuminen - sommitelma-ajattelun jatkokehittely: Ian Buchanan vs. Manuel DeLanda - kolme esimerkkiä sommitelman käsitteen käytöstä: talonvaltausliikkeet, OECD-maiden koulutuspolitiikka ja Achille Mbembe Lukemista: Buchanan: Assemblage Theory and Method: An Introduction and Guide (2020) TAI edellisen itumuoto, Buchanan: Assemblage Theory and Its Discontents, Deleuze Studies 9.3 (2015) DeLanda: Assemblage Theory Deleuze & Guattari: Mille plateaux / A Thousand Plateaus, lopun sanasto Mbembe: Mustan järjen kritiikki Thompson, Sellar & Buchanan (2022) 1996: the OECD policy-making assemblage, Journal of Education Policy, 37:5, 685-704, DOI: 10.1080/02680939.2021.1912397 Tsing: Lopun aikojen sieni (s. 350, viite 8)
Sen lisäksi, että kysytään mitä on, voidaan kysyä myös mitä voisi olla. Kumpikin kysymys koskee todellisuutta yhtä lailla: "voiminen" ei ole sen vähempää todellista kuin faktat ja potentiaaleilla on todellisia vaikutuksia jo ennen kuin ne niin sanotusti toteutuvat. Jaksossa käydään esimerkkien kanssa läpi Deleuzen ja Guattarin ontologinen kolmio aktuaalinen – virtuaalinen – intensiivinen. Teemoja: - materialismin sulkeutumattomuus ei ole ainoastaan ongelma: ekstramateriaalinen, ruumiiton tai ideaalinen mahdollistaa myös avoimuutta ja uuden luomista - aktuaalisuus käsilläolevina faktoina, olioina ja asioiden tiloina - virtuaalisuus eron, moneuden ja potentiaalien tasona - intensiivinen virtuaalisen aktualisoitumisen prosessina - geneettisen koodin suhde organismiin, matka siemenestä puuksi, masentuneen ihmisen vaipuminen aktuaalisuuteen, taiteen intensiivisyys, rakkaussuhteen perinteinen kulku, suomalaisen arjen hirvittävä virtuaalisuuden puute, leikin suhde ontologiseen kolmioon. Lukemista: Deleuze: The Actual and the Virtual (teoksessa Dialogues II) Muuta: Mikä meitä vaivaa -Patreon
Mitä aika on ja miten aika on? Voiko edes sanoa, että aika on. Ainakin voi kysyä: miten aikaa jäljitetään, koetaan, viivytetään ja paetaan? Jaksossa esitetään neljä tapaa ajatella aikaa Aristoteleen, Heideggerin, Derridan, Bergsonin ja Deleuzen pohjalta. Sisällysluetteloa: - kaksi suurta perinnettä ajan ajatteluun länsimaisessa filosofiassa: Aristoteles & luonnontieteen valtavirta (aika liikkeen lukuna) vs. Augustinus ja eksistentiaalifilosofian perinne (aika koettuna menneisyytenä, nykyisyytenä ja tulevaisuutena) - ongelma: kumpikin perinne esittää itsensä ensisijaisena - "objektiivista" aikaa ei voi perustaa ilman että viitataan aina johonkin toiseen rytmiseen viitekehykseen mitattavan asian ulkopuolella - aika omiin tarpeisiin luotuna konstruktiona ja nykyfysiikan popularisointien kantoja tähän - Heidegger: inhimillinen oleminen ajallistavana ja ekstaattisena - mikä on ajan ja materian suhde? - Bergson: aika viiveenä ja sitkeänä, itsepäisenä, itsestään eroavana kestona - Deleuze: Kronos-aika ja Aion-aika - vauvan nauru, puiden lehdet hiirenkorvalla toukokuussa, oluen ensimmäinen puraisu kielellä, Pentti Saarikosken lauseenrytmi, räppäreiden flow ja painotus Luettavaa: Hans Ruin: Time as Ek-stasis and Trace of the Other https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:482608/FULLTEXT01.pdf Jakso jatkaa edellistä jaksoa (Materialismin riittämättömyys ja liiallisuus) mutta toimii myös itsenäisesti.
Onko maailmassa muutakin kuin ainetta, ja mitä täsmälleen ottaen on aika? Tästä alkaa neljän jakson selitys materialismista, ajasta, virtuaalisesta, aktuaalisesta, intensiivisestä ja sommitelmista. Ensimmäisessä jaksossa: - materialismin, idealismin ja dualismin ongelmia - filosofisten kiistojen arkisuus, taiteellisuus ja poliittisuus - miten ideaalinen ei jätä materiaalista rauhaan esimerkiksi Marxin ajattelussa, lausumien mielekkyydessä, koreografiassa, kieliopissa, käsitteissä ja mahdollisuusavaruuksissa - lopputulos: ideaalisuutta, aineettomuutta ja ruumiittomuutta ei voi selittää pois materialismista, materialismi ei sulkeudu itseensä vaan synnyttää jatkuvasti ideaalisuutta, joka ehdollistaa materian muuttumista ja järjestäytymistä Luettavaa: Elisabeth Grosz: The Incorporeal
Vierailujaksossa Jussi Vähämäki ja Eetu Viren keskustelevat filosofi Paolo Virnon kirjasta Kun sana tule lihaksi (Tutkijaliitto 2022, suom. Eetu Viren). Keskustelu on äänitetty Helsingissä Lymyssä kesällä 2022. Jakson teemoja: - intro: mitä yhteistä on Virnolla ja Deleuzella - Virnon tie pokerinpelaajasta filosofiksi - ihmisen lajityypilliset ominaisuudet ja kielelliset kyvyt - mahdollisuus maailmansisäisenä todellisuutena - analyyttisen filosofian turhaan väheksytty rikkaus: Frege, Austin... - ironian ja uusvakavuuden keskinäinen suhde - kyynisyys ja opportunismi - änkyttäminen ja uuden sanominen - filosofisesti vakavasti otettava empirismi maailman moneuden sietämisenä
Vuoden kestänyt Kant-kaari saa päätöksen erikoispitkässä Arvostelukyvyn kritiikki -jaksossa, jossa selitetään ainakin seuraavat asiat: - kolme luovaa käyttöä Kantille, eli transsendentaalinen subjekti, järjen illuusiot ja regulatiiviset vs. konstitutiiviset ideat - estetiikan kaksi eri merkitystä: 1) ajan ja tilan aistimellisuus, 2) kauneuden, ylevän ja tarkoituksenmukaisuuden kokeminen - Kantin suuren kriittisen järjestelmän arkkitehtoniikan yhteenveto: mihin tarvittiin vielä kolmas kritiikki? - miksi Arvostelukyvyn kritiikki on niin yllättävä, mullistuksellinen ja voimakas kirja, toisaalta miksi se on niin porvarillinen kirja - arvostelukyvyn luonne: yleisen ja erityisen sovittaminen yhteen - Kantin estetiikan perusjutut: formalismi, teleologia, universalismi, luonnonkauneuteen keskittyminen, peak humanismi - Deleuzen Kant-kirjan viimeisten lukujen luenta mielenkykyjen suhteesta: kykyjen vapaa leikki, esteettinen kokemus ja keskinäinen paini edeltää niin teoreettista kuin käytännöllistäkin järkeä, siksi estetiikka on ensisijainen suhteessa teoriaan ja moraaliin - Kant nappasi Rousseaulta poliittisen yhteisön autonomian ja siirsi sen subjektin sisään – voisiko deleuzelaisen Kant-luennan napata ja ulottaa sen jälleen poliittiseen yhteisöön? Luettavaa: Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, luku 3 ja loppuluku Kant: Arvostelukyvyn kritiikki, osa I: Esteettisen arvostelukyvyn kritiikki Pitkänen: Johdatus Arvostelukyvyn kritiikkiin Jaksossa mainitut omat tekstit: Purokuru: Haavamaa (ilmestyy 5/2023) Purokuru: Heikko estetiikka Jos haluaa tukea podcastia, voi liittyä Mikä meitä vaivaan Patreon-tilaajaksi.
Anna Nurminen haastattelee Iida Sofia Hirvosta, Pontus Purokurua ja Eetu Vireniä Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksesta, joka täytti juuri 50 vuotta. Keskustelu on äänitetty Tutkijaliiton tilaisuudessa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.11.2022. Käsiteltyjä kysymyksiä: - Millainen oli vallitseva poliittinen ja intellektuaalinen ilmapiiri Anti-Oidipuksen ilmestymisen aikaan? - Onko Anti-Oidipuksessa esitetty kritiikki edelleen ajankohtainen? - Miten Anti-Oidipuksen vaikutukset ovat näkyneet viimeisen 50 vuoden aikana Suomessa ja muualla maailmalla? - Mikä on kirjallisuuden ja taiteen rooli Anti-Oidipuksessa? - Anti-Oidipuksella on maine vaikeana ja sekavana kirjana. Mistä tämä maine kumpuaa ja onko se oikeutettu? - Miksi Anti-Oidipus kiinnostaa ihmisiä niin paljon? Miksi siitä on tullut jonkinlainen internetilmiö? - Mikä olisi lukuohje tai käyttöohje Anti-Oidipuksen nykylukijoille?
Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen (1972) suomennoksesta on ilmestynyt 50-vuotisjuhlapainos. Erikoisjaksossa leikataan synttärikakkua lukemalla ja selittämällä kirjan ensimmäinen sivu. Juhlien kunniaksi Anti-Oidipuksen voi ostaa 25 euron hintaan (+pk) osoitteesta tutkijaliitto.fi koodilla "selitämulle" marraskuun 2022 ajan. (Yhteistyö on epäkaupallinen: podcastaaja ei saa siitä euroakaan ja päinvastoin menettää rahaa.) Kuva ensimmäisestä sivusta: https://imgur.com/a/sSOWLaB Lukemista: Bataille: Aurinkoperäaukko Büchner: Lenz Freud: Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa Freud: Psykoanalyyttisia huomioita omaelämäkerrallisesti kuvatusta paranoiatapauksesta ("Schreber")
Nyt päästään David Graeberin ja David Weingrown Alussa oli -teoksen luihin ja ytimiin: - maanviljelyn historia ja merkitys (vastaan Hararin & kumppaneiden satuja) - valtion käsitteen epämääräisyys; moderni valtio on James Bond - roomalaisesta oikeudesta polveutuva länsimainen käsitys omaisuudesta on erittäin omituinen ja väkivaltainen - tärkeintä on vapaus lähteä, vapaus olla tottelematta ja vapaus laittaa yhteiskunta uusiksi - kaupunkien historia on sekä luokkien että ekologian osalta paljon moninaisempi kuin mitä ajatellaan - yhteiskunta on aina virtuaalinen ja kokemus siitä perustuu mielikuvitukseen - historiallinen materialismi taitaa olla vararikossa - demokratia: "antiikin kreikkalaiset olivat hyvin tietoisia siitä, että vaalit tuppaavat nostamaan esille karismaattisia, tyrannimaisuuteen taipuvaisia johtajia" - naisten asema historiassa: naisten hiljalleen keräämä tieto on tyypillisesti innovaatioiden takana, varsinkin mitä tulee esihistorialliseen kasvitietoon; myös naisten vapaus aivan olennainen mittari yhteiskunnalliselle ja teknologiselle luovuudelle - kritiikit ja loppusanat. Ensi kerralla paluu Kantiin ja Deleuzeen. Sitä odotellessa: MMV Patreon.
Käydään kahden jakson verran läpi antropologian ja arkeologian sensaatiota, David Graeberin ja David Wengrow'n kirjaa Alussa oli... Ihmiskunnan uusi historia (suom. Anna Tuomikoski, Teos 2022). Ensimmäisen jakson pääpointit: - ihmislajin "olemus" löytyy moneudesta ja joustavuudesta, jos mistään - yhteiskunnallisen evolutionismin kritiikki - eurosentrismin purkaminen - anarkistinen ihmiskuva - valistuksen synty törmäyksestä alkuperäiskansoihin - tasa-arvon käsitteen epämääräisyys - länsimaisen filosofian omituinen käsitys ajattelun luonteesta - auktoriteetin monimutkaisuus - Gregory Bateson ja skismogeneesin käsite Osassa II mennään tarkemmin empiirisiin kysymyksiin ja kirjan ongelmiin. Jos haluaa tukea podcastia, voi tilata Mikä meitä vaivaa -lisäsisällöt osoitteesta https://www.patreon.com/mikameitavaivaa
Mikä on sodan suhde transsendentaalifilosofiaan? Onko filosofia ajankohtaista? Miten valistus-Kant ilmaisi aikansa porvaristoluokkaa ja teki eräänlaisen uskonpuhdistuksen filosofian alueella? Mikä moraalifilosofiassa on mielekästä ja mikä silkkaa valtioterrorismia? Puhutaan Kantin moraaliajattelusta Moraalin metafysiikan perustuksen ja Käytännöllisen järjen kritiikin kautta. Deleuze-pitoisuus on jaksossa alhainen. Lukemista ja mainittuja tekstejä Alkusitaatti: Ludwig Marcuse Saariluoma: Muuttuva romaani Kant: Moraalin metafysiikan perustus Kant: Käytännöllisen järjen kritiikki Kotsko: Neoliberalism’s Demons Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, toinen luku Loppusitaatti: Nietzsche, Ecce homo Jos haluaa tukea podcastia: MMV-Patreon
Kant työnsi filosofian kaappiin ja sinetöi komeron oven. Minkälaisia kykyjä kaapin sisältä löytyy ja mikä on kykyjen välinen suhde? Miten Kant ensin puhdistaa teologian ulos filosofiasta ja sitten kuljettaa teologian takaisin ajattelun keskipisteeksi? Miten Robert Musil selittäisi analyyttisen ja mannermaisen filosofian eron, ja miksi klassikkokirjat mönttäävät vaikeimmat lukunsa heti alkuun? Jaksossa rupatellaan tuttavallisesti Kantin Puhtaan järjen kritiikistä, mietitään analyyttista, synteettistä, a priori- ja posteriori-tietoa ja tehdään käsitteellisiä kiertokävelyitä Deleuzen kanssa. Lukemista: Deleuze: Kant ja ajan synteesi -seminaarit, erityisesti seminaari 1 Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, johdanto ja I luku Kant: Puhtaan järjen kritiikki, erityisesti II osa eli Transsendentaalinen metodioppi Musil: Mies vailla ominaisuuksia, I osa, sivu 332 (2006 painos)