Veikan kuuluminen: Kansalaisjärjestöjen mainokset ovat nykyään tasoa “ei ole liian myöhäistä pysäyttää luontokato”. Tuntuu julkealta uhota tällaista, kun käytännössä pyydetään rahoitusta, jotta organisaatio voi jatkaa toimintaansa kuten ennenkin ja lobata pieniä asteittaisia muutoksia.

Pontuksen vaiva 1: Politiikassa ratkaisee lopulta uskollisuus jollekin ryhmälle, pankkitilille tai periaatteelle. Suurin osa ihmisistä ei kannata mitään aatetta, ei edes oman edun aatetta – suurin osa ihmisistä on uskollisia jollekin, oli se laillinen hallitsija tai “yleinen järjestys”.

Pontuksen vaiva 2: Ilmiöitä on tapana kuvata vertaamalla nykytilaa ihannetilaan tai kulta-aikaan, joka on todelliseksi oletettu, tietoisesti kuviteltu tai tulevaisuuteen heijastettu. Mitä jos og paratiisia ei koskaan ollutkaan eikä tule olemaan eikä sitä edes tavoitella?

Pontuksen vaiva 3: Paljon puhutaan empatiasta politiikassa ja taiteessa. Empatian ongelma on sen itsekeskeisyys: empatia on sitä, että kuvittelee miltä toisensa saattaa tuntua ja heijastaa kuvitelman toisen päälle. Empatiassa oma empaattinen itse on keskipisteessä. Vaihtoehtoja empatialle ovat kuunteleminen ja solidaarisuus.

Veikan vaiva: Inside Out 2:n menestys on esimerkki tunnetaitojen hegemoniasta. Tunteista puhuminen on sosiaalisen elämän yleinen edellytys, jota arvostetaan ja jonka puuttumista saatetaan paheksua. Samalla kyse on oleellisesta työelämätaidosta, organisaatioiden hallinnasta ja taas yhdestä keskiluokan itselleen haalimasta resurssista, jolla menestyä kilpailussa toisia vastaan, kuten Eva Illouz analysoi Cold Intimacies -kirjassaan.

Yhteistyössä Espoo Cine, yksi Suomen suurimmista elokuvafestivaaleista (23.8. - 1.9.2024). Käsittelyssä seuraavat elokuvat:

Sultana´s Dream
Epäonnistunut tyhjyys
Visiting Hours
Can’t Feel Nothing
Tyhjiö
Acsexybility
sr

Ohjelmisto ja liput: https://espoocine.fi

Mikä meitä vaivaa -podcastin mahdollistivat Patreon-tilaajat. Hanki lisäjaksot osoitteessa https://patreon.com/mikameitavaivaa