Joogafilosofia tarkastelee olemassaoloa tietoisuuden näkökulmasta. Nykyisin on kuitenkin tavallista tarkastella joogaa kehon näkökulmasta. Akrobaattisia asanoita ihaillaan, kadehditaan ja kritisoidaan. Jooga nähdään keinona “olla läsnä kehossa”. Kuntosalien joogatunnit täyttyvät hoikan ja lihaksikkaan “yoga bodyn” metsästäjistä. Mutta mitä joogafilosofia oikeastaan sanoo kehosta? Millainen oli menneisyyden joogien käsitys tästä ruumiillisesta olomuodostamme? Miksi joogafilosofiassa puhutaan paljon aisteista, mutta vähemmän kehosta? Onko mieli kehossa vai keho mielessä? Onko ajatus “kehotietoisuudesta” moderni keksintö, vai löytyykö sille tukea joogan ajatusmaailmasta? Tervetuloa mukaan keskusteluun, joka stimuloi kaikkia aisteja!