Aino Juusola työskenteli pitkään oikeuspsykologina, tutkien erityisesti lapsiin kohdistuneita rikoksia. Toimiminen  lasten kokeman kivun äärellä ohjasi Ainoa traumainformoidun orientaation ja traumatyön pariin hänen huomatessaan, millaisia kokemuksia tekojen taustalla usein oli. Nyt Aino Juusola onkin trauma- ja kriisiterapiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti. 

Aino kirjoitti kirjan Taakka vai turva — mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta pohtiessaan niitä tarinoita, joita suvuissa on kuljetettu mukana. Suvun tarinat — niin kipeät kuin kantavatkin — vaikuttavat meihin vielä tänä päivänä, näkyen esimerkiksi suhtautumisessa itseemme ja maailmaan, valintoihin ja toimintatapoihimme. Mukana tarinoissa voi kulkea myös ylisukupolvista traumaa. 

“Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi tulee jonkun kannettavaksi” on Martti Siiralan edelleen hyvin paikkansa pitävä sanonta. 

Taakkasiirtymä syntyy, kun jossain kohtaa sukupolvien ketjua jää kipua käsittelemättä. Voi olla, että kivun tai häpeän alkuperäisellä kokijalla ei ole ollut tarpeeksi tilaa trauman käsittelylle, tai työvälineitä siihen. Silloin tuska on jouduttu painamaan jonnekin todella syvälle piiloon. Tällainen taakkasiirtymä voi helposti siirtyä seuraavalle sukupolvelle käsiteltäväksi ja kannettavaksi. Esimerkiksi se, miten kasvavaan, uuteen sukupolveen on suhtauduttu, miten heitä on pystytty tukemaan tai miten heidät on nähty, vaikuttaa todella paljon siihen, millaisia taakkoja eteenpäin siirtyy. Kyseessä ei ole tarkoituksella tehty asia, vaan enemmänkin kyse on siitä, että jotain sanomatonta ei ole kyetty yhdessä jakamaan ja käsittelemään. 

Ihmisiä ei järkytä niinkään se, mitä sanotaan, vaan se, miten asia sanotaan ja miten tätä sanottua tulkitaan. Ylisukupolvisiin, kipeisiin tarinoihin liittyy usein valtavan suuri lataus. Silloin se, mitä kerrotaan ei olekaan se järkyttävin osuus. Kertomisen tapa ja siihen sisältynyt lataus ja tunnelma on merkittävää. 

Omaa tarinaa  — samoin kuin suvunkin tarinaa — voidaan alkaa kirjoittamaan ehjemmäksi. Kun ihminen alkaa pohtia, mitä hän itsestään ja itselleen kertoo, se vaikuttaa suuresti siihen, miten paljon jokin asia palvelee omaa hyvinvointia. Myös sitä on tärkeää pohtia, miten pystyy antamaan itselleen anteeksi, ja onko oma suhtautuminen itseen joustavaa ja lempeää. 

Vaikka omaa tarinaansa saisi työstettyä ja käsiteltyä, silti suvun taakat ja koettu elämä kulkevat jossain määrin meillä mukana. Mutta kun me tulemme tietoisemmiksi niistä, myös taakkojen käsittely voi helpottua. Kun emme enää ole suvun kipujen “armoilla”, vaan oma ääni kuuluu tarinassamme voi toipumista todella alkaa tapahtua. Myös mennyttä voi tarkastella sen pohjalta, mitä toimijuutta meillä on ollut, niissä hyvin vaikeissakin tilanteissa. Tämän huomaaminen auttaa eteenpäin, kun huomaa että siellä lamaantumisen ja väärien valintojen keskellä valitsin tilanteeseen sopivan parhaan mahdollisen tavan toimia, ja sen avulla selvisin, säilyin hengissä. Silloin saamme voimia katsoa itseämme rakkauden katseella. 

Aino Juusolan tekstejä löytyy esimerkiksi näistä linkeistä: 

Seksuaaliväkivaltatyön perusteet https://www.julkari.fi/handle/10024/147779

Lasten haastattelu lastensuojelussa https://www.ps-kustannus.fi/Sauli-Hyvärinen/Lasten-haastattelu-lastensuojelussa.html

Lisäksi Aino Juusola on kirjoittanut seuraavat kirjat: 

Jutellaanko? Miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita 

Taakka vai Turva? Mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta

Löydät meidät myös seuraavista palveluista:



Traumainformoitu Toivo sivut

Youtube

Facebook

Twitter @TraumaToivo




Traumainformoitu Toivo host: Aster Hedman. Jinkut: Beni